torstai 26. lokakuuta 2017

Boniton entisöinti alkoi

Bonito päivänvalossa - Kuva: Antero Lynne
Salonkivene Bonito näki päivänvalon ensimmäistä kertaa vuosiin, kun se siirrettiin hallistamme Forum Marinumin pihalle heinäkuun 17. päivänä. Siirto oli jännittävä operaatio, mutta kaikki sujui onneksi hyvin. Muutama päivä siirron jälkeen alkoi Turun Tall Ships Races -tapahtuma, jonka aikana tarkoituksena oli esitellä Bonito-hanketta tapahtumayleisölle. Koko tapahtuman ajan Bonito oli yleisön nähtävillä, ja alukseen pääsi opastuksellani tutustumaan. Tapahtuman jälkeen Bonito sai jäädä peitettynä odottamaan rahoituksen varmistumista.

Isä ja poika - Kuva: Antero Lynne
Keula kohti entisöintiä
Syyskuun toisella viikolla Bonito saatiin viimein sisälle Forum Marinumin veistämötilaan, sillä onnistuimme keräämään pohjan kunnostukseen vaaditun rahasumman kokoon! Säätiön veneveistäjä Juha Suorsa kävi heti aluksen kimppuun aloittaen purkamaan kansirakenteita, tarkoituksenaan päästä käsiksi Boniton kaariin ja runkoon sisältäpäin. Kansirakenteet pyrittiin purkamaan mahdollisimman kokonaisina, sillä säilytettävääkin materiaalia onneksi on. Osa kansirakenteista, kuten salonki, joudutaan kuitenkin tekemään osittain uusiksi. Joka tapauksessa vene päästään nyt entisöimään tyhjästä hylsystä aloittaen pitkälle tulevaisuuteen kestäväksi, alkuperäistä vastaavaksi upeaksi kokonaisuudeksi.

Bonito sisällä veistämötilassa
Kansirakenteet purettuna
Boniton kölipuu käytiin syyskuun 12. päivänä noutamassa Turun Urusvuorella sijaitsevasta Nordiska Oy:stä. Tahdoimme, että Boniton köli tehdään täysimittaisesta kölipuusta, ja Nordiskan kautta sellainen saatiin kuin saatiinkin järjestettyä! Itsekin innokkaana puuveneharrastajana tunnetun Kim Mickelssonin luotsaama pitkän linjan puutavarafirma Nordiska toimii Salonkivene Bonito -hankkeessa käytettävän puutavaran hovihankkijana.

Boniton kölipuu
Kuorma-Vesa valmistautuu nosto-operaatioon

Kaksitoistametrisen kölipuun siirtämisessä olikin tekemistä! Tähän tarvitsimme jonkun asiansa osaavan, joten tehtävän sai kuljetusliike Kuorma-Vesa. Ammattilaisen hoitamana kölipuu nousikin erittäin näppärästi Vesa Lehtilän ohjastaman kuorma-auton päälle - ilmeisesti näitä pidempiä puita on kuljeteltu ennenkin! Samalla reissulla kuljetettiin myös hieman pohjamateriaalia.

Ammattilainen asialla
Kölipuu kuljetettiin sahausta ja veistoa varten Ruissalon Telakalle, sillä Forum Marinumilla ei noin pitkää puuta pysty työstämään. Mielenkiintoista kölin veistopaikassa on se, että Bonito on alunperin rakennettu Ruissalon telakalla, eli entisellä Turun Veneveistämöllä. Vanhat rakennuksetkin ovat suurimmalta osalta vielä olemassa. Bonito tullaan myös valmistuttuaan laskemaan veteen Ruissalon telakalla. Kölipuu sai vielä toistaiseksi jäädä odottamaan tarvittavien työstölaitteiden saapumista.

Ruissalon telakalla
Taustalla Turun Veneveistämön veistämörakennus
Tällä hetkellä veneveistäjä Juha Suorsa veistää Bonitoon uusia kaaria, ja viikonlopun aikana vene päästään myös pukittamaan, jotta traileri saadaan alta pois ja pohjaan päästään kunnolla käsiksi. Bonito on yleisölle nähtävillä koko entisöintinsä ajan Forum Marinumin veistämötilassa, johon on näyttelyn puolelta suuri lasiseinä. Allekirjoittaneeseen yhteyttä ottamalla venettä pääsee katsomaan kyllä lähempääkin. 

Kunnostuksen vaiheita voi seurata reaaliaikaisemmin Facebookissa nimellä Salonkivene Bonito ja Instagramissa tunnuksella Salonkivene. Yhteistyökumppaneita tarvitaan edelleen, nyt seuraavaa vaihetta eli kansirakenteiden entisöintiä ja veneen kuntoon saattamista varten. Boniton tarina ja perustiedot löytyvät edellisestä blogipostauksesta

Kiitokset
Puutavara: Nordiska Oy
Kölipuun kuljetus: Kuljetusliike Kuorma-Vesa
Tilat: Ruissalon Telakka

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Salonkivene Bonito -entisöintihanke

Tahdotko sinä olla mukana pelastamassa osaa suomalaista merihistoriaa?

Alkuperäinen piirustus
Vuonna 1921 valmistui Åbo Båtvarfilla, eli Turun Veneveistämöllä Bruno Westinin suunnittelema mahonkinen salonkivene. Uudenkarhean mahonkikaunottaren keulassa molemmin puolin komeilivat kiiltävät, messinkiset kirjaimet, jotka muodostivat nimen Bonito. 12-metriä pitkä alus koostuu etuosan konehuoneesta makuulavereineen, ohjaustilasta, salongista nukkumapaikkoineen ja keittiötiloineen sekä takaosan krogiverannasta.

Boniton tilasi turkulaisen ahtausliikkeen A. E. Ericksonin johtaja, Anton Edvin Erickson. Ericksonilla oli Ruissalon Kuuvannokassa huvila, jonka laiturissa Bonito olikin tuttu näky. Alus palveli Ericksonin käytössä aina vuoteen 1948 saakka, jolloin Turun saaristossa raivosi yksi vuosisadan pahimmista myrskyistä. Myrsky riepotteli myös Bonitoa, jonka pohja vaurioitui veneen paiskauduttua rantakalliota vasten.

Kahvittelut krogiverannalla
Ericksonilta alus siirtyi polkupyörätehdas Pyrkijän toimitusjohtajalle ja Foto Ab:n perustajalle, teollisuusneuvos Mauno Rainnolle. Rainto kunnostutti Boniton pohjan ja alus sai uuden kotipaikan tämän kesähuvilalta Paraisilta, Svartholmin saaresta. Rainto vaikutti Turun Pursiseurassa ja oli mukana useassa seuran hallituksessa. Valitettavasti Rainto ehti nauttia veneestä vain muutaman vuoden, sillä olympiavuonna 1952 hän menehtyi tapaturmaisesti.

M/Y Bonito
Rainnon perikunnalta Bonito siirtyi tämän naapurille ja hyvälle ystävälle, Turun Pursiseuran pitkäaikaisimmalle kommodorille, varatuomari Olli Tulenheimolle. Tulenheimo oli mm. Sammon ja Turun Suomalaisen Säästöpankin hallituksissa sekä Turun Teatterin johtokunnassa. Asianajajana yli 50 vuotta toiminut Tulenheimo oli vuonna 1919 perustetun Suomen Asianajajaliiton perustajajäsen. Myöhemmin hän toimi myös liiton hallituksen jäsenenä ja Turun osaston johtajana. Hänen veljensä oli Suomen pääministeri Antti Tulenheimo. Turun Pursiseuraa 20-vuotta luotsannut Olli Tulenheimo oli arvostettu kommodori, joka seuransa taloudellisen ahdingon edessä oli henkilökohtaisella varallisuudellaan pelastamassa sitä konkurssilta. 

Matti Tulenheimo ja Bonito
Bonito oli Tulenheimon perheellä kovassa käytössä noin kaksikymmentä vuotta ja sillä tehtiin lukuisia ikimuistoisia retkiä ja edustusmatkoja. Tulenheimon mukaan ihmisillä oli aluksen merikelpoisuudesta epäilyjä, mutta Bonito on kuitenkin yllättävän ketterä ja hyvä merivene. Aluksella tehtiin monia pidempiäkin matkoja muun muassa Maarianhaminaan. Alusta käytettiin muun muassa Turun Yliopiston Varsinaissuomalaisen Osakunnan (TVO) matkoihin. Tulenheimon suvulla Bonito oli noin kaksikymmentä vuotta, aina vuoteen 1972 asti.

Saaristossa
Bonito oli tuttu näky aina 1920-luvulta 1970-luvun loppuun asti Turun saaristossa, ja monet paikalliset muistavatkin veneen edelleen. 1970-luvun lopulla vene lähti seilaamaan sisävesille. Turusta Bonito myytiin aluksi Lahteen ja sen jälkeen Jyväskylän seudulle, jossa se seilasi Päijänteellä. Takaisin Turkuun Boniton tie kulki muutama vuosi sitten, kun alus löytyi huonossa kunnossa jään ja lumen peitossa Somerolta. Sinne se oli Jyväskylästä myyty 1990-luvulla. Bonito oli onneksi vielä siinä kunnossa, että se saatiin pelastettua. Alus siirrettiin sisätiloihin odottamaan tarvittavaa rahoitusta ja kunnostusta.

Saaristoretki
Omistamme Boniton nykyään isäni, Esko Vahdon kanssa. Isäni on nuoresta pojasta asti harrastanut ja entisöinyt puuveneitä. Hänen käsiensä kautta on vuosien varrella kulkenut useampi kulttuurihistoriallisesti merkittävä vene, jotka on pelastettu hyviin koteihin. Vanhana turkulaisena on myös isäni tuntenut Boniton kauan, ja vene onkin ollut hänelle (ja nykyään myös allekirjoittaneelle) pitkäaikainen unelma. Alus kuitenkin hävisi jossain vaiheessa kartalta ja oli kauan täysin teillä tietämättömillä. Bonito löytyikin lopulta sattumien kautta aivan yllättäen. Nyt unelma olisi tarkoitus saada vietyä loppuun asti, eli saattaa Bonito takaisin vesille!

Bonito laiturissa
Bonito on eräs harvoista tähän päivään asti säilyneistä suomalaisista salonkiveneistä. Se on myös yksi harvoja ylipäätään säilyneitä Turun Veneveistämöllä rakennettuja moottoriveneitä. Alus on tarkoitus saada entisöityä ja se tulee palaamaan takaisin Turun saaristoon kulttuurimaisemaa rikastuttamaan. Samalla alus tulee muistuttamaan siitä hienosta entisten aikojen veneenrakennusperinteestä, joka nykyään toteutuu Turussa ”hieman” suuremmissa aluksissa. Oma ajatukseni on se, että kaikki turkulaiset ja Turussa vierailevat pääsisivät näkemään aidon, turkulaisen veneenrakennustaidon huipputyönäytteen Turun sydämessä, eli Aurajoessa.

Kesäretki
Bonito on tarkoitus kunnostaa vaiheittain. Tarvittavia varoja kunnostukseen ei ole, joten haimme Museovirastolta entisöintiavustusta ensimmäiseen vaiheeseen, eli pohjan kunnostukseen. Museovirasto myönsi hankkeeseen 15 000 euron avustuksen, joka edellyttää, että kunnostukseen laitetaan myös saman verran lisää. Kunnostus aloitetaan syksyllä, jos saamme kasaan tarvittavan toisen puolikkaan. Kunnostus suoritetaan yhteistyössä Forum Marinum -säätiön kanssa ja kunnostuksen toteuttaa säätiön veneveistäjä Juha Suorsa.
Bonito laiturissa
Etsimme nyt yhteistyökumppaneita hankkeeseen. Jos aidon kulttuurihistoriallisen aluksen palauttaminen vesille on lähellä sinun, tai yrityksesi ajatusmaailmaa, otathan yhteyttä allekirjoittaneeseen. Näkyvyys on sitä haluaville yhteistyökumppaneille taattu. Kaikki rahoitus ohjataan suoraan Forum Marinum -säätiölle.

Yhteistyöterveisin,
Jani Vahto
040 772 6383
janivahto@gmail.com

torstai 19. tammikuuta 2017

Venexpo 2016 - Klassikkoveneosasto

Syksyllä järjestettiin 10.-13.11.2016 Turun messukeskuksessa Venexpo -venemessut. Mahogany Yachting Society MYS osallistui ensimmäistä kertaa Turussa venemessuille, ja minua pyydettiin järjestämään heille klassikko-veneosasto. Otin haasteen mielelläni vastaan, ja rupesin metsästämään veneitä osastolle. Aluksi kaikki vaikutti varsin hyvältä ja sainkin alustavasti sovittua muutaman veneen osastolle, mutta näyttelyn lähestyessä veneet jäivät syystä tai toisesta yksi kerrallaan syystä pois ja meinasin aluksi jäädä kokonaan ilman veneitä. Päätimme kuitenkin isäni kanssa laittaa hihat heilumaan ja kaivoimme varastosta omaa kalustoamme näytille. Loppu-tuloksena saimmekin mielestäni erittäin hienon osaston aikaiseksi!

Marieholms Sweet 16 ja iloinen omistaja
Vanha kilpuri könig-perämoottorilla varustettuna
Veneitä osastollamme oli viisi: kolme vanhaa König-perämoottorilla varustettua aitoa kilpavenettä, Åbo Båtvarfilla rakennettu ainutlaatuinen Snabbgående Experiment Motorbåt - Sikari vuodelta 1929, sekä upea Marieholms Sweet 16 - lasikuituinen, mutta mahonkitäkkinen tuulilasivene vuodelta 1961. Rekvisiitaksi osastolle toimme aitoja kilpaveneilyvarusteita ja kisajulisteita.

Pekka Punnalan kilpuri ja Eero Pekkolan König-perämoottori 
Tämä Coltin sponsoritarroin varustettu, Sofa-merkkinen kilpuri on ehdoton suosikkini.
Sami Raittola toi osastolle upean Marieholms Sweet 16:n. Tämä Charles Underwoodin suunnittelema klassikko rakennettiin Marieholmsin veneveistämöllä Ruotsissa vuonna 1962. Veneessä yhdistyvät puuveneen kauneus ja lasikuituveneen helppous! Kaiken kaikkiaan erittäin tyylikäs kokonaisuus. Ruotsin kuninkaan ensimmäinen vene oli muuten Sweet 16 - hän sai sen 18-vuotislahjaksi!

1961 Marieholms Sweet 16
Näillä penkeillä kelpaa loikoilla...
...ja vesisuksetkin löytyy!
Mahonki ja lasikuitu sopusoinnussa
Neljän messupäivän aikana pääsin toteuttamaan itseäni mielipuuhani parissa, siis ihmisten kanssa keskustellessa! Messujen parasta antia olivatkin messuvieraat ja heidän mielenkiintoiset tarinansa ja muistonsa. Myös muutama puuvenevinkki saatiin selvitettäväksi! Erityisesti mieltäni lämmitti, kun Sikarin entisen omistajan, Vieno-Verner Sillanpään poika kävi tyttärensä kanssa venettä katsomassa.

Täysverinen kilpuri
1929 Snabbgående Experiment Motorbåt - Sikari 
Klassikkoveneosasto kokonaisuudessaan
Korviini kantautuneen palautteen mukaan klassikkoveneosasto oli erittäin onnistunut. Osasto otettiin erinomaisesti vastaan, ja kehuja tuli niin messukeskukselta kuin messuvierailtakin. Moni osastolla vieraillut sanoi klassikkoveneosaston olleen venemessujen parasta antia. Osastosta kirjoitettiin paljon myös mediassa Venexponkin saaden hyvää näkyvyyttä. Muun muassa kauppalehden verkkosivuilla oli kattava artikkeli aiheesta.

Taottua laatua
Näiden putkien välittämää musiikkia odotellessa
Klassikkoveneosaston järjestämisestä jäi hyvä fiilis joten eiköhän syksyllä 2017 tehdä sama uudelleen! Kiitos kaikille kävijöille! 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ladyn koeajo

Lady saapui paikalle
Wauhtiajojen jälkeen klassikkovenehommat jatkuivat erään varsin hienon runaboutin parissa. Tämä vuoden 1957 Riva Ariston oli vaihtamassa omistajaa ja minua isäni kanssa pyydettiin mukaan veneen koeajolle ja käymään venettä läpi yhdessä ostajaehdokkaan kanssa. Riva nimeltä "Lady" saapui Helsingistä ja koeajo suoritettiin Raisionlahden venesatamalla. Vene oli löydetty aikoinaan Ruotsista Tukholman edustalta eräästä saaresta, jonka jälkeen se tuotiin Suomeen.
Luonnollisesti isäni oli heti moottorin kimpussa
Kaunotar
Ensin venettä tutkittiin vähän trailerin päällä, sillä laskupaikalla oli hieman ruuhkaa. Jonkin ajan kuluttua pääsimme kuitenkin laskemaan veneen vesille. Jo trailerin päällä sulavalinjainen kaunotar muuttui vedessä nimensä mukaisesti varsinaiseksi "ladyksi". Tästä veneestä ei tyyliä puutu! Ei yllättänyt yhtään, että vene houkutteli myös hieman sivustaseuraajia veneenlaskupaikan reunoille.

Ohjaamon eleganssia
Kurvikaslinjainen Lady
Seuraavaksi löimme koneen käymään. V8:n matala murina oli korvia hivelevää kuultavaa. Annoimme moottorin lämmetä hetken ja sen jälkeen olikin aika lähteä koeajolle. Isäni sai ajaa omistajan nauttiessa vieressä. Vene kulki erittäin hienosti. Suuntasimme ulos satamasta, jossa oli tietenkin pakko laittaa vähän pökköä pesään ja ajaa vauhdilla. Tämän jälkeen eivät pilvinen sää ja sateen uhkakaan onnistuneet hymyä hyydyttämään!

Ei riemulla rajaa kun Rivalla ajaa
Kauniisti kulkee
Kiiltävä mahonginkappale lyhyen koeajon jälkeen
Jonkin ajan päästä oli aika kääntyä ympäri ja ajoimme takaisin rantaan. Koeajo oli mielestäni aivan liian nopeasti ohi, ja olisinkin voinut nauttia Rivan kyydistä vaikka koko päivän. Vene nostettiin ylös, ja Ladysta tehtiin kaupat. Onnea uudelle omistajalle! Toivottavasti myös tämä Riva nähdään jatkossa osana Wauhtiajojen vakiokalustoa!

Kyllähän tällä kelpaa ajella puku päällä Aurajokea pitkin!

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Concours d'Elegance - Aurajoen Wauhtiajot 2015

Kauniina kesäkuisena lauantaina 16.6.2015 järjestettiin jo kolmatta kertaa Aurajoessa ja Turun saaristossa klassisten puuveneiden Concours d' Elegance -kokoontumisajot. Tällä kertaa tapahtumaan kuului lisämausteena myös vauhtiajo-osuus Aurajoessa, jonka mukaan tapahtuma sai lisänimen "Aurajoen Wauhtiajot". Tapahtuma on itselleni kesän kohokohta veneilyn osalta ja tätä olikin odotettu innolla. Olimme isäni kanssa myös mukana järjestämässä tapahtumaa.

Saapuminen Aurajoelle
Kauniit klassikot koossa
Päivä alkoi hienossa, hieman pilvisessä säässä. Saimme jälleen kunnian ohjastaa Cover Girliä. Kuten aikaisemmilla kerroilla, aloitettiin päivä tälläkin kertaa kokoontumisella Aurajoessa. Tällä kertaa saavuimme paikalle hyvissä ajoin Cover Girlin ja Lonian kanssa. Muutaman äkillisen peruuntumisen vuoksi osallistui tapahtumaamme yhteensä vain kuusi kappaletta toinen toistaan upeampaa klassista puuvenettä. Pieneen, mutta loistokkaaseen joukkoomme kuuluivat Rivat "Mussa Cinque” ja ”Lady S”, Chris-Craftit "Lonia", "Cover Girl" ja "Plane Woody” sekä upea omavalmiste vauhtivene "Yad al-Jauza". Plane Woody ei ehtinyt vielä aloitukseen, mutta liittyi joukkoomme myöhemmin.

Upea Mussa Cinque
Kaunis Lady S
Lonia lähtee vauhtiin
Yad al-Jauza lyö usvaa putkeen
Pääpiirteittäin päivä eteni samalla tavalla kuin ennenkin. Aurajoesta matkattiin ensin Naantaliin, jossa viihdyttiin jonkin aikaa aamupalan parissa. Nopeusrajoitusalueelta päästyämme muut löivät hanat kaakkoon, ja me päätimme pienten teknisten vaikeuksien vuoksi edetä Naantaliin ihan rauhassa. Emme kuitenkaan olleet kovinkaan myöhässä, joten ehdimme nauttia aamupalasta ja hyvästä seurasta. Veneet sopivat täydellisesti Naantalin historialliseen miljööseen. Veneet huomattuaan alkoi myös uteliaita ihmisiä tulla niitä ihailemaan.

Vihdoin Naantalissa
Mahonkikaunottaret koossa
Lakkaa ja mahonkia
Kauniisti kiiltää
Naantalin jälkeen suunnattiin saaristokierroksen kautta Aurajokeen. Me tosin menimme suorinta reittiä Aurajokeen. Päivän edetessä pilvet alkoivat väistyä auringonpaisteen tieltä. Kiirettä emme kuitenkaan pitäneet, vaan nautimme moottorin rauhallisesta äänestä ja alkavasta auringonpaisteesta. 

Saaristokierrokselle valmistautumassa
Naantali sai jäädä taakse
Isä ratissa
Kun koko porukka oli koolla Aurajoessa, oli vuorossa suurella innolla odotettu Aurajoen Wauhtiajot -näytösajo, jossa saimme ainutlaatuisen tilaisuuden päästä vähän irrottelemaan Aurajoessa. Lähtöä odotellessamme alkoi ihmisiä kerääntyä Aurajoen rannoille veneitä ihmettelemään. Toimimme lähettäjäveneenä, ja varmistin radiopuhelimella reitin olevan selvä ennen lähtösignaalin antamista. Lähetin veneet yksitellen matkaan samalla, kun tapahtuman isä Antti Wihanto esitteli kovaäänisistä kunkin vuorossa olevan veneen yleisölle maalipaikalla hotelli Radisson Blu Marina Palacen kohdalla. Lähtö tapahtui kirjastosillan kohdalla.

Tästä lähtee!
Ihmisiä oli silloilla ja jokirannassa ihmettelemässä
Yad al-Jauzalla on vauhti päällä - Kuva: Urs Wiggenhauser
Mahonkia Aurajoessa
V8-moottoreiden mahtava murina kaikui Aurajoen kiviseinämiä vasten korvia huumaavana veneiden kulkiessa vauhdilla kohti maalia. Viimeisenä oli meidän vuoromme, ja isäni päätti että nyt mennään eikä meinata. Kapean Aurajoen kaltaisessa ainutlaatuisessa ympäristössä oli vauhdin hurma aivan mahtavaa, täysin erilaista kuin esimerkiksi Airistolla! Pääsimme ajamaan kaksi kertaa. Ensimmäisen vedon testailun jälkeen alkoivat muutkin antaa veneilleen vähän enemmän vauhtia toisella kierroksella. Toiseen vetoon ehti osallistumaan myös ensimmäisen vedon jälkeen paikalle saapunut Chris Craft Capri "Plane Woody". Myös yleisö näytti nauttivan vauhdilla ohi vilahtavista mahonkikaunottarista.

Vauhtia, aurinkoa ja mahonkia.
Cover Girl vauhdissa - Kuva: Urs Wiggenhauser
Jiihaa!
Vauhtiajeluiden jälkeen huomasin kännykkäni kadonneen. Pienen paniikin jälkeen tajusin jättäneeni sen veneen sohvalle juuri kun oli meidän vuoromme lähteä ensimmäisellä kierroksella vauhtiin. Pelkäsin heti pahinta, ja niinhän siinä olikin käynyt: puhelin oli pudonnut sohvan istuinosan ja selkänojan välistä suoraan pilssiin, jossa oli hitusen vettä. Puhelin ei uintireissustaan enää elpynyt, joten loppupäivä mentiinkin sitten tavoittamattomissa.

Upea Plane Woody
Nokka kohti Pinellaa.
Pinellan laiturissa
Vauhtiajojen tuoman adrenaliinipiikin laannuttua alkoi kaikilla jo olla nälkä. Onneksi seuraavana vuorossa olikin lounas. Siirryimme Tuomiokirkon kupeeseen aikaisemmilta kerroilta tuttuun ravintola Pinellaan. Jätimme veneet ravintolan edustalle, johon alkoi nopeasti kerääntyä ihmisiä veneitä ihmettelemään. Ruoka oli jälleen hyvää ja seura vielä parempaa. Lounaalla jaettiin myös palkintoja. Oli mukava huomata, että kaikilla osanottajilla vaikutti olleen hauskaa.

Cover Girl ja Mussa Cinque
Yad al-Jauza ja Lonia
Palkintojenjakotilaisuus Pinellassa

Lounaan jälkeen alkoi päivä olla ohitse. Illalla järjestettiin vielä urheiluautoilijoille ja puuveneilijöille yhteinen musiikki-illallinen ravintola Samppalinnassa, mutta emme aikataulusyistä päässeet osallistumaan sinne. Pikku hiljaa joukkiomme alkoi erkaantua ja oli aika lähteä kohti kotisatamaa.

Kotiinlähdön aika
Yad al-Jauza ja Suomen Joutsen
Taas mennään!
Cover Girl
On hankalaa saada suuri määrä näin hienoja veneitä samaan aikaan samaan paikkaan. Pienestä osanottajamäärästä huolimatta muodostui tapahtumasta tänäkin vuonna unohtumaton kokemus. Sää kehittyi päivän mittaan upeaksi ja seura oli erinomaista alusta saakka. Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut. Toivottavasti seuraavaan tapahtumaan saamme osanottajajoukkoa kasvatettua. Suomessa ja muualla pohjoismaissa on laaja kattaus erilaisia nopeakulkuisia klassikkoveneitä, ja olisi mahtavaa saada mahdollisimman monta mukaan.

Viimeiset vilkutukset
Aurajoen Wauhtiajot järjestetään jälleen kesäkuussa 18.6.2016! Lisätietoja saa minulta sekä tapahtuman virallisesta osoitteesta www.wauhtiajot.com. Nähdään Wauhtiajoissa!