Sikari ja Speden Pähkähullu Suomi

Sikari, Keijo Parkkunen ja filmiryhmä

Sikarin oli aikoinaan tarkoitus esiintyä Spede Pasasen vuonna 1967 julkaistussa elokuvassa Pähkähullu Suomi. Vene oli kuitenkin ilmeisesti laskettu kuvausten aikaan liian myöhään veteen, eikä se ollut ehtinyt turvota tarpeeksi. Venettä ei tämän vuoksi ehditty käyttää elokuvassa, joten sen sijaan käytettiin Keijo Parkkusen Tornado-venettä. Sikaria käytettiin joka tapauksessa kuitenkin elokuvan mainostamiseen. Venettä vedettiinkin Porsche-traktorilla trailerin päällä ympäri Turkua. Elokuvassa käytetyssä Tornadossa oli Wartburgin moottori ja Hamiltonin jetti. Tornado-veneillä ajettiin aikoinaan myös menestyksekkäästi kilpaa ja ne rakennettiin uudella Turun Veneveistämöllä.

Yllä oleva kuva on tärkeä niin veneen historian kannalta, kuin elokuvahistoriallisestikin. Siitä selviää paljon tietystä veneen vaiheesta. Kuva on peräisin Pähkähullu Suomi -elokuvan kuvausajoilta. Siinä Sikari on turpoamassa rampilla, ja Keijo Parkkunen istuu ohjaamossa. Laiturilla seisoo filmiryhmä kameroineen. Kamerassa lukee jotakin, josta ei saa selvää.

Kuvasta näkyy, että Sikarin ulkonäköön oli tullut hieman muutosta vanhempiin kuviin verrattuna. Tuulilasi oli vaihdettu jonkinlaiseen kamalaan muovipaatin tuulilasiin, mutta vanhan tuulilasin palat oli kuitenkin onneksi säilytetty. Moottoriksi oli Fordin lättäpään tilalle vaihdettu Chryslerin V8, joten nyt sivuilta tuli ulos kahdeksan putkea entisten kuuden sijaan. Myös konekopan kantta oli muutettu. Toinen ilmanottoskuuppi oli siirretty eteen keulaan, ja konekopan päälle oli tullut jokin ihmeellinen spoileri.

Kuten kuvakin antaa osoittaa, Sikarista on saatettu kyseisessä tilanteessa ottaa jonkinlaista videota. Olisikin hienoa, jos joku tietäisi videosta jotakin, tai osaisi kertoa lisää veneen yhteydestä elokuvaan.

Kultaranta I

Kuva: Suomen merimuseo

Joulukuu on ollut blogikirjoitusten kannalta hiljainen kuukausi, mutta erään viimeaikaisen tapahtuman johdosta sitäkin mielenkiintoisempi. Lauantai-illalla pihamme edessä makasi yllätyksekseni kärryn päällä kaikkien veneihmisten ainakin nimeltä tuntema puuvene, 20-luvulla Suomen tasavallan presidentin edustuskäytössä ollut Kultaranta I.

Kultaranta I trailerin päällä

Kultaranta I päätyi viikonlopun aikana isäni kautta Ismo Postareffille, joka on upeasti entisöinyt useissa tapahtumissakin nähdyn Gösta Kyntzellin vuonna 1928 suunnitteleman 11,5-metrisen salonkivene AEB:n. Kultaranta I sijaitsi viime vuodet Uudessakaupungissa, mutta nyt matka jatkuu Jyväskylään, jossa vene on tarkoitus saattaa alkuperäiseen asuunsa.

Keula

Peräpeili

Kultaranta I on Androksen 20-luvun alussa rakentama avonainen nopeakulkuinen moottorivene. Vene on aikaisemmin omistuksessamme olleen, ja myöskin nyt Ismo Postareffin entöisinnin alla olevan toisen Andros-veneen sisarvene. Se on aikojen saatossa ollut muutostöiden kohteena, sillä sitä on myöhemmin edustuskäytön jälkeen käytetty koulukuljetuksiin saaristossa. Tämän vuoksi siihen oli aikoinaan rakennettu jonkinlaiset hyttitilat. Varsinkin veneen runko on kuitenkin säilynyt suhteellisen hyvässä ja alkuperäisessä kunnossa, eikä hyttirakenteistakaan ole onneksi enää mitään jälkeä. Veneessä on onneksi edelleen jäljellä muun muassa alkuperäiset ilmanottoaukot, erikoinen lamppu, Androksen laatta, ja paljon muuta.

Kultaranta I  lähdössä kotimatkalle

Kultaranta I:stä ja sen sisarveneestä on luvassa lisää päivityksiä myöhemmin.

Vanhoja kuvia Sikarista

Tällä kertaa vanhoja 50-luvun mustavalkokuvia Sikarista, joita en vielä ole täällä ehtinyt julkaista. Kuvat on otettu Sikarin toisen omistajan, Vieno-Verner Sillanpään aikana. Lisää kuvia luvassa myöhemmin!

Hymyt huulilla, eikä ihme!

Korkealle lentää!

Sikari "laiturissa"

Eikä mennä edes täysillä!

Taustalla ilmeisesti Ukko-Pekan silta

Sikarin moottori

Tässä pari kuvaa Sikarin moottorista tällä hetkellä. Vielä tarvitaan pientä viilausta magneettojen kanssa ja sen jälkeen pitäisi lähteä suoraan käyntiin. Käytännössä moottori on nyt jo toki käyntikunnossa. Muutaman viikon sisällä saadaan toivottavasti myös otettua videota moottorista käynnissä.

Taiteellisen pahaenteinen valonsäteillä maustettu kuva edestä

Tässä sen sijaan ainut hieman onnistuneempi otos

Uusille lukijoille myös tiedoksi: moottori on tosiaan Fordin 21-pulttinen Flathead, jossa pienenä erikoisuutena Scintillan dual magneto. Moottori tulee Turun Veneveistämöllä 1929 rakennettuun Sikari-nimiseen veneeseen.

Åbo Båtvarf 1889-1954 - Parhaat veneet tehtiin Turun Veneveistämöllä

Komea etukansi

Pari viikkoa sitten perjantaina 28.10 oli opettaja ja tietokirjailija Pirkka Leinon ja Forum Marinumin tutkija Jarmo Saarisen kirjoittaman Turun Veneveistämöstä kertovan "Åbo Båtvarf 1889-1954 - Parhaat veneet tehtiin Turun Veneveistämöllä" -kirjan julkaisu- ja esittelytilaisuus merikeskus Forum Marinumilla. Tämän kirjan julkaisua olin henkilökohtaisesti odottanut suurella innolla, sillä myös meidän veneistämme tulisi olemaan tekstiä kirjassa.

Olimme kirjan tekovaiheessa olleet läheisessä yhteistyössä Pirkka Leinon ja Jarmo Saarisen kanssa, pääasiassa Sikarin takia. Olin saanut nyt kuluneen vuoden aikana selvitettyä runsaasti veneen historiaa ja olimme myös löytäneet erittäin hienoja kuvia veneen alkuajoilta. Sen takia tuntui myös luonnolliselta, että näinkin erikoisesta veneestä saataisiin pieni maininta kirjan moottoriveneosioon.

Sikari aukeamalla 172-173

Lopulta pitkän odottelun jälkeen pääsimme vihdoin julkaisutilaisuudessa näkemään millainen kirja oli ja mitä se piti sisällään. Lopputuloksena oli aivan upea kokonaisuus aina etukannesta takakanteen asti. Iloiseksi yllätykseksemme Sikaria varten oli käytetty kokonainen aukeama! Myös salonkivene Bonito oli päässyt toiselle sivulle pikkukuvan ja kuvatekstin muodossa.

Bonito

Kirja ylitti kaikki odotukseni ollen mielestäni erittäin onnistunut teos. Se pitää sisällään valtavan määrän tietoa niin veistämön vaiheista, työntekijöistä ja suunnittelijoista, kuin rakennetuista veneistäkin. Kirjassa on myös paljon mielenkiintoisia, ennenjulkaisemattomia kuvia, joita on erityisen mukava tutkiskella. Kirjan ilme on myös kokonaisuudessaan erittäin hieno ja sivistynyt.

Takakansi

Pakko on myös ylpeänä mainita, että sain nimeni kirjan lähdeluetteloon informanttien joukkoon. Eli tästähän se mahdollinen tutkijan tai kirjailijan ura sitten tietysti lähtee liikkeelle! Kirjaa saa ostettua esimerkiksi merikeskus Forum Marinumilta.

PS. Pahoittelen myös, että päivityksissä on ollut pieni tauko. Syynä on se, että koulu on vienyt sen verran voimia, etten ole ehtinyt kirjoittaa tai ottaa kuvia. En ole myöskään ehtinyt touhuamaan isäni mukana puuveneiden parissa. Tähän on kuitenkin tulossa muutos, joten pysykää aktiivisina ja pitäkää silmät ja korvat tarkkoina!

Kaitafilmiä Sikarista Osa 2

Laitoin tässä jonkin aikaa sitten päivitystä vanhasta kaitafilmivideosta, jossa ajellaan Sikarilla. Loput materiaalista on niin huonolaatuista ja valottunutta, että ajattelin aluksi olla laittamatta sitä ollenkaan nettiin. Tarkemman tarkastelun jälkeen kuitenkin muutin mieleni ja ajattelin, että eihän se ketään vahingoita ja joku saisi siitä varmasti jotain irti! Tässä videossa Sikari kun näkyy kuitenkin hieman lähempää kuin aiemmin.

Ääniä videossa ei tosiaan ole ja laatu on myös kauhean huono. Mutta pitemmittä puheitta:

Turun Venemessut 21.10 - 23.10.2011

Tänä viikonloppuna oli Turun Venemessut, ja näitä messuja olikin nyt odoteltu jo muutamia viikkoja. Lähdimmekin katsastamaan messujen tarjontaa lauantaina.

Oikeastaan heti ensimmäinen vene joka kunnolla pisti heti messukeskuksen käytävällä silmään, oli mahonkivene. Tämä kyseinen vene oli vuonna 1971 rakennettu Riva Junior. Tässä vaiheessa messujen puuvenetarjonta näyttikin vielä lupaavalta. Jäimme yli puoleksi tunniksi suustamme kiinni Rivan omistavan firman edustajan kanssa, ennen kuin pääsimme edes ensimmäiseen halliin sisälle.

Kokonaiskuva

Iloisen näköinen

Etuvalo

Komea kojetaulu!

Riva Junior

Kromia ja lakkaa piisaa

Rivan jälkeen kiertelimme A-hallin läpi. Halli oli täynnä valtavia loistojahteja, muttei yhtäkään puuvenettä. Seuraavaksi siirryimme B-halliin, jossa suurien jahtien sijaan oli pääasiassa yritysten esittelypisteet. Täällä jäimme muutaman kerran suustamme kiinni, mutta yhtään puuvenettä ei tästäkään hallista löytynyt.

Seuraavaksi matkamme jatkui kohti C-, ja D-halleja. Viime vuosina suurin osa puuveneistä oli yleensä ollut D-hallissa. D-halli oli kuitenkin tänä vuonna kokonaan poissa käytössä, joten viimeiseksi mahdollisuudeksemme jäi pelkkä C-halli. Kiersimme C-hallin läpi, ja lopulta tämän hallin puuvenesaldoksi jäi tasan 2 venettä ja muutamia hienoja pienoismalleja. Nämä kyseiset veneet olivat Vätta Puit Oy:n rakentama hieno soutuvene, sekä Forum Marinumin esittelypisteellä ollut Turun Veneveistämön vuonna 1946 rakentama mäntyrunkoinen kolibrivene Skvättan.

Vätta Puit Oy:n soutuvene ja esittelijänä Johannes

Turun Veneveistämöllä rakennettu kolibrivene Skvättan

Näin puuveneharrastajan näkökulmasta Turun Venemessut olivat kolmen puuveneen laivaston turvin melkoinen pettymys. Tällä kertaa viimeinen hallikin oli suljettu, joten messut myös tuntuivat paljon aikaisempaa pienikokoisemmilta. Toivoa pitää, että kevään Meri Kutsuu -messut tarjoaisivat vähän enemmän sisältöä myös puuveneiden ystäville!

Kaitafilmiä Sikarista

Tässä nyt muutama vuosi sitten Youtubeen laittamani video Sikarista. Video on otettu mahdollisesti joskus 50-60-luvulla, mutta tarkasta vuodesta ei ole tietoa. Ääntä videosta ei myöskään löydy, joten laitoin jotain Youtuben omista valinnoista tuomaan tunnelmaa, ettei ihan mykkänä tarvitse katsoa!

Aurajoen vauhtikisat 1950-luvulla

Turun Moottorivenekerho järjesti vuosittain vuodesta 1951 ilmeisesti vuoteen 1955 asti Aurajoessa venekilpailut. Näissä Aurajoen Vauhtikisoissa kilpaili esimerkiksi legendaarinen Rauno "Flying Finn" Aaltonen.

Sikari oli myös aikoinaan ollut Aurajoen vauhtikisoissa mukana näytösveneenä, joten kuvien toivossa menimme käymään Turun Moottorivenekerholla. Onneksemme saimme nähdä vanhoja kuvia kisoista, joiden joukosta myös aiemmin blogissa julkaistu kuva Sikarista löytyi. Skannasin kuvat, ja sain myös luvan laittaa ne blogiini. Tässä siis hieno otos turkulaista nostalgiaa:

Sikari

Kaikki kuvat ovat Turun Moottorivenekerhon arkistosta.

Venematka 30.9.2011

Edellispäivä oli syyskuun viimeinen päivä, ja lämpöennätyksiä rikottiin ainakin täällä Turun suunnalla! Salmisaarelainen on vielä vedessä, joten päätimme mennä tekemään pienen pyörähdyksen, sillä eihän näin kaunista päivää voinut tuhlata.

Vene oli seissyt laiturissa nyt Tall Ship Regatta -viikonlopun jälkeen, ilman että konetta oli käytetty. Kosteaa oli ollut, eikä sateiltakaan oltu vältytty, joten moottori tämän vuoksi hieman märkä. Aluksi kestikin jonkin aikaa saada moottori käyntiin. Hetken yrittämisen jälkeen kone kuitenkin starttasi kauniisti, ja matkamme saattoi alkaa. Bensaa ei ostettu, vaan päätimme mennä sillä vähällä mitä viime reissulta oli jäänyt jäljelle. Pidimme alkumatkan moottoriluukkua auki, sillä ajattelimme antaa moottorin hieman kuivahtaa auringossa.

Kävimme aluksi Naantalin vierasvenesatamassa. Veneitä oli luonnollisesti tähän aikaan vuodesta vähän, ja muutenkin paikka näytti erityisen autiolta. Tämän jälkeen suuntasimme Ukko-Pekan sillan ali kohti Airistoa. Polttoainetta oli vähän, joten hieman Ruissalon rannan jälkeen käännyimme takaisin kohti Naantalia.

Myöhemmin tajusimme, että polttoaineen loppuminen olikin ollut enää noin kymmenestä minuutista kiinni. Paluumme jälkeen olimme antaneet veneen käydä vielä kymmenisen minuuttia laiturissa, jonka jälkeen tarkistimme mittatikulla tilanteen; bensaa ei ollut enää yhtään jäljellä!

Kaikki sujui hienosti, ja päiväkin oli erittäin kaunis ja lämmin. Tällaisia päiviä saisi tullakin vielä paljon lisää! Tässä vielä vajaat kymmenen minuuttia kestävä video matkasta:

Uudet ilmanottoaukot

Järeää tekoa

Meille tullessamme Sikarissa ei enää ollut jäljellä alkuperäisiä ilmanottoaukkoja. Päätimmekin nyt teettää kokonaan uudet ilmanottoaukot messingistä erittäin taitavalla sepällä, Mikko Flemmingillä. Mikko käyttää työssään perinteisiä menetelmiä, ja on tehnyt paljon keskiaikaan liittyviä töitä, kuten haarniskoita. Ilmanottoaukot valmistuivat pari viikkoa sitten. Tarkoituksena on sovittaa ja tarkastella mittasuhteita. Sen jälkeen voidaan vielä tehdä pieniä muutoksia.

Taustalla salonkivene Bonito

Komeat on

Itse mestari

Mielestäni ilmanottoaukoista tuli erittäin hienot. Hienoa on myös se, että ne ovat täysin käsityönä tehdyt. En usko, että moni pystyy enää nykymaailmassa tuollaista tekemään käsityönä. Isomman ilmanottoaukon suusta tehdään luultavasti vielä vähän pyöreämpi, jolloin saadaan hieman myös korkeutta alaspäin.

Kuten kuvista näkyy, on itse Sikari vielä vaiheessa. Veneen kanssa ei olla paljoa ehditty tehdä. Nyt ollaan sen sijaan keskitytty pääasiassa moottoriin, jonka pääsemmekin pian käynnistämään! Onneksi on kuitenkin vielä koko talvi ja ensi kevät aikaa laittaa vene rauhassa kuntoon. Nyt on myös aikaa kirjoitella useammin, sillä syksyn ylioppilaskirjoitukset ovat vihdoin ohitse!

Ja vesi lentää!

Sikarin moottori

Sikarissa on alunperin ollut joko Universalin 6-sylinterinen, tai Scrippsin 120hv moottori. Alkuperäinen moottori kuulemma kuitenkin aikoinaan levisi pahasti, ja se lähetettiin jenkkeihin korjattavaksi. Moottori ei kuitenkaan koskaan tullut takaisin, tai ainakaan sitä ei Sikariin laitettu.

Kun Sikari siirtyi Turun Veneveistämön omistuksesta myöhemmin 40-luvulla seuraavalle omistajalle, laittoi tämä veneeseen Fordin 24-pulttisen V8 Flatheadin. Tällä moottorilla vene on mennyt ainakin 50-luvulla noin 60 solmua.

Myöhemmin Sikarissa on myös ollut ainakin Chryslerin V8, sekä vielä toisen kerran 24-pulttinen Flathead.

Nyt Sikarin moottoriksi tulee Taisto-luokan moottoritorpedoveneessä apumoottorina ollut 21-pulttinen Ford Flathead. 24-pulttisesta saisi hieman enemmän tehoja irti, mutta ne ovat melko harvassa nykyään. Toisaalta tälläkin kokoonpanolla pärjää oikein hyvin!

Moottori kokonaisuudessaan

Konetta on kaikessa rauhassa pikku hiljaa rakenneltu. Viimeisenä "ongelmana" ja yhtenä haaveena on kauan ollut saada moottoriin Scintillan harvinainen V-magneto. Nyt onnistuimme kuitenkin hankkimaan sellaisen, joten se huoli on takana päin. Tällainen magneto antaa erittäin herkästi kipinää. Veneessä ei tarvita enempää sähkölaitteita, kuin pienen akun, jolla koneen saa pyörähtämään sen verran että tulee kipinää. Seuraavaksi pitää laittaa uudet tulpanjohdot.

Magneto läheltä

Vähän on vielä laittoa

Valitettavasti lukio vie paljon aikaa, varsinkin nyt kun on kahden viikon päästä kirjoitukset. Tämän vuoksi päivitystahti on ollut hitaampaa. Ei silti hätää, juttua riittää, ja parin viikon päästä on taas aikaa kirjoitella enemmän!

Reissu Aurajoelle

Viime viikonloppuna oli Turun Aurajoessa Tall Ships Regatta, joten pitihän sinne päästä veneellä käymään. Lauantai osoittautui parhaaksi päiväksi, sillä silloin oli luvattu upeaa säätä. Alun perin oli tarkoitus mennä veneellä katsomaan purjelaivojen lähtöä sunnuntaina, mutta sunnuntaiksi oli sen sijaan luvattu niin huonoa säätä, että lauantai tuntui paremmalta vaihtoehdolta.

Edellisissä päivityksissä olevan Salmisaarelaisen vesillelaskun yksi syy oli Tall Ships Regatta. Joku vene piti saada veteen, ja kyseinen vene osoittautuikin aivan loistavaksi valinnaksi.

Lähtövalmiina

Vene oli torstaista asti asti saanut turvota, ja lauantain matka olikin samalla myös veneen koeajo. Jännitettäväksi jäi, kuinka paljon vettä tulisi sisään ajon aikana.

Matkaan lähdettiin ystävämme rannasta Naantalista, ja ensimmäisenä päätettiin suunnata hakemaan polttoainetta Naantalin venesatamasta.

Tästä lähtee

Nokka kohti Naantalia

Bensa-asemalla

Kun bensat oli ostettu, suunnaksi vaihtui Turku ja Aurajoki. Mielessämme kävi aluksi kiertää Airiston kautta. Tahdoimme kuitenkin päästä Aurajoelle mahdollisimman nopeinta reittiä, joten menimme suoraan Pansion kautta. Matka sujuikin hyvin erittäin hienossa säässä!

Matkalla Turkuun ja peräaalto

Lopulta Aurajoki alkoi häämöttää edessämme. Vettä ei ollut edes ajossa tullut kamalasti sisään, mutta sen verran kuitenkin, että pilssipumppu alkoi tyhjentämään venettä juuri Aurajoelle päästyämme. Annoimme veneen lipua pientä vauhtia eteenpäin.

Aurajoessa ollaan!

Vene käänsi melkoisesti katseita, eikä pienimpänä syynä ollut moottorin jylinä. Ajoimme Myllysillan työmaalle asti, jossa käännyimme ympäri. Sen jälkeen päätimme kiinnittää veneen hetkeksi ystävämme jokilaivaan, ja menimme hetkeksi rantaan kävelemään. Emme kuitenkaan viipyneet kauaa, vaan päätimme pikku hiljaa lähteä ajamaan takaisin kohti Naantalia. Piipahdimme kuitenkin varmuuden vuoksi vielä uudelleen hakemassa hieman polttoainetta Lauttarannan huoltoasemalla ennen paluumatkaa.

Taas huoltoasemalla

Kauniisti kulkee

Myös paluumatka sujui hienosti. Emme viitsineet kokeilla huippunopeuksia, sillä akseli vippaa hieman, emmekä tahtoneet rikkoa mitään. Nopeasti vene kuitenkin kulki puolella kaasullakin! Reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut, ja hieno elämys. Tarkoituksena olisi vielä ajella hieman ennen nostoa, joten toivottavasti edes muutama kaunis päivä olisi vielä jäljellä!