Kesällä 2012 tunnetun turkulaisen veneveistämön, Sandell & Mäntymäen perustajista toinen, veneveistäjä Pentti Mäntymäki poistui keskuudestamme. Pentin viimeinen toive oli, että hänen tuhkansa laskettaisiin jo hänen nuoruutensa kesämökkisaaren, Kuivakarin poukamaan Airistolla. Pentin perhe tahtoi järjestää arvokkaan muistotilaisuuden, ja mikä olisikaan sen hienompaa, kuin että taitavan puuveneenrakentajamestarin viimeinen matka tapahtuisi hienolla puuveneellä.
Isäni oli yksi Pentin vanhoista ystävistä, ja meiltä kysyttiinkin, josko me voisimme järjestää muistotilaisuuteen tilanteeseen sopivan puuveneen ja toimia sen kuskeina. Tämä oli meille suuri kunnia, ja tahdoimmekin ilomielin olla mukana toteuttamassa Pentin viimeistä matkaa. Saimme hyvältä ystävältämme lainaksi 1930-luvulla rakennetun erittäin upean Chris-Craftin.
Chris-Craft
Päiväksi sovittiin lauantai 28. heinäkuuta, ja se osoittautuikin erittäin hyväksi sääolosuhteidensa kannalta. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin ja tuulikin oli erittäin suotuisa. Päivä alkoi, kun kävimme noutamassa Pentin vaimon ja tyttären sekä hänen hyvän ystävänsä veneen kyytiin Forum Marinumin vierasvenelaiturilta. Jutustelimme hetken ja laitoimme veneen lipun puolisalkoon, jonka jälkeen irroittauduimme laiturista.
Aurajoella
Ajoimme veneen ensin Aurajoen yläjuoksulle päin Suomen Joutsenen ohi. Käännyimme jonkin verran ennen Sigyniä takaisin aloittaaksemme matkan kohti Pentin kotisaarta. Ohittaessamme Suomen Joutsenen sen lippu nostettiin puolisalkoon ja laivakellot alkoivat soida. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman kaunis ja herkkä veneen lipuessa hiljaa Suomen Joutsenen ohi. Tämä oli Forum Marinumin tapa kunnioittaa Pentti Mäntymäen muistoa.
Kääntymispaikka
Suomen Joutsenen ohitus
Nyt matka kohti Kuivakaria saattoi alkaa. Vene kulki erinomaisessa säässä rauhallisesti eteenpäin, tosin välillä mentiin vähän lujempaakin. Veneilijöitä oli paljon liikkeellä, eikä se niin siinä säässä ollutkaan mikään ihme. Saimme iloksemme nähdä myös muutamia puuveneitä. Matkalla oli ankkurissa Pentin muistoa kunnioittamassa kyydissämme olleen Pentin ystävän upea purjevene, joka oli rakennettu Sandell & Mäntymäellä. Myös Pirkka Leino oli omalla purjeveneellään matkan varrella lippu puolitangossa.
Puuveneitäkin oli onneksi liikkeellä
Sandell & Mäntymäen rakentama purjevene
Tunnelma oli haikea ja rauhallinen
Kuivakarille päästyämme mietimme, miten veneellä uskaltaisi mennä poukamaan parhaiten. Syvyyttä oli noin 70cm ja kivikkoakin kuulemma oli. Onneksi Pentin vaimo ja tytär osasivat neuvoa, missä kohtaa veneellä oli turvallista olla. Saari oli kaunis, ja pystyin kuvittelemaan kaikkia niitä iloisia hetkiä, joita siellä on vuosien varrella saatu kokea. Sammutimme moottorin, jotta tunnelma olisi mahdollisimman rauhaisa.
Kuivakari näkyvissä!
Poukamassa
Oli aika hyvästellä Pentti ja laskea tuhkat hiljalleen poukamaan. Perään laskettiin myös kaunis ruusu. Hetki oli hyvin tunteikas, ja kaikki olivat hiljaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen juttelimme rauhallisesti ja muistelimme Penttiä vielä jonkin aikaa. Jokainen kertoi omia muistojaan Pentistä. Kun hetki tuntui oikealta, oli aika lähteä takaisin kohti Aurajokea.
Valmistautumista
Ruusu
Tunnelmia ja mietiskelyä
Kun saavuimme takaisin Forum Marinumin laiturille, menimme vielä ravintola Daphneen pitämään muistotilaisuutta. Paikalla oli Pentin vaimo ja tytär sekä läheisiä ystäviä. Tunnelma oli mukava, joskin ilmassa oli hitusen haikeutta. Naurua ja iloa kuitenkin riitti, ja kaikille tuntui jäävän hyvä mieli. Tuntui hienolta, että olimme saaneet olla mukana jossakin näin tärkeässä tilaisuudessa.
Iloista jutustelua
Ravintola Daphnessa
Lahja Mäntymäki
Loppujen lopuksi oli aika lähteä viemään venettä takaisin ystävällemme. Matka kului leppoisasti Pitkänsalmen kautta, ja hienoja puuveneitä saatiin nähdä myös paluumatkalla. Myös vanhoja tuttuja oli mukava nähdä veneilemässä. Päivän päätteeksi tuntui siltä, että päivä oli joka tavalla onnistunut. Suuret kiitokset vielä Henrik Snellmannille, joka järjesti Pentti Mäntymäen muistotilaisuuden.
Aivan lopuksi tämä ennestään tuntematon ilmestys ajoi ohitsemme.
Yksi menneen kesän uusista ja mielenkiintoisista löydöistä oli yli 12 metriä pitkä, vuonna 1952 Salmisaaren Veneveistämöllä rakennettu Carina. Myöhemmin veneen nimi on tosin jostain syystä aikojen saatossa muutettu tai muuttunut muotoon Garina. Carinan tilasi Uolevi Raaden veli, varatuomari Raino Raade. Venettä käytettiin Raaden henkilökohtaisessa virkistyskäytössä, mutta myös paljon edustus-käytössä ja suurten herrojen kuljetteluun. Kyydissä oli muun muassa monet kerrat ollut presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Carinasta on historiatiedot selvillä, sillä eräs entisistä omistajista on aikoinaan haastatellut Raino Raadea. Emme kuitenkaan ole vielä nähneet dokumentteja.
Carina oikealla, vieressä Kultaranta III ja kaksi valtion venettä
Saimme kunnian päästä haastattelemaan miestä nimeltä Toivo Järvinen, joka oli Carinan luottokippari Raino Raaden aikaan. Carinalla on hyvin tarinantäyteinen historia, ja Järvisellä olikin veneestä paljon tarinoita kerrottavanaan. Jokaisen niistä hän on myös aikoinaan kirjannut ylös veneen lokikirjaan, joka on joko tuhottu, tai mahdollisesti vielä jossain lipastonlaatikon perukoilla Raaden perikunnalla. Tarinoiden lisäksi saimme Toivolta myös vanhoja valokuvia.
Toivo Järvisen muotokuva
Järvinen oli kerran Rainon Raaden ja tämän puolison kanssa veneilemässä, kun Airistolla alkoi valtaisa myrsky. Seurue oli menossa Hirvensaloon tai Kakskertaan, jonka jälkeen Järvisen oli tarkoitus viedä Carina takaisin Naantalissa sijaitsevaan mökkirantaan. Raaden pariskunnalle tuli kuitenkin riitaa jostakin, ja Uolevin vaimo sanoi, että hän lähtee Järvisen mukana takaisin Naantaliin. Järvinen oli kauhuissaan, sillä hän ei ollut itsekään varma pystyisikö hän luotsaamaan veneen turvallisesti takaisin kotisatamaan niin mahtavassa myrskyssä. Aallot olivat valtavia, ja vene keinui hullun lailla. Vaaratilanteita syntyi, mutta niistä kuitenkin selvittiin, välillä tosin vain täpärästi! Lopulta vene kuitenkin saatiin kuin ihmeen kaupalla turvallisesti kotisatamaan ilman sen suurempia vahinkoja.
Toivo Järvinen
Carinan runko oli alkujaan vain lakattu. Kuitenkin myöhemmin Raino Raade määräsi sen maalattavaksi, sillä myös Suomen presidentin silloinen Kultaranta III oli rungoltaan valkoiseksi maalattu. Pitihän Carinakin saada yhtä arvokkaan näköiseksi! Sen jälkeen Carinan runko on aina maalattu valkoiseksi. Myöhemmin Raino myös jatkoi hyttiosan pituutta. Alunperin sivuilla oli kaksi suurta, ja yksi pieni ikkuna. Muutosten jälkeen sivuille mahtui kolme yhtä suurta ikkunaa.
Carina lakattuna mökkilaiturissa
Alunperin venettä ohjattiin sisäpuolelta. Joku myöhemmistä omistajista päätti rakennuttaa Carinaan ohjaamon vanhan hyttirakennelman katolle. Sen tuomasta ulkonäön muutoksesta voidaan olla montaa mieltä. Toisaalta se tuo veneeseen modernia jykevyyttä, toisaalta se kuitenkin vie liikaa huomiota sen alkuperäisestä, klassisesta ulkonäöstä. Veneessä oli alunperin myös iso V8-moottori, joka söi kuitenkin niin paljon, että nykypäivänä sillä ajamisesta tulisi varmasti melkoista lystiä lompakolle.
Lauantaina 16.6. järjestettiin Antti Wihannon toimesta Turun Kakskerran Harjattulassa sunnuntaina 17.6. järjestetyn Concours d'Elegance -autotapahtuman yhteydessä Riva 170/90/50 juhlavuosikokoontuminen Aurajoessa. Tätä tapahtumaa oltiin odotettu jo pitkän aikaa keväästä saakka, sillä sen ideana oli saattaa monia upeita klassisia mahonkiveneitä yhteen upeassa ympäristössä, Turun saaristossa.
Aamu alkoi tyynessä säässä
Päivä alkoi jo varhain aamulla, kun lähdimme ystävämme kanssa tämän kahden klassisen Chris-Craftin, Lonian ja Cover Girlin, voimin kohti Aurajokea. Molemmat veneet on rakennettu 30-luvulla, ja nämä olivatkin tapahtuman vanhimmat veneet. Saimme isäni kanssa kunnian ajaa toista venettä. Myös ystävämme isä oli kanssamme veneessä. Matka Aurajoelle kului upean tyynessä ja lämpimässä säässä.
Matka alkaa
Uljasta menoa
Takaata tullaan
Aurajoella hotelli Marina Radissonin edessä odottamassa olivatkin jo lähes kaikki osanottajat, joita oli tullut myös kaksi venekuntaa Ruotsista asti. Ruotsin vieraat ja kaksi suomalaista venekuntaa olivat yöpyneet Radissonilla, ja olinkin jo edellisenä iltana päässyt saamaan hieman esimakua laituriin kiinnitettyjen Riva-veneiden myötä. Meidän jälkeemme paikalle saapui vielä yksi venekunta Chris-Craftilla. Veneitä oli yhteensä kahdeksan: neljä Rivaa, kolme Chris-Craftia ja yksi Boesch.
Rivat rivissä
Marina Radissonin laiturissa
Alkupuheet
Yhdessä kohtaa huomasimme suuren tukin joen seinustalla laiturin vieressä. Se tultiin nostamaan nopeasti pois.
Kunnolla päivä pääsi alkamaan laiturilla pidettyjen alkupuheiden ja esittelyjen jälkeen. Laiturista irroittautumisten myötä oli aika lähteä kohti Naantalia aamukahville! Ilmassa olikin mahtavaa kihelmöintiä, kun kahdeksan toinen toistaan upeampaa mahonkikaunotarta lipui hitaasti ja rauhallisesti kohti Aurajoen suuta V8-moottorien tyhjäkäynnin murinan saattelemina. Siinä jos jossain oli tunnelma huipussaan!
Perät vastakkain
Nokka kohti Naantalia
Chris-Craft koko komeudessaan
Kahdeksan kaunotarta kulttuurimaisemassa
Kun Aurajoelta ja nopeusrajoitusalueilta päästiin pois, oli aika lyödä hanat kaakkoon. Hetken rauhallisuudesta siirryttiin kovaan vauhtiin kohti Naantalia. Oli mahtavaa nähdä kuinka paljon voimaa näistä mahonkikaunottarista oikein löytyi. Myös muutamat ohitukset melko läheltä vierestämme jäivät hienosti mieleen. Rajoittamattomalla alueella matka sujui ripeästi. Nopeassakin vauhdissa näiden veneiden liikkeet olivat kauniita ja sulavia. Matka Naantaliin kului adrenaliinin virratessa, mutta silti upean sään ja saariston suomassa rauhoittavassa tunnelmassa.
Chris-Craft ja Rivat vauhdissa
Kovaa mennään!
Nopeusrajoitus tuli vastaan
Takaa tullaan komeasti
Naantalissa ollaan
Perillä veneet kiinnitettiin laituriin, jolla olikin jo jonkin verran yleisöä odottamassa. Myös muutamia tuttujakin kasvoja oli ilmestynyt paikalle. Veneitä kiinniteltäessä vaihdeltiin kuulumisia tuttujen kanssa ja tutustuttiin toisiin venekuntiin. Tämän jälkeen päästiin aamukahveille. Itse olin ehtinyt syödä vain niukasti aamupalaa, joten sämpylän ja trippimehun myötä saattoi päivän jaksaa hienosti päivälliseen asti!
Veneitä kiinnittämässä
Veneet kiinnostivat monia
Omistaja ja upea Riva
Chris-Craft Capri ja iloiset omistajat
Jonkin ajan kuluttua päätimme lähteä Naantalista. Pari venettä lähti tankkaamaan vierasvenesataman bensa-asemalle, ja muut veneet pyörivät ja odottelivat sillä välin aseman edustalla. Odotellessaan veneet soittelivat torvia. Samoihin aikoihin matkustajista täpötäysi Ukko-Pekka saapui Naantaliin. Ukko-Pekan ohittaessa meidät päätti sekin ottaa osaa torviensoitteluun ja päästi valtavan äänimerkin. Välittömästi ympäriltämme alkoi kuulua veneiden torvensoittoa. Tämä tunnel-maltaan ikimuistoinen tilanne painui hyvin mieleeni.
Veneet lähdössä laiturista
Lonia ja Ukko-Pekka
Malou II ohittaa Ukko-Pekan
Torviensoittelua
Tankkaamassa
Antti ja Boesch
Kun veneet oltiin saatu tankattua, oli aika lähteä ajelemaan. Lähdimme letkassa ajamaan pois Naantalista kohti Airistoa. Nopeusrajoituksen loppuessa oli aika taas lyödä kaasut pohjaan. Itse emme viitsineet vieraalla veneellä aivan täysillä mennä, joten jäimme hieman parin muun veneen kanssa jälkeen. Kärkivauh-deissa menivät isot Rivat ja ystävämme Chris-Craft. Airistolta matka jatkui hurjaa vauhtia kohti Kakskertaa. Kiersimme rantaviivaa jonnekin Kakskerran lounaiskulmalle asti, kunnes jossain vaiheessa käännyimme takaisin ja tulimme kapeaan Höyttisten sunttiin. Menimme suntista hiljaa läpi, ja saavuimme Pitkäänsalmeen. Pitkästäsalmesta matka jatkui Ispoisten uimarannan ohi rauhallisesti takaisin Aurajoelle.
Hanat kaakkoon!
Taas mennään!
Letkassa
Lähisaaristoa kiertämässä Plane Woodyn perässä
Saapuminen Höyttisten sunttiin
Hymyä huuleen!
Nyt vuorossa oli päivällinen ravintola Pinellassa. Taas kerran veneet lipuivat kauniisti pitkin Aurajokea, tällä kertaa hitaasti kohti Tuomiokirkkoa ja Pinellaa. Nyt yleisöäkin oli jo hieman enemmän, olihan kello jo hienosti yli puolenpäivän. Lähestyessämme Pinellaa mieleeni alkoi muistua aikaisempi pieni huoleni siitä, miten pääsisimme Aurajoessa lilluvien taidehaahkojen ohitse. Huoleni paljastui hetken kuluttua turhaksi, kun haahkat oltiin onneksemme vedetty sivummalle kohti joen reunaa. Näin kulkueemme ei tarvinnutkaan pujotella haahkojen välistä.
Ryhmärämä saapuu Aurajoelle
Iloinen tunnelma
Ruotsalaiset Ninan kyydissä
Haahkat päästivät meidät sovulla ohitseen
Veneet laitettiin peräkkäin kiinni Pinellan eteen. Paikalle tuli hurjasti väkeä katsomaan, eivätkä vastarannalla olevan ruokafestivaalin vieraatkaan voineet olla huomaamatta näitä upeita ilmestyksiä. Myös tännekin oli suureksi iloksemme ilmestynyt muutamia tuttuja paikalle. Hetken juteltuamme ja veneiden ihailun jälkeen saatoimme siirtyä ravintola Pinellan puolelle. Ruoka ja seura olivat loistavat, ja tunnelma ravintolassa oli huipussaan.
Veneet saapuvat Pinellan eteen
Cover Girl ja muut veneet rivissä
Ruotsalaisten Riva, Marie
Lonia
Iris
Ruokailun jälkeen oli aika lähteä veneillä vielä päivän viimeiselle etapille, Forum Marinumille. Laitoimme veneet Suomen Joutsenen etupuolella olevaan laituriin, joka oli nyt tyhjennetty meitä varten. Laituri oli hieman ahdas, mutta veneet saatiin loppujen lopuksi kyllä hyvin kiinni. Pieni huoli veneistä oli kuitenkin koko ajan aaltojen vuoksi. Ohi liian kovaa ajavat veneet kun jättivät jälkeensä välillä isojakin aaltoja. Huomasimme myös, että yhteen veneistä oli ilmestynyt MTV3:n Ajoneuvoksesta tuttu Jussi Halli. Veneellä ilmeisesti kuvattiin kyseistä ohjelmaa.
Saapuminen Forum Marinumille
Jussi Halli Iriksen kyydissä
Forum Marinumin laiturissa
Miloun kyydissä iloinen Antti Wihanto
Forum Marinumilla meillä oli runsaasti vapaa-aikaa. Monet museovieraat kävivät ihailemassa ja kuvaamassa veneitä, ja uusia tuttavuuksia tuli taas kerran vieraiden myötä tehtyä. Osa venekunnista lähti kahville, kun taas osa jäi valmistelemaan veneitään nostettaviksi - ruotsalaisten veneet nimittäin nostettaisiin suoraan Forum Marinumin laiturilta nosturiautolla ylös. Kävin
myös Forum Marinumin rakennuksissa tervehtimässä kaikkia tuttuja.
Ankaraa puunaamista
Loniakin saapui laituriin
Jussi Halli Rivan ratissa
Ninaa valmistellaan nostoa varten
Mahonkikaunottaret kiinnostivat myös museovieraita
Illemmalla veneiden noston jälkeen kävimme Suomen Joutsenella nostamassa maljan muutamien puheiden saattelemina. Tilaisuus oli arvokas ja ilmassa oli juhlan tuntua. Ilta olisi jatkunut vielä illallisella ravintola Daphnella, mutta me päätimme, että tässä vaiheessa oli aika lähteä kohti veneiden kotisaarta. Alkamassa oli nimittäin sade, emmekä tahtoneet ottaa sitä riskiä, että sade yltyisi oikein kovaksi. Avoveneellä kovassa vesisateessa meneminen on nimittäin melko kylmää ja märkää touhua. Vaikka sade ei ollutkaan kovin voimakas, olin silti saareen päästessämme aivan litimärkä.
Marieta nostamassa
Kaunis on myös Ninan pohja
Nina ja Marie onnellisesti trailereiden päällä
Isäni ja vesisade
Sateessa kohti kotisatamaa
Kokonaisuudessaan tämä päivä oli yksi tämän kesän mieleenpainuvimmista kokemuksista. Koko päivä menoa mahtavassa seurassa upeilla mahonkiveneillä. Sää oli myös ihan loppuiltaa lukuunottamatta aivan loistava, eikä parempaa olisi edes voinut toivoa. Toivon kovasti, että tämänkaltaisia tapahtumia saataisiin useamminkin järjestettyä. Ehkä tämä oli esimakua jollekin suuremmalle, mahdollisesti jokavuotiselle tapahtumalle?
Lisää ottamiani kuvia tapahtumasta löytyy klikkaamalla tästä. Lopuksi yllä vielä videokooste matkasta Aurajoelle. Lisää videota tulee mahdollisesti myöhemmin.
