Aurajoessa järjestettiin 14.6.2014 Concours d'Elegance -klassikkoautotapahtuman yhteydessä jo toista kertaa myös venetapahtuma. Tapahtumassa pääosaa esittävät nopeakulkuiset puiset klassikkoveneet. Tapahtuman tarkoitus on koota yhteen toinen toistaan hienompia runaboutteja sekä muita upeita klassikkoveneitä. Lyhyt varoitusaika ja sateen uhka verottivat osaltaan osanottajia. Tänä vuonna runaboutteja saapui paikalle hieman vähemmän kuin viimeksi. Viime kerran kahdeksasta mahonkikaunottaresta jäätiin vain kahdella. Tänä vuonna niitä osallistui kuusi. Näistä viisi oli runaboutteja ja yksi aivan upea salonkivene. Myös yksi uudempi lasikuituinen Chris-Craft otti osaa, joten veneitä tapahtumaan osallistui kuitenkin kunnioitettavat seitsemän. Tällainenkin määrä yhdessä laiturissa samalla kertaa on Suomessa harvinainen näky.
 |
| Kaunis ohjaamo |
Päivä alkoi aikaisin aamulla sateisissa ja tuulisissa merkeissä. Tällä kertaa minun ja isäni lisäksi mukaan lähti myös äitini ja tyttöystäväni. Viime kerran perinne jatkui tänäkin vuonna; saimme jälleen kunnian päästä
Cover-Girlin ruoriin ystävämme ajaessa
Lonialla. Ystävämme laituriin oli ilmestynyt myös yksi uusi tulokas, vuosisadan alussa rakennettu salonkivene
Grete. Tämä upea kaunotar laskettiin kesällä vesille ensimmäistä kertaa entisöinnin jälkeen.
Grete pääsi myös osallistumaan tapahtumaan ystävämme isän astuessa ruoriin. Pienet tekniset ongelmat kuuluvat aina asiaan. Lähtömme Aurajoen alkuseremonioihin viivästyi sen verran, että ne saivat jäädä väliin ja päätimme suunnata keulat suoraan kohti Naantalia.
 |
| Grete valmiina lähtöön |
 |
| Grete ja Lonia |
Merenkäynti oli kovaa, vaikka vettä ei tässä vaiheessa onneksi satanutkaan. Päätimme tyttöystäväni kanssa mennä istumaan ihan taakse mummonistuimeen. Jälkikäteen päätös osoittautui pieneksi virheeksi. Naantaliin mentiin aikamoista vauhtia eikä takana veden roiskeilta ollut kummoistakaan suojaa. Kova merenkäynti, vauhti ja sivuaallokko tekivät kokemuksesta ikimuistoisen, niin hyvässä kuin pahassakin. Vettä roiskui päällemme jatkuvalla syötöllä ja eräs tilanne jäi lähtemättömästi mieleeni. Ajoimme
Lonian perässä kovaa vauhtia ja lähdimme kurviin. Aallot löivät sivulta ja yllättäen yhdellä kertaa päällemme lensi vettä täyden saavillisen verran. Jos emme vielä olleet litimärkiä, niin nyt olimme!
 |
| Lonia vauhdissa |
 |
| Vettä lentää |
 |
| Lonia tyrskyjen keskellä |
Saimme Aurajoesta lähteneen letkan jonkin ajan kuluttua kiinni, ja liityimme jonon hännille.
Lonia löi hanat kaakkoon ja lähti kirimään keulille. Me jäimme vähän rauhallisemmin letkan perälle. Jonkin ajan kuluttua saavuimme Naantalin vierasvenesatamaan, ja kiinnitimme veneet laituriin kiinni. Mukavaa oli se, että tapahtumaan osallistui uusia veneitä, jotka eivät olleet mukana viime vuonna. Naantalissa veneitä oli paikalla Lohjalta saapunut upeasti rakennettu
Yad-Al-Jauza, Chris-Craftit Lonia ja Cover-Girl sekä Riva Ariston
Lady S. Myös yksi lasikuituinen Chris-Craft osallistui tapahtumaan.
Grete ei luonnollisesti kulje yhtä kovaa kuin muut, joten se saapui Naantaliin vasta hieman myöhemmin. Naantalissa kävimme aamupalalla, ihailimme veneitä ja vaihtelimme kuulumisia.
 |
| Yad-Al-Jauza ja Lonia |
 |
| Lady S |
 |
| Naantalin vierasvenesatamassa |
 |
| Grete saapumassa laituriin |
Tapahtuman kulku oli sama kuin viimeksi: Naantalista oli tarkoitus suunnata Hirvensalon ja Kakskerran kautta kiertäen takaisin Aurajokeen. Naantalissa oli hetken lupaava sää, mutta jonkin ajan kuluttua alkoi sataa, joten jäimme odottamaan sen loppumista. Sateen loppua ei kuitenkaan näkynyt, joten kävin ostamassa läheisestä kioskista neljä sadetakkia. Samaan aikaan tyttöystäväni ja äitini olivat keksineet käydä kysymässä Ravintola
Trapin pihalta jätesäkkejä. Niitähän löytyi, ja ravintolan ystävällinen henkilökunta vieläpä teki heille niistä tyylikkäät sadetakit. Olisi siis pitänyt ostaa kaksi sadetakkia vähemmän... Sadetakkien turvin oli taas aika jatkaa matkaa. Päätimme nyt tyttöystäväni kanssa mennä istumaan keskimmäiselle sohvalle ihan suosiolla.
 |
| Cover-Girl ja Lonia |
 |
| Upea Lady S |
 |
| Vesi näyttää melkein trooppiselta |
Lähdimme Naantalista kohti Airistoa ja nopeusrajoitusalueen loppuessa kaikki löivät hanat kaakkoon. Meille tuli pieni tekninen ongelma, emmekä pysyneet muiden vauhdissa mukana. Ajattelimme, että on parempi ajaa rauhassa suoraan Aurajokeen, kuin jäädä jälkeen. Käänsimme kurssin kohti Aurajokea ja ajoimme sinne kaikessa rauhassa.
 |
| Kaunislinjainen Riva Ariston |
 |
| Lonia päästää menemään Kultarannan edustalla |
 |
| Ukko-Pekan ohi mentiin ja lujaa |
Saavuimme luonnollisesti ensimmäisinä Aurajokeen, ja kiinnitimme veneen ravintola
Pinellan eteen. Uteliaita ihmisiä odotti jo valmiina laiturilla. Menimme juttelemaan ihmisten kanssa ja jäimme odottamaan muita. Ensimmäisenä meidän jälkeemme paikalle saapui
Grete, joka myöskin oli lähtenyt oikoreittiä Naantalista Aurajokeen. Jonkin ajan kuluttua alkoi V8-moottoreiden ääni pauhata Aurajoen kiviseinämiä pitkin vaimeana jyskeenä. Pikku hiljaa toinen toistaan hienompia mahonkikaunottaria alkoi saapua paikalle edelleen voimistuvien tyhjäkäyntiäänien saattelemina. Naantalissa nähtyjen veneiden lisäksi joukkoomme liittyi vielä uudenkarhea Helsingin Venemessuillakin nähty Riva Aquariva:
Allura.
 |
| Lonia saapuu laituriin |
 |
| Yad-Al-Jauzan tyhjäkäyntiääni oli korvia huumaavaa |
 |
| Uudenkarhea Riva Aquariva |
 |
| Veneet kauniisti Pinellan laiturissa |
Lisää ihmisiä alkoi kerääntyä veneiden ympärille. Monta tuttuakin oli saapunut paikalle. Juttuseuraa oli niin paljon, etten olisi millään malttanut lähteä sisälle ravintolaan, jossa päivällinen palkintojenjakotilaisuuksineen oli alkamassa. Olimme kuitenkin jo valmiiksi myöhässä, joten jouduin malttamaan mieleni ja siirtyä sisälle. Yad-Al-Jauza sai "
Paras Moderni Runabout" -palkinnon, ja
Cover-Girl "
Paras Klassinen Runabout" -palkinnon. Omistajapariskunnan merkkipäivien kunniaksi palkittiin
Lady S hienolla koristellulla vesisuksella.
 |
| Antti Wihanto onnittelee Yad-Al-Jauzan omistajaa |
 |
| Onnellisia voittajia |
 |
| Tiivis tunnelma |
Kun päivällinen oli syöty ja palkinnot jaettu, oli aika lähteä kotiin. Osa veneistä oli jo ehtinyt lähteä, kun tulimme ulos laiturille. Sateinen sää oli yllätykseksemme vaihtunut mitä upeimpaan lämpimään kesäilmaan. Ei olisi uskonut, millainen sää vielä vähän aikaa sitten oli ollut. Lähdimme kahden Chris-Craftin sekä
Greten ja
Yad-Al-Jauzan voimin kohti veneiden kotisatamaa. Nyt tunnelma oli muuttunut täysin. Aurinko paistoi ja meri oli rauhoittunut. Ihmiset katselivat ihmeissään pienen kulkueemme lipuessa rauhallisesti pitkin Aurajokea.
 |
| Mahongin kiiltoa Aurajoessa |
 |
| Yad-Al-Jauzan sivuputkista lähtenyt pauke kaikui Aurajoessa komeasti |
 |
| Säästä tuli upea |
 |
| Lonia ja kulttuurimaisema |
Nopeusrajoitusalueelta päästyämme annoimme taas mennä vauhdilla. Nyt kaikki sujui ilman ongelmia. Perille päästyämme rauhoituimme nauttimaan kauniista säästä, hyvästä seurasta ja upeista mahonkiveneistä. Mitä muuta voisi upealta kesäpäivältä toivoakaan?
 |
| Lonia lähdössä vauhtiin |
 |
| Yad-Al-Jauza paahtaa perässä... |
 |
| ...ja ohi mennään vauhdilla! |
 |
| Aika rauhoittua |
 |
| Harvinaisen monta mahonkikaunotarta samassa kuvassa |
Tapahtuma järjestetään taas ensi kesänä. Toivotaan, että sää olisi suopea ja osanottajia mahdollisimman monta!
Klikkaa tästä kuvagalleriaan!
