Boniton entisöinti alkoi

Bonito päivänvalossa - Kuva: Antero Lynne

Salonkivene Bonito näki päivänvalon ensimmäistä kertaa vuosiin, kun se siirrettiin hallistamme Forum Marinumin pihalle heinäkuun 17. päivänä. Siirto oli jännittävä operaatio, mutta kaikki sujui onneksi hyvin. Muutama päivä siirron jälkeen alkoi Turun Tall Ships Races -tapahtuma, jonka aikana tarkoituksena oli esitellä Bonito-hanketta tapahtumayleisölle. Koko tapahtuman ajan Bonito oli yleisön nähtävillä, ja alukseen pääsi opastuksellani tutustumaan. Tapahtuman jälkeen Bonito sai jäädä peitettynä odottamaan rahoituksen varmistumista.

Isä ja poika - Kuva: Antero Lynne

Keula kohti entisöintiä

Syyskuun toisella viikolla Bonito saatiin viimein sisälle Forum Marinumin veistämötilaan, sillä onnistuimme keräämään pohjan kunnostukseen vaaditun rahasumman kokoon! Säätiön veneveistäjä Juha Suorsa kävi heti aluksen kimppuun aloittaen purkamaan kansirakenteita, tarkoituksenaan päästä käsiksi Boniton kaariin ja runkoon sisältäpäin. Kansirakenteet pyrittiin purkamaan mahdollisimman kokonaisina, sillä säilytettävääkin materiaalia onneksi on. Osa kansirakenteista, kuten salonki, joudutaan kuitenkin tekemään osittain uusiksi. Joka tapauksessa vene päästään nyt entisöimään tyhjästä hylsystä aloittaen pitkälle tulevaisuuteen kestäväksi, alkuperäistä vastaavaksi upeaksi kokonaisuudeksi.

Bonito sisällä veistämötilassa

Kansirakenteet purettuna

Boniton kölipuu käytiin syyskuun 12. päivänä noutamassa Turun Urusvuorella sijaitsevasta Nordiska Oy:stä. Tahdoimme, että Boniton köli tehdään täysimittaisesta kölipuusta, ja Nordiskan kautta sellainen saatiin kuin saatiinkin järjestettyä! Itsekin innokkaana puuveneharrastajana tunnetun Kim Mickelssonin luotsaama pitkän linjan puutavarafirma Nordiska toimii Salonkivene Bonito -hankkeessa käytettävän puutavaran hovihankkijana.

Boniton kölipuu

Kuorma-Vesa valmistautuu nosto-operaatioon

Kaksitoistametrisen kölipuun siirtämisessä olikin tekemistä! Tähän tarvitsimme jonkun asiansa osaavan, joten tehtävän sai kuljetusliike Kuorma-Vesa. Ammattilaisen hoitamana kölipuu nousikin erittäin näppärästi Vesa Lehtilän ohjastaman kuorma-auton päälle - ilmeisesti näitä pidempiä puita on kuljeteltu ennenkin! Samalla reissulla kuljetettiin myös hieman pohjamateriaalia.

Ammattilainen asialla

Kölipuu kuljetettiin sahausta ja veistoa varten Ruissalon Telakalle, sillä Forum Marinumilla ei noin pitkää puuta pysty työstämään. Mielenkiintoista kölin veistopaikassa on se, että Bonito on alunperin rakennettu Ruissalon telakalla, eli entisellä Turun Veneveistämöllä. Vanhat rakennuksetkin ovat suurimmalta osalta vielä olemassa. Bonito tullaan myös valmistuttuaan laskemaan veteen Ruissalon telakalla. Kölipuu sai vielä toistaiseksi jäädä odottamaan tarvittavien työstölaitteiden saapumista.

Ruissalon telakalla

Taustalla Turun Veneveistämön veistämörakennus

Tällä hetkellä veneveistäjä Juha Suorsa veistää Bonitoon uusia kaaria, ja viikonlopun aikana vene päästään myös pukittamaan, jotta traileri saadaan alta pois ja pohjaan päästään kunnolla käsiksi. Bonito on yleisölle nähtävillä koko entisöintinsä ajan Forum Marinumin veistämötilassa, johon on näyttelyn puolelta suuri lasiseinä. Allekirjoittaneeseen yhteyttä ottamalla venettä pääsee katsomaan kyllä lähempääkin. 

Kunnostuksen vaiheita voi seurata reaaliaikaisemmin Facebookissa nimellä Salonkivene Bonito ja Instagramissa tunnuksella Salonkivene. Yhteistyökumppaneita tarvitaan edelleen, nyt seuraavaa vaihetta eli kansirakenteiden entisöintiä ja veneen kuntoon saattamista varten. Boniton tarina ja perustiedot löytyvät edellisestä blogipostauksesta. 

Kiitokset

Puutavara: Nordiska Oy

Kölipuun kuljetus: Kuljetusliike Kuorma-Vesa
Tilat: Ruissalon Telakka

Salonkivene Bonito -entisöintihanke

Tahdotko sinä olla mukana pelastamassa osaa suomalaista merihistoriaa?

Alkuperäinen piirustus

Vuonna 1921 valmistui Åbo Båtvarfilla, eli Turun Veneveistämöllä Bruno Westinin suunnittelema mahonkinen salonkivene. Uudenkarhean mahonkikaunottaren keulassa molemmin puolin komeilivat kiiltävät, messinkiset kirjaimet, jotka muodostivat nimen Bonito. 12-metriä pitkä alus koostuu etuosan konehuoneesta makuulavereineen, ohjaustilasta, salongista nukkumapaikkoineen ja keittiötiloineen sekä takaosan krogiverannasta.

Boniton tilasi turkulaisen ahtausliikkeen A. E. Ericksonin johtaja, Anton Edvin Erickson. Ericksonilla oli Ruissalon Kuuvannokassa huvila, jonka laiturissa Bonito olikin tuttu näky. Alus palveli Ericksonin käytössä aina vuoteen 1948 saakka, jolloin Turun saaristossa raivosi yksi vuosisadan pahimmista myrskyistä. Myrsky riepotteli myös Bonitoa, jonka pohja vaurioitui veneen paiskauduttua rantakalliota vasten.

Kahvittelut krogiverannalla

Ericksonilta alus siirtyi polkupyörätehdas Pyrkijän toimitusjohtajalle ja Foto Ab:n perustajalle, teollisuusneuvos Mauno Rainnolle. Rainto kunnostutti Boniton pohjan ja alus sai uuden kotipaikan tämän kesähuvilalta Paraisilta, Svartholmin saaresta. Rainto vaikutti Turun Pursiseurassa ja oli mukana useassa seuran hallituksessa. Valitettavasti Rainto ehti nauttia veneestä vain muutaman vuoden, sillä olympiavuonna 1952 hän menehtyi tapaturmaisesti.

M/Y Bonito

Rainnon perikunnalta Bonito siirtyi tämän naapurille ja hyvälle ystävälle, Turun Pursiseuran pitkäaikaisimmalle kommodorille, varatuomari Olli Tulenheimolle. Tulenheimo oli mm. Sammon ja Turun Suomalaisen Säästöpankin hallituksissa sekä Turun Teatterin johtokunnassa. Asianajajana yli 50 vuotta toiminut Tulenheimo oli vuonna 1919 perustetun Suomen Asianajajaliiton perustajajäsen. Myöhemmin hän toimi myös liiton hallituksen jäsenenä ja Turun osaston johtajana. Hänen veljensä oli Suomen pääministeri Antti Tulenheimo. Turun Pursiseuraa 20-vuotta luotsannut Olli Tulenheimo oli arvostettu kommodori, joka seuransa taloudellisen ahdingon edessä oli henkilökohtaisella varallisuudellaan pelastamassa sitä konkurssilta. 

Matti Tulenheimo ja Bonito

Bonito oli Tulenheimon perheellä kovassa käytössä noin kaksikymmentä vuotta ja sillä tehtiin lukuisia ikimuistoisia retkiä ja edustusmatkoja. Tulenheimon mukaan ihmisillä oli aluksen merikelpoisuudesta epäilyjä, mutta Bonito on kuitenkin yllättävän ketterä ja hyvä merivene. Aluksella tehtiin monia pidempiäkin matkoja muun muassa Maarianhaminaan. Alusta käytettiin muun muassa Helsingin Yliopiston Varsinaissuomalaisen Osakunnan (TVO) matkoihin. Tulenheimon suvulla Bonito oli noin kaksikymmentä vuotta, aina vuoteen 1972 asti.

Saaristossa

Bonito oli tuttu näky aina 1920-luvulta 1970-luvun loppuun asti Turun saaristossa, ja monet paikalliset muistavatkin veneen edelleen. 1970-luvun lopulla vene lähti seilaamaan sisävesille. Turusta Bonito myytiin aluksi Lahteen ja sen jälkeen Jyväskylän seudulle, jossa se seilasi Päijänteellä. Takaisin Turkuun Boniton tie kulki muutama vuosi sitten, kun alus löytyi huonossa kunnossa jään ja lumen peitossa Somerolta. Sinne se oli Jyväskylästä myyty 1990-luvulla. Bonito oli onneksi vielä siinä kunnossa, että se saatiin pelastettua. Alus siirrettiin sisätiloihin odottamaan tarvittavaa rahoitusta ja kunnostusta.

Saaristoretki

Omistamme Boniton nykyään isäni, Esko Vahdon kanssa. Isäni on nuoresta pojasta asti harrastanut ja entisöinyt puuveneitä. Hänen käsiensä kautta on vuosien varrella kulkenut useampi kulttuurihistoriallisesti merkittävä vene, jotka on pelastettu hyviin koteihin. Vanhana turkulaisena on myös isäni tuntenut Boniton kauan, ja vene onkin ollut hänelle (ja nykyään myös allekirjoittaneelle) pitkäaikainen unelma. Alus kuitenkin hävisi jossain vaiheessa kartalta ja oli kauan täysin teillä tietämättömillä. Bonito löytyikin lopulta sattumien kautta aivan yllättäen. Nyt unelma olisi tarkoitus saada vietyä loppuun asti, eli saattaa Bonito takaisin vesille!

Bonito laiturissa

Bonito on eräs harvoista tähän päivään asti säilyneistä suomalaisista salonkiveneistä. Se on myös yksi harvoja ylipäätään säilyneitä Turun Veneveistämöllä rakennettuja moottoriveneitä. Alus on tarkoitus saada entisöityä ja se tulee palaamaan takaisin Turun saaristoon kulttuurimaisemaa rikastuttamaan. Samalla alus tulee muistuttamaan siitä hienosta entisten aikojen veneenrakennusperinteestä, joka nykyään toteutuu Turussa ”hieman” suuremmissa aluksissa. Oma ajatukseni on se, että kaikki turkulaiset ja Turussa vierailevat pääsisivät näkemään aidon, turkulaisen veneenrakennustaidon huipputyönäytteen Turun sydämessä, eli Aurajoessa.

Kesäretki

Bonito on tarkoitus kunnostaa vaiheittain. Tarvittavia varoja kunnostukseen ei ole, joten haimme Museovirastolta entisöintiavustusta ensimmäiseen vaiheeseen, eli pohjan kunnostukseen. Museovirasto myönsi hankkeeseen 15 000 euron avustuksen, joka edellyttää, että kunnostukseen laitetaan myös saman verran lisää. Kunnostus aloitetaan syksyllä, jos saamme kasaan tarvittavan toisen puolikkaan. Kunnostus suoritetaan yhteistyössä Forum Marinum -säätiön kanssa ja kunnostuksen toteuttaa säätiön veneveistäjä Juha Suorsa.

Bonito laiturissa

Etsimme nyt yhteistyökumppaneita hankkeeseen. Jos aidon kulttuurihistoriallisen aluksen palauttaminen vesille on lähellä sinun, tai yrityksesi ajatusmaailmaa, otathan yhteyttä allekirjoittaneeseen. Näkyvyys on sitä haluaville yhteistyökumppaneille taattu. Kaikki rahoitus ohjataan suoraan Forum Marinum -säätiölle.

Yhteistyöterveisin,
Jani Vahto
040 772 6383
janivahto@gmail.com

Bonito

Bonito Tulenheimon suvun aikaan

Bonitosta ei pahemmin olekaan vielä ollut blogissa puhetta. Bonito on siis vuonna 1921 Turun Veneveistämöllä rakennettu 12 metriä pitkä mahonkinen salonkivene. Se on Bruno Westinin suunnittelema ja se rakennettiin turkulaiselle ahtausliikkeen omistajalle A. E. Ericksonille. Bonito oli pitkän aikaa Turun Pursiseuran kommodorin, Olli Tulenheimon omistuksessa, ja koko veneen historia on tähän päivään saakka hyvin tiedossa.

Bonito nykykunnossa

Boniton lisäksi rakennettiin kaksi sisarvenettä. Toinen tuhoutui heti alkuun tulipalossa ilmeisesti Tukholmassa venemessuilla, jossa se oli näytteillä. Veneen oli kuuleman mukaan ollut tarkoitus olla näyte Turun Veneveistämön huippulaadusta, ja olla näin korottamassa veistämön jo ennestään maineikasta nimeä ulkomailla. Toinen sisarvene, Irmelin, on onneksi edelleen olemassa. Runko on kuidutettu, mutta viimeisimpien tietojen mukaan vene on saanut uuden omistajan ja on sen myötä palaamassa alkuperäiseen, luonnolliseen asuunsa.

Hommaa riittää

Bonito tuli omistukseemme pari vuotta sitten talvella. Isäni oli jo vuosia aikaisemmin, kun vene oli vielä paljon paremmassa kunnossa, käynyt katsomassa sitä. Silloin Bonito oli kuitenkin vielä aivan liian hintava. Tämän jälkeen vene katosi vuosiksi ilman minkäänlaista jälkeä. Eräänä päivänä isäni sai kuitenkin vihjeen Bonito-nimisestä vanhasta ränsistyneestä salonkiveneestä, ja herätyskellot alkoivatkin välittömästi hälyttää: entäpä jos vene olisikin sama Bonito kuin silloin vuosia sitten? Tämä osoittautuikin todeksi viimeistään, kun isäni meni katsomaan venettä. Bonito löytyi lumen peitosta erään hallin vierestä Forssasta ilman minkäänlaista suojaa. Isäni näki pitkään uneksimassaan veneessä edelleen potentiaalia, joten lopulta vene sitten päätyi käsiimme.

Bonito löytökunnossaan matkalla uuteen kotiin

Bonito on tarkoitus kunnostaa pikku hiljaa takaisin omaa arvoaan vastaavaan asuun. Lähes kaikki alkuperäiset osat ovat heloituksia ja sisustaa myöten säilyneet. Vene oli aluksi pahasti notkahtanut, mutta tunkkauksella ja suurella kärsivällisyydellä onnistuimme saamaan sen aivan suoraksi. Suurin työ Boniton kunnostuksessa on käytännössä pohjarangan kunnostuksessa, muuten vene vaatiikin sitten hieman toiveikkaasti sanottuna huimasti hiomista!

Hiomista, hiomista!

Åbo Båtvarf 1889-1954 - Parhaat veneet tehtiin Turun Veneveistämöllä

Komea etukansi

Pari viikkoa sitten perjantaina 28.10 oli opettaja ja tietokirjailija Pirkka Leinon ja Forum Marinumin tutkija Jarmo Saarisen kirjoittaman Turun Veneveistämöstä kertovan "Åbo Båtvarf 1889-1954 - Parhaat veneet tehtiin Turun Veneveistämöllä" -kirjan julkaisu- ja esittelytilaisuus merikeskus Forum Marinumilla. Tämän kirjan julkaisua olin henkilökohtaisesti odottanut suurella innolla, sillä myös meidän veneistämme tulisi olemaan tekstiä kirjassa.

Olimme kirjan tekovaiheessa olleet läheisessä yhteistyössä Pirkka Leinon ja Jarmo Saarisen kanssa, pääasiassa Sikarin takia. Olin saanut nyt kuluneen vuoden aikana selvitettyä runsaasti veneen historiaa ja olimme myös löytäneet erittäin hienoja kuvia veneen alkuajoilta. Sen takia tuntui myös luonnolliselta, että näinkin erikoisesta veneestä saataisiin pieni maininta kirjan moottoriveneosioon.

Sikari aukeamalla 172-173

Lopulta pitkän odottelun jälkeen pääsimme vihdoin julkaisutilaisuudessa näkemään millainen kirja oli ja mitä se piti sisällään. Lopputuloksena oli aivan upea kokonaisuus aina etukannesta takakanteen asti. Iloiseksi yllätykseksemme Sikaria varten oli käytetty kokonainen aukeama! Myös salonkivene Bonito oli päässyt toiselle sivulle pikkukuvan ja kuvatekstin muodossa.

Bonito

Kirja ylitti kaikki odotukseni ollen mielestäni erittäin onnistunut teos. Se pitää sisällään valtavan määrän tietoa niin veistämön vaiheista, työntekijöistä ja suunnittelijoista, kuin rakennetuista veneistäkin. Kirjassa on myös paljon mielenkiintoisia, ennenjulkaisemattomia kuvia, joita on erityisen mukava tutkiskella. Kirjan ilme on myös kokonaisuudessaan erittäin hieno ja sivistynyt.

Takakansi

Pakko on myös ylpeänä mainita, että sain nimeni kirjan lähdeluetteloon informanttien joukkoon. Eli tästähän se mahdollinen tutkijan tai kirjailijan ura sitten tietysti lähtee liikkeelle! Kirjaa saa ostettua esimerkiksi merikeskus Forum Marinumilta.

PS. Pahoittelen myös, että päivityksissä on ollut pieni tauko. Syynä on se, että koulu on vienyt sen verran voimia, etten ole ehtinyt kirjoittaa tai ottaa kuvia. En ole myöskään ehtinyt touhuamaan isäni mukana puuveneiden parissa. Tähän on kuitenkin tulossa muutos, joten pysykää aktiivisina ja pitäkää silmät ja korvat tarkkoina!

Uudet ilmanottoaukot

Järeää tekoa

Meille tullessamme Sikarissa ei enää ollut jäljellä alkuperäisiä ilmanottoaukkoja. Päätimmekin nyt teettää kokonaan uudet ilmanottoaukot messingistä erittäin taitavalla sepällä, Mikko Flemmingillä. Mikko käyttää työssään perinteisiä menetelmiä, ja on tehnyt paljon keskiaikaan liittyviä töitä, kuten haarniskoita. Ilmanottoaukot valmistuivat pari viikkoa sitten. Tarkoituksena on sovittaa ja tarkastella mittasuhteita. Sen jälkeen voidaan vielä tehdä pieniä muutoksia.

Taustalla salonkivene Bonito

Komeat on

Itse mestari

Mielestäni ilmanottoaukoista tuli erittäin hienot. Hienoa on myös se, että ne ovat täysin käsityönä tehdyt. En usko, että moni pystyy enää nykymaailmassa tuollaista tekemään käsityönä. Isomman ilmanottoaukon suusta tehdään luultavasti vielä vähän pyöreämpi, jolloin saadaan hieman myös korkeutta alaspäin.

Kuten kuvista näkyy, on itse Sikari vielä vaiheessa. Veneen kanssa ei olla paljoa ehditty tehdä. Nyt ollaan sen sijaan keskitytty pääasiassa moottoriin, jonka pääsemmekin pian käynnistämään! Onneksi on kuitenkin vielä koko talvi ja ensi kevät aikaa laittaa vene rauhassa kuntoon. Nyt on myös aikaa kirjoitella useammin, sillä syksyn ylioppilaskirjoitukset ovat vihdoin ohitse!

Ja vesi lentää!

Lehtijuttu

Heinäkuun loppupuoliskolla eräs ystävämme kertoi nähneensä jossakin ruotsalaisessa venelehdessä pienen artikkelin, jossa nimemme oli mainittu. Aloimme heti etsimään lehteä, sillä meitä kiinnosti tietää mitä meistä oli kirjoitettu.

Aluksi oli epäselvää, minkä nimisestä lehdestä oli kyse. Lähdimme kuitenkin jäljittämään lehteä kirjakauppojen lehtiosastoilta, mutta emme onnistuneet löytämään sitä. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli Klassiska Båtar jota kirjoittaa Anders Vaernéus. Kyseisestä lehdestä oli jo ehtinyt tulla uusi numero, jonka vuoksi emme löytäneet oikeaa lehteä kaupoista.

Seuraavaksi lähdin käymään Forum Marinumin yläkerrassa sijaitsevassa Sjöhistoriska Institutetissa, sillä ystävämme kertoi nähneensä lehden siellä. Olisin muuten käynyt siellä heti aluksi, mutta Sjöhistoriska Institutet oli ollut kiinni koko heinäkuun.

Sjöhistoriska Institutetilla kävimme aluksi intendentin kanssa läpi Turun Veneveistämön veneiden piirustusluetteloita, sillä yritin löytää jotain Sikariin viittaavaa. Luettelot olivat kuitenkin melko epäselviä, ja kyseessä olikin aikamoista hakuammuntaa. Tämän jälkeen kysyin Klassiska Båtar -lehteä, ja heiltä löytyikin kyseinen lehti hyllystä. Oli mielenkiintoista nähdä artikkeli, jonka olemassaolosta olimme olleet täysin tietämättömiä.

Onneksi ystävämmekin oli löytänyt kyseisen lehden. Hän skannasi artikkelin, ja lähetti sen minulle, joten sain laitettua sen nyt tänne muidenkin nähtäville. Artikkelin vene on Turun Veneveistämöllä 1920-luvulla rakennettu salonkiveneemme Bonito. Teksti on valitettavasti ruotsiksi, enkä osaa sitä itse hyvin suomentaa, mutta seuraavan tekstin voi laittaa Googlen kääntäjään saadakseen tekstistä jonkinlaista (vaikkakin melko päätöntä) osviittaa:

"Familjen Vahto i Åbo är nog Finlands största privata fritidsbåtssamlare. Under de senaste 35 åren har en stor mängd båtar passerat genom deras händer. Och gör det fortfarande. Senaste fyndet är en underbar 11-meters Åbo Båtvarf-byggd salongsbåt som de hittade ensam ute i naturen. Under all snö visade det sig stå en nästan helt komplett originalbåt, med all tillbehör i behåll - till och med tillverkningsskylten från varvet. Nu är den under tak i gott sällskap av några andra klassiker. Renoveringen har startat, en ny köl och några sambord står överst på listan."