Koskaan ei ole huono aika haaveilla, ja allekirjoittanut täällä näytön toisella puolella haaveilee kesästä. Siispä synkän marraskuun vastapainoksi tarjolla on valoa ja moottorin murinaa!
Videolla ollaan matkalla Ruissalon Telakalle,
jossa oli kuvauspäivänä 1.8.2020 alkamassa järjestämämme
Klassikkopikaveneiden kokoontumisajot. Haluatteko nähdä loputkin
päivästä?
Lauantaina 16. kesäkuuta, viikko ennen juhannusta, järjestettiin totuttuun tapaan Suomen hienoin klassikkovenetapahtuma: Aurajoen Wauhtiajot. Viidettä kertaa järjestetyt runabout-pikaveneiden kokoontumisajot onnistuivat paremmin kuin koskaan. Keli oli kohdillaan ja osanottajia saapui ennätysmäärä.
Aamu Ruissalon Telakalla
Chris-Craft Loniavuodelta 1930
Tänä vuonna veneiden aamukokoontuminen tapahtui ensimmäistä kertaa historiallisella Ruissalon Telakalla. Suomen upeimpien klassikkoveneiden kokoontumispaikaksi miljöö sopikin loistavasti, sillä paikalla toimi aikoinaan (1889-1954) Pohjoismaiden suurin ja hienoin veneveistämö - Åbo Båtvarf. Veistämöllä rakennettiin hulppeita mahonkiveneitä, joista osa oli juurikin samantyylisiä pikaveneitä kuin tapahtuman osallistujissakin.
Laiturikokoontuminen
Veneet odottivat lähtöä Aurajoelle
Aamun tunnelma oli sanoinkuvaamattoman hieno. Täydeltä taivaalta paistava aurinko heijastui kauniisti toinen toisensa jälkeen laituriin saapuvien mahonkiveneiden kansista ja kyljistä. Oli selvää, että päivästä oli tulossa upea. Kun kaikki olivat saapuneet, oli aika siirtyä Aurajoelle. Pitkänä letkana liikkunut klassikkoveneiden paraati oli varmasti monelle vastaantulijalle - ja osanottajalle - ennennäkemätön näky saaristossamme. Aurajoellakin oli jo yleisöä valmiiksi silloilla ja rannoilla odottamassa.
Chris-Craft Riviera 18'
Upea Riva Ariston (Kuva: Tobias Leppäkari)
Kaksi näytösajoa ajettiin aiemmista vuosista tuttuun tapaan Kirjastosillalta Teatterisillalle. Tapahtuman juonto tapahtui Kristiinankadun kohdalla jokirannassa. Ihmisiä oli tasaisesti joen rantamilla sekä silloilla. Näytösajot sujuivat pääosin todella hyvin, vaikkei aivan kommelluksitta selvittykään. Palaute yleisöltä oli tapahtuman jälkeen erinomaista.
Ihmiset odottivat näytösajojen alkua
Tero Palmroth ja KIKE
Näytösajojen välissä veneet olivat yleisön ihasteltavina ravintola Pinellan edustalla. Oli mukava nähdä kuinka paljon klassikkoveneet kiinnostivat ihmisiä. Toivottavasti onnistuimme tartuttamaan yleisön joukossa edes pientä innostusta oman klassikkoveneen hankintaan. Yleisön lisäksi media oli myös kiinnostunut Wauhtiajoista. Muun muassa tv-ohjelma Merimaili ja Visit Turku kävivät kuvaamassa tapahtumaa ja tekemässä haastatteluja
Taianomaista tunnelmaa Pinellalla
Chris-Craft-kauneutta
Kaunis päivä, ja upeita veneitä - mitä muuta voi kesäpäivältä toivoa?
Kaiken kaikkiaan veneitä saapui Wauhtiajoihin lopulta 16 kappaletta. Chris-Craft voitti merkkiedustuksen kuudella edustajalla, Riva-veneitä taas oli kaksi. Toinen niistä oli upouusi vuoden 2018 malli, joka oli saapunut Suomeen vain päivää aikaisemmin. Tälle vuodelle uusia Chris-Crafteja oli vuoden 1954 upea Riviera 18' "Whooper" sekä eräs hieman tuoreempi lasikuituinen yksilö, joka ilmestyi paikalle vasta toiseen näytösajoon.
Cover Girl vauhdissa (Kuva: Tobias Leppäkari)
Vauhtia ja mahonkia
Vuonna 1930 rakennettu Lonia oli tapahtuman vanhin pikavene (Kuva: Kimmo Kiviniemi)
Tänä vuonna suomalaisten veneiden edustus kasvoi mukavasti. Edellisiltä vuosilta tuttu tapahtuman hurjimmaksikin veneeksi tituleerattu Yad al-Jauza sai "haastajakseen" uuden tulokkaan, kilpa-ajaja Tero Palmrothin ohjastaman KIKE-kilpaveneen. Vene rakennettiin vuonna 1960 Heinlahden veneveistämöllä Apu-lehden Olli Lyytikäiselle.
Yad al-Jauzaa liikuttaa 350 hevosvoimainen V8 (Kuva: Kimmo Kiviniemi)
KIKE:n huippunopeus on noin 46 solmua (Kuva: Kimmo Kiviniemi)
Kaikkien turkulaisten kotiseutuylpeyttä kohottamaan saapui erityisen iloisena uutuutena Åbo Båtvarfilla1940-luvun lopulla rakennettu todellinen helmi: Jarl Lindblomin suunnittelema Ann Mari. Vene rakennettiin aikoinaan Lindblomin veljelle Nauvoon, jossa se oli aktiivisessa käytössä niin yhteysveneenä kuin huvikäytössäkin. Katettu pikavene sopi hyvin myös kriisitilanteisiin ja sitä käytettiinkin jonkin verran myös ambulanssiveneenä. Joistakin epäilyistä huolimatta Ann Mari kulkee erittäin hyvin kovemmassakin merenkäynnissä. Wauhtiajojen näytösajoissakaan se ei ollut vauhdissa moksiskaan Aurajoen seinämistä kaikuneesta ristiaallokosta, vaan sen kulku oli yksi tasaisimpia tapahtumassa nähdyistä veneistä.
Ann Mari ja Cover Girl (Kuva: Tobias Leppäkari)
Ann Mariei laineista välittänyt, vaan paahtoi junan lailla eteenpäin! (Kuva: Tobias Leppäkari)
Uusinta - ja paikallista - puuveneenrakennustaitoa edusti Chris-Craftin piirustuksista vaikutteita saanut upea, upouusi barrelback-peräinen CB Craft, jonka rakentamisen veneveistäjä Carl Berlin viimeisteli Ruissalon Telakalla. Voidaankin sanoa kyseessä olevan viimeisin vene, joka on valmistunut Åbo Båtvarfin alkuperäisissä veistämötiloissa! Vene laskettiin itse asiassa vasta aiempana päivänä ensimmäistä kertaa vesille, joten Wauhtiajot toimi samalla myös veneen koeajona! Pohjoismaista rakennustaitoa edusti myös Ruotsissa 1930-luvun Pettersson-veneestä muokattu pikavene After Sail, joka saapui keväällä Suomeen.
CB Craft ja Chris-Craft Lonia
Chris-Craft Moonstruck ja taustalla After Sail
Eräs yleisöä kovasti kiinnostanut erikoisuus oli poikkeuksellisesti tänä vuonna tehty lasikuidusta. Kyseessä oli Speden Tandem Showboat, joka esiintyi aikoinaan mm. Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla -elokuvassa. Perämoottorilla varustettu auringossa kimmeltävä flake-maalattu puikula herätti varsinkin nuoremmassa yleisössä suurta ja ansaittua innostusta.
Tandem Showboat
Turvaveneen roolia toimitti hieno uudella Turun Veneveistämöllä 1960-luvulla rakennettu lasikuituinen Brigitte. Lisäksi salonkivene Grete saatiin jälleen tänä vuonna edustamaan hieman hitaamman luokan klassikkokaunottaria. Vauhtinäytökseen Grete ei sentään osallistunut, mutta arvokkuutta löytyi senkin edestä veneen lipuessa tapahtuman lopuksi arvokkaasti pois Aurajoelta.
1890-luvulla rakennettu salonkivene Grete
Näytösajojen jälkeen osa veneistä suuntasi kotiin kun taas osa taas jatkoi vielä saaristokierrokselle Hirvensalon ympäri. Upeassa saaristossa porukalla ajelu oli todella hauskaa, ja tätä osiota pitääkin jatkossa kehittää lisää. Kierros päättyi Ruissalon Telakalle, jossa osa veneistä nostettiin ylös. Myöhemmin oli vielä luvassa illallinen ravintola Rosterissa yhdessä Aboa Rally Storico -urheiluautoilijoiden kanssa.
KIKE ohittamassa
Todellista kansallismaisemaa
Lopuksi vielä pari päivästä kuvattua videota:
Aurajoen Wauhtiajot järjestetään seuraavan kerran 15.6.2019!
Salonkivene Bonito näki päivänvalon ensimmäistä kertaa vuosiin, kun se siirrettiin hallistamme Forum Marinumin pihalle heinäkuun 17. päivänä. Siirto oli jännittävä operaatio, mutta kaikki sujui onneksi hyvin. Muutama päivä siirron jälkeen alkoi Turun Tall Ships Races -tapahtuma, jonka aikana tarkoituksena oli esitellä Bonito-hanketta tapahtumayleisölle. Koko tapahtuman ajan Bonito oli yleisön nähtävillä, ja alukseen pääsi opastuksellani tutustumaan. Tapahtuman jälkeen Bonito sai jäädä peitettynä odottamaan rahoituksen varmistumista.
Isä ja poika - Kuva: Antero Lynne
Keula kohti entisöintiä
Syyskuun toisella viikolla Bonito saatiin viimein sisälle Forum Marinumin veistämötilaan, sillä onnistuimme keräämään pohjan kunnostukseen vaaditun rahasumman kokoon! Säätiön veneveistäjä Juha Suorsa kävi heti aluksen kimppuun aloittaen purkamaan kansirakenteita, tarkoituksenaan päästä käsiksi Boniton kaariin ja runkoon sisältäpäin. Kansirakenteet pyrittiin purkamaan mahdollisimman kokonaisina, sillä säilytettävääkin materiaalia onneksi on. Osa kansirakenteista, kuten salonki, joudutaan kuitenkin tekemään osittain uusiksi. Joka tapauksessa vene päästään nyt entisöimään tyhjästä hylsystä aloittaen pitkälle tulevaisuuteen kestäväksi, alkuperäistä vastaavaksi upeaksi kokonaisuudeksi.
Bonito sisällä veistämötilassa
Kansirakenteet purettuna
Boniton kölipuu käytiin syyskuun 12. päivänä noutamassa Turun Urusvuorella sijaitsevasta Nordiska Oy:stä. Tahdoimme, että Boniton köli tehdään täysimittaisesta kölipuusta, ja Nordiskan kautta sellainen saatiin kuin saatiinkin järjestettyä! Itsekin innokkaana puuveneharrastajana tunnetun Kim Mickelssonin luotsaama pitkän linjan puutavarafirma Nordiska toimii Salonkivene Bonito -hankkeessa käytettävän puutavaran hovihankkijana.
Boniton kölipuu
Kuorma-Vesa valmistautuu nosto-operaatioon
Kaksitoistametrisen kölipuun siirtämisessä olikin tekemistä! Tähän tarvitsimme jonkun asiansa osaavan, joten tehtävän sai kuljetusliike Kuorma-Vesa. Ammattilaisen hoitamana kölipuu nousikin erittäin näppärästi Vesa Lehtilän ohjastaman kuorma-auton päälle - ilmeisesti näitä pidempiä puita on kuljeteltu ennenkin! Samalla reissulla kuljetettiin myös hieman pohjamateriaalia.
Ammattilainen asialla
Kölipuu kuljetettiin sahausta ja veistoa varten Ruissalon Telakalle, sillä Forum Marinumilla ei noin pitkää puuta pysty työstämään. Mielenkiintoista kölin veistopaikassa on se, että Bonito on alunperin rakennettu Ruissalon telakalla, eli entisellä Turun Veneveistämöllä. Vanhat rakennuksetkin ovat suurimmalta osalta vielä olemassa. Bonito tullaan myös valmistuttuaan laskemaan veteen Ruissalon telakalla. Kölipuu sai vielä toistaiseksi jäädä odottamaan tarvittavien työstölaitteiden saapumista.
Ruissalon telakalla
Taustalla Turun Veneveistämön veistämörakennus
Tällä hetkellä veneveistäjä Juha Suorsa veistää Bonitoon uusia kaaria, ja viikonlopun aikana vene päästään myös pukittamaan, jotta traileri saadaan alta pois ja pohjaan päästään kunnolla käsiksi. Bonito on yleisölle nähtävillä koko entisöintinsä ajan Forum Marinumin veistämötilassa, johon on näyttelyn puolelta suuri lasiseinä. Allekirjoittaneeseen yhteyttä ottamalla venettä pääsee katsomaan kyllä lähempääkin.
Kunnostuksen vaiheita voi seurata reaaliaikaisemmin Facebookissa nimellä Salonkivene Bonito ja Instagramissa tunnuksella Salonkivene. Yhteistyökumppaneita tarvitaan edelleen, nyt seuraavaa vaihetta eli kansirakenteiden entisöintiä ja veneen kuntoon saattamista varten. Boniton tarina ja perustiedot löytyvät edellisestä blogipostauksesta.
Kauniina kesäkuisena lauantaina 16.6.2015 järjestettiin jo kolmatta kertaa Aurajoessa ja Turun saaristossa klassisten puuveneiden Concours d' Elegance -kokoontumisajot. Tällä kertaa tapahtumaan kuului lisämausteena myös vauhtiajo-osuus Aurajoessa, jonka mukaan tapahtuma sai lisänimen "Aurajoen Wauhtiajot". Tapahtuma on itselleni kesän kohokohta veneilyn osalta ja tätä olikin odotettu innolla. Olimme isäni kanssa myös mukana järjestämässä tapahtumaa.
Saapuminen Aurajoelle
Kauniit klassikot koossa
Päivä alkoi hienossa, hieman pilvisessä säässä. Saimme jälleen kunnian ohjastaa Cover Girliä. Kuten aikaisemmilla kerroilla, aloitettiin päivä tälläkin kertaa kokoontumisella Aurajoessa. Tällä kertaa saavuimme paikalle hyvissä ajoin Cover Girlin ja Lonian kanssa. Muutaman äkillisen peruuntumisen vuoksi osallistui tapahtumaamme yhteensä vain kuusi kappaletta toinen toistaan upeampaa klassista puuvenettä. Pieneen, mutta loistokkaaseen joukkoomme kuuluivat Rivat "Mussa Cinque” ja ”Lady S”, Chris-Craftit "Lonia", "Cover Girl" ja "Plane Woody” sekä upea omavalmiste vauhtivene "Yad al-Jauza". Plane Woody ei ehtinyt vielä aloitukseen, mutta liittyi joukkoomme myöhemmin.
Upea Mussa Cinque
Kaunis Lady S
Lonia lähtee vauhtiin
Yad al-Jauza lyö usvaa putkeen
Pääpiirteittäin päivä eteni samalla tavalla kuin ennenkin. Aurajoesta matkattiin ensin Naantaliin, jossa viihdyttiin jonkin aikaa aamupalan parissa. Nopeusrajoitusalueelta päästyämme muut löivät hanat kaakkoon, ja me päätimme pienten teknisten vaikeuksien vuoksi edetä Naantaliin ihan rauhassa. Emme kuitenkaan olleet kovinkaan myöhässä, joten ehdimme nauttia aamupalasta ja hyvästä seurasta. Veneet sopivat täydellisesti Naantalin historialliseen miljööseen. Veneet huomattuaan alkoi myös uteliaita ihmisiä tulla niitä ihailemaan.
Vihdoin Naantalissa
Mahonkikaunottaret koossa
Lakkaa ja mahonkia
Kauniisti kiiltää
Naantalin jälkeen suunnattiin saaristokierroksen kautta Aurajokeen. Me tosin menimme suorinta reittiä Aurajokeen. Päivän edetessä pilvet alkoivat väistyä auringonpaisteen tieltä. Kiirettä emme kuitenkaan pitäneet, vaan nautimme moottorin rauhallisesta äänestä ja alkavasta auringonpaisteesta.
Saaristokierrokselle valmistautumassa
Naantali sai jäädä taakse
Isä ratissa
Kun koko porukka oli koolla Aurajoessa, oli vuorossa suurella innolla odotettu Aurajoen Wauhtiajot -näytösajo, jossa saimme ainutlaatuisen tilaisuuden päästä vähän irrottelemaan Aurajoessa. Lähtöä odotellessamme alkoi ihmisiä kerääntyä Aurajoen rannoille veneitä ihmettelemään. Toimimme lähettäjäveneenä, ja varmistin radiopuhelimella reitin olevan selvä ennen lähtösignaalin antamista. Lähetin veneet yksitellen matkaan samalla, kun tapahtuman isä Antti Wihanto esitteli kovaäänisistä kunkin vuorossa olevan veneen yleisölle maalipaikalla hotelli Radisson Blu Marina Palacen kohdalla. Lähtö tapahtui kirjastosillan kohdalla.
Tästä lähtee!
Ihmisiä oli silloilla ja jokirannassa ihmettelemässä
Yad al-Jauzalla on vauhti päällä - Kuva: Urs Wiggenhauser
Mahonkia Aurajoessa
V8-moottoreiden mahtava murina kaikui Aurajoen kiviseinämiä vasten korvia huumaavana veneiden kulkiessa vauhdilla kohti maalia. Viimeisenä oli meidän vuoromme, ja isäni päätti että nyt mennään eikä meinata. Kapean Aurajoen kaltaisessa ainutlaatuisessa ympäristössä oli vauhdin hurma aivan mahtavaa, täysin erilaista kuin esimerkiksi Airistolla! Pääsimme ajamaan kaksi kertaa. Ensimmäisen vedon testailun jälkeen alkoivat muutkin antaa veneilleen vähän enemmän vauhtia toisella kierroksella. Toiseen vetoon ehti osallistumaan myös ensimmäisen vedon jälkeen paikalle saapunut Chris Craft Capri "Plane Woody". Myös yleisö näytti nauttivan vauhdilla ohi vilahtavista mahonkikaunottarista.
Vauhtia, aurinkoa ja mahonkia.
Cover Girl vauhdissa - Kuva: Urs Wiggenhauser
Jiihaa!
Vauhtiajeluiden jälkeen huomasin kännykkäni kadonneen. Pienen paniikin jälkeen tajusin jättäneeni sen veneen sohvalle juuri kun oli meidän vuoromme lähteä ensimmäisellä kierroksella vauhtiin. Pelkäsin heti pahinta, ja niinhän siinä olikin käynyt: puhelin oli pudonnut sohvan istuinosan ja selkänojan välistä suoraan pilssiin, jossa oli hitusen vettä. Puhelin ei uintireissustaan enää elpynyt, joten loppupäivä mentiinkin sitten tavoittamattomissa.
Upea Plane Woody
Nokka kohti Pinellaa.
Pinellan laiturissa
Vauhtiajojen tuoman adrenaliinipiikin laannuttua alkoi kaikilla jo olla nälkä. Onneksi seuraavana vuorossa olikin lounas. Siirryimme Tuomiokirkon kupeeseen aikaisemmilta kerroilta tuttuun ravintola Pinellaan. Jätimme veneet ravintolan edustalle, johon alkoi nopeasti kerääntyä ihmisiä veneitä ihmettelemään. Ruoka oli jälleen hyvää ja seura vielä parempaa. Lounaalla jaettiin myös palkintoja. Oli mukava huomata, että kaikilla osanottajilla vaikutti olleen hauskaa.
Cover Girl ja Mussa Cinque
Yad al-Jauza ja Lonia
Palkintojenjakotilaisuus Pinellassa
Lounaan jälkeen alkoi päivä olla ohitse. Illalla järjestettiin vielä urheiluautoilijoille ja puuveneilijöille yhteinen musiikki-illallinen ravintola Samppalinnassa, mutta emme aikataulusyistä päässeet osallistumaan sinne. Pikku hiljaa joukkiomme alkoi erkaantua ja oli aika lähteä kohti kotisatamaa.
Kotiinlähdön aika
Yad al-Jauza ja Suomen Joutsen
Taas mennään!
Cover Girl
On hankalaa saada suuri määrä näin hienoja veneitä samaan aikaan samaan paikkaan. Pienestä osanottajamäärästä huolimatta muodostui tapahtumasta tänäkin vuonna unohtumaton kokemus. Sää kehittyi päivän mittaan upeaksi ja seura oli erinomaista alusta saakka. Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut. Toivottavasti seuraavaan tapahtumaan saamme osanottajajoukkoa kasvatettua. Suomessa ja muualla pohjoismaissa on laaja kattaus erilaisia nopeakulkuisia klassikkoveneitä, ja olisi mahtavaa saada mahdollisimman monta mukaan.
Viimeiset vilkutukset
Aurajoen Wauhtiajot järjestetään jälleen kesäkuussa 18.6.2016! Lisätietoja saa minulta sekä tapahtuman virallisesta osoitteesta www.wauhtiajot.com. Nähdään Wauhtiajoissa!
