sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Concours d'Elegance - Aurajoen Wauhtiajot 2015

Kauniina kesäkuisena lauantaina 16.6.2015 järjestettiin jo kolmatta kertaa Aurajoessa ja Turun saaristossa klassisten puuveneiden Concours d' Elegance -kokoontumisajot. Tällä kertaa tapahtumaan kuului lisämausteena myös vauhtiajo-osuus Aurajoessa, jonka mukaan tapahtuma sai lisänimen "Aurajoen Wauhtiajot". Tapahtuma on itselleni kesän kohokohta veneilyn osalta ja tätä olikin odotettu innolla. Olimme isäni kanssa myös mukana järjestämässä tapahtumaa.

Saapuminen Aurajoelle
Kauniit klassikot koossa
Päivä alkoi hienossa, hieman pilvisessä säässä. Saimme jälleen kunnian ohjastaa Cover Girliä. Kuten aikaisemmilla kerroilla, aloitettiin päivä tälläkin kertaa kokoontumisella Aurajoessa. Tällä kertaa saavuimme paikalle hyvissä ajoin Cover Girlin ja Lonian kanssa. Muutaman äkillisen peruuntumisen vuoksi osallistui tapahtumaamme yhteensä vain kuusi kappaletta toinen toistaan upeampaa klassista puuvenettä. Pieneen, mutta loistokkaaseen joukkoomme kuuluivat Rivat "Mussa Cinque” ja ”Lady S”, Chris-Craftit "Lonia", "Cover Girl" ja "Plane Woody” sekä upea omavalmiste vauhtivene "Yad al-Jauza". Plane Woody ei ehtinyt vielä aloitukseen, mutta liittyi joukkoomme myöhemmin.

Upea Mussa Cinque
Kaunis Lady S
Lonia lähtee vauhtiin
Yad al-Jauza lyö usvaa putkeen
Pääpiirteittäin päivä eteni samalla tavalla kuin ennenkin. Aurajoesta matkattiin ensin Naantaliin, jossa viihdyttiin jonkin aikaa aamupalan parissa. Nopeusrajoitusalueelta päästyämme muut löivät hanat kaakkoon, ja me päätimme pienten teknisten vaikeuksien vuoksi edetä Naantaliin ihan rauhassa. Emme kuitenkaan olleet kovinkaan myöhässä, joten ehdimme nauttia aamupalasta ja hyvästä seurasta. Veneet sopivat täydellisesti Naantalin historialliseen miljööseen. Veneet huomattuaan alkoi myös uteliaita ihmisiä tulla niitä ihailemaan.

Vihdoin Naantalissa
Mahonkikaunottaret koossa
Lakkaa ja mahonkia
Kauniisti kiiltää
Naantalin jälkeen suunnattiin saaristokierroksen kautta Aurajokeen. Me tosin menimme suorinta reittiä Aurajokeen. Päivän edetessä pilvet alkoivat väistyä auringonpaisteen tieltä. Kiirettä emme kuitenkaan pitäneet, vaan nautimme moottorin rauhallisesta äänestä ja alkavasta auringonpaisteesta. 

Saaristokierrokselle valmistautumassa
Naantali sai jäädä taakse
Isä ratissa
Kun koko porukka oli koolla Aurajoessa, oli vuorossa suurella innolla odotettu Aurajoen Wauhtiajot -näytösajo, jossa saimme ainutlaatuisen tilaisuuden päästä vähän irrottelemaan Aurajoessa. Lähtöä odotellessamme alkoi ihmisiä kerääntyä Aurajoen rannoille veneitä ihmettelemään. Toimimme lähettäjäveneenä, ja varmistin radiopuhelimella reitin olevan selvä ennen lähtösignaalin antamista. Lähetin veneet yksitellen matkaan samalla, kun tapahtuman isä Antti Wihanto esitteli kovaäänisistä kunkin vuorossa olevan veneen yleisölle maalipaikalla hotelli Radisson Blu Marina Palacen kohdalla. Lähtö tapahtui kirjastosillan kohdalla.

Tästä lähtee!
Ihmisiä oli silloilla ja jokirannassa ihmettelemässä
Yad al-Jauzalla on vauhti päällä - Kuva: Urs Wiggenhauser
Mahonkia Aurajoessa
V8-moottoreiden mahtava murina kaikui Aurajoen kiviseinämiä vasten korvia huumaavana veneiden kulkiessa vauhdilla kohti maalia. Viimeisenä oli meidän vuoromme, ja isäni päätti että nyt mennään eikä meinata. Kapean Aurajoen kaltaisessa ainutlaatuisessa ympäristössä oli vauhdin hurma aivan mahtavaa, täysin erilaista kuin esimerkiksi Airistolla! Pääsimme ajamaan kaksi kertaa. Ensimmäisen vedon testailun jälkeen alkoivat muutkin antaa veneilleen vähän enemmän vauhtia toisella kierroksella. Toiseen vetoon ehti osallistumaan myös ensimmäisen vedon jälkeen paikalle saapunut Chris Craft Capri "Plane Woody". Myös yleisö näytti nauttivan vauhdilla ohi vilahtavista mahonkikaunottarista.

Vauhtia, aurinkoa ja mahonkia.
Cover Girl vauhdissa - Kuva: Urs Wiggenhauser
Jiihaa!
Vauhtiajeluiden jälkeen huomasin kännykkäni kadonneen. Pienen paniikin jälkeen tajusin jättäneeni sen veneen sohvalle juuri kun oli meidän vuoromme lähteä ensimmäisellä kierroksella vauhtiin. Pelkäsin heti pahinta, ja niinhän siinä olikin käynyt: puhelin oli pudonnut sohvan istuinosan ja selkänojan välistä suoraan pilssiin, jossa oli hitusen vettä. Puhelin ei uintireissustaan enää elpynyt, joten loppupäivä mentiinkin sitten tavoittamattomissa.

Upea Plane Woody
Nokka kohti Pinellaa.
Pinellan laiturissa
Vauhtiajojen tuoman adrenaliinipiikin laannuttua alkoi kaikilla jo olla nälkä. Onneksi seuraavana vuorossa olikin lounas. Siirryimme Tuomiokirkon kupeeseen aikaisemmilta kerroilta tuttuun ravintola Pinellaan. Jätimme veneet ravintolan edustalle, johon alkoi nopeasti kerääntyä ihmisiä veneitä ihmettelemään. Ruoka oli jälleen hyvää ja seura vielä parempaa. Lounaalla jaettiin myös palkintoja. Oli mukava huomata, että kaikilla osanottajilla vaikutti olleen hauskaa.

Cover Girl ja Mussa Cinque
Yad al-Jauza ja Lonia
Palkintojenjakotilaisuus Pinellassa

Lounaan jälkeen alkoi päivä olla ohitse. Illalla järjestettiin vielä urheiluautoilijoille ja puuveneilijöille yhteinen musiikki-illallinen ravintola Samppalinnassa, mutta emme aikataulusyistä päässeet osallistumaan sinne. Pikku hiljaa joukkiomme alkoi erkaantua ja oli aika lähteä kohti kotisatamaa.

Kotiinlähdön aika
Yad al-Jauza ja Suomen Joutsen
Taas mennään!
Cover Girl
On hankalaa saada suuri määrä näin hienoja veneitä samaan aikaan samaan paikkaan. Pienestä osanottajamäärästä huolimatta muodostui tapahtumasta tänäkin vuonna unohtumaton kokemus. Sää kehittyi päivän mittaan upeaksi ja seura oli erinomaista alusta saakka. Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut. Toivottavasti seuraavaan tapahtumaan saamme osanottajajoukkoa kasvatettua. Suomessa ja muualla pohjoismaissa on laaja kattaus erilaisia nopeakulkuisia klassikkoveneitä, ja olisi mahtavaa saada mahdollisimman monta mukaan.

Viimeiset vilkutukset
Aurajoen Wauhtiajot järjestetään jälleen kesäkuussa 18.6.2016! Lisätietoja saa minulta sekä tapahtuman virallisesta osoitteesta www.wauhtiajot.com. Nähdään Wauhtiajoissa!

lauantai 7. marraskuuta 2015

Puuvenetarjontaa Helsingin venemessuilla 2015

Vene 15 Båt -venemessut järjestettiin 6.2-15.2 jokavuotiseen tapaan Helsingin Messukeskuksessa. Messut alkoivat perjantaina kutsuvieraspäivällä ja kestivät seuraavan viikon sunnuntaihin asti. Odotin messuja erityisellä mielenkiinnolla, sillä puuvenealueella, tarkemmin sanottuna Mahogany Yachtig Society MYS:n osastolla oli luvassa kauan odotettu jälleennäkeminen.

Messuilupäiväksi valikoitui ensimmäisen messuviikonlopun lauantai. Saavuttuamme isäni kanssa messukeskukseen lähdimme malttamattomina suunnistamaan kohti puuvenealuetta. Emme tosin olleet varmoja sen sijainnista. Viime vuonna puuveneet olivat päässeet suurimpaan halliin, joten aloitimme etsinnät sieltä.

Lähes heti halliin astuttuamme osui lasikuituveneiden takaa silmiini mahongin kiiltoa. Menimme lähemmäs, ja hallin seinustalta paljastuikin vähän suurempi mahonkivene. Se oli 10-metriä pitkä salonkivene Vilhelmiina. Veneestä löytyneen tietolapun mukaan Vilhelmiina on vahvistamattomien lähteiden mukaan rakennettu vuonna 1905 Ruotsissa C G Petterssonin piirustuksilla ja sen on rakennuttanut Kuokkalan Kartano Jyväskylästä.

Vilhelmiinan historiasta kaivataan edelleen tietoja
Takaterassilla on mukava istua iltaa auringonlaskua ihaillen
Vaikka ehdimmekin jo hetken luulla puuvenealueen löytyneen, ei lähettyvillä näkynytkään muita puuveneitä. Niinpä matka sai jatkua. Lukemattomia ökyjahteja myöhemmin osasto löytyi hallin takakulmasta. Paikka taisi olla suunnilleen sama kuin vuotta aikaisemmin, mutta se oli tällä kertaa järjestetty paljon paremmin. Puuveneet oli levitetty laajemmalle ja alue toimi läpikulkupaikkana niillekin, jotka eivät tavallisesti olisi eksyneet puuveneiden pariin.
Vuonna 1936 rakennettu 5m Why Not hyväksyttiin klassikkorekisteriin
Me muuten ilmestyimme paikalle juuri oikealla hetkellä. Huomasin useat tutut kasvot seuraamassa keskustelua MYS:n osastolla. Parhaillaan menossa oli paneelikeskustelu kulttuurihistoriallisesti merkittävistä veneistä. Hetkeä aiemmin oli myös jaettu klassikkotodistukset. Valitsimmepa vahingossa parhaan mahdollisen päivän tulla messuille!

Keskustelutilaisuus käynnissä
Yksi pääteemoista oli Andros
Keskustelutilaisuuden päätyttyä pääsimme vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa ja tietysti ihailemaan veneitä. Messujen kohokohta oli jälleennäkeminen veneen kanssa, johon olin jo heti alueelle tultuamme kiinnittänyt huomioni. Tämä mahonkikaunotar on Andros 23 Expressmotorbåt vuodelta 1922. Se on sama yksilö, jonka aikoinaan pelastimme Naantalista. Kirjoitin veneestä vuonna 2012 (klikkaa juttuun tästä). Meiltä vene meni Ismo Postareffille Jyväskylään, jossa veneen entisöinti valmistui viimein tänä keväänä. Meiltä vene lähti huonossa kunnossa ja oli mahtava nähdä vene nyt täydessä loistossaan! Seuraavaksi valmistuu tämän Androksen sisarvene, joka on Suomen Tasavallan Presidentin ensimmäinen edustusvene: Kultaranta I. Myös sen tie Postareffille kulki kauttamme.

Näin hienoa puuvenettä saa hetken hakea
Taas on pala historiaa säilytetty
Androksen taidonnäyte
Etualalla Andros L-41.
Androsta aikani ihasteltuani katseeni kääntyi salaperäiseen salonkivene Donnaan. Veneen historiasta ei vielä lauantaina tiedetty sen suuremmin mitään ja tietoja kovasti kaivattiinkin. Kuitenkin vierailtuani messuilla vielä seuraavalla viikonlopulla (Kiitokset lipusta PRA Puuveneille) oli veneen historia jo ehtinyt selvitä. Donnan tuominen messuille osoittautui varmasti kaiken vaivan arvoiseksi! Tuoreiden tietojen mukaan Donna, alkuperäiseltä nimeltään Mercurius rakennettiin vuonna 1927 Kotkassa Hallan Sahalla. Donnalle rakennettiin myös sisarvene Apollo, mutta sen nykytilasta ei ole tietoa. Donnasta voi lukea lisää ESS:n uutisesta.

Upealinjainen runko!
Odotan mielenkiinnolla näkeväni Donnan vedessä
Donnan takana piilotteli italialainen mahonkikaunotar; viimeisen päälle entisöity Riva "Le Galvao" Tritone -runabout vuosimallia 1962. Veneeseen on tehty Rivan tehtailla Italiassa kallis entisöintityö, josta MYS:n osaston seinällä pyöri diasarja. Veneen ympärillä kävi koko ajan aikamoinen kuhina. Toivottavasti joku lasikuituveneilijä inspiroitui, sillä näitä ei voi koskaan olla Suomessa liikaa!

On se vaan hieno!
Peräpeilikin miellyttää takana ajavaa
Ohjaamo on kuin jenkkiautosta
Pehmustetulla takatäkillä on tyttöystävänkin hyvä ottaa aurinkoa
Veneveistäjiä messuilla oli hyvä määrä, ja alueella vaikutti olevan hyvä tunnelma. Moni veistäjä olikin jo entuudestaan tuttu, mutta uusiakin tuli tavattua. Oli myös mukava huomata, että ainakin muutama jututtamani veistäjä oli saanut veneitään kaupaksi ja uusia tilauksiakin oli sovittu. Toivottavasti viimeisen messupäivän päätteeksi mahdollisimman moni lähti messuilta tyytyväisenä.

Kymenlaakson ammattiopiston veneenveistolinjan oppilaiden kädenjälkeä
Veneveistämö A. Ketolaisen rakentama soutuvene
Puu- ja VeneVerstas Remonen ja potentiaalisia asiakkaita
Tänä vuonna koko puuvenealue oli mielestäni kasvanut mukavasti, ja ihmeteltävää riitti. Kaikkiin veneisiin en edes tarkkaan ehtinyt tutustua. Tarjontaa oli kuitenkin moneen makuun: soutuveneitä, purjeveneitä, perämoottoriveneitä ja sisämoottoriveneitä, runaboutteja, salonkiveneitä ja sekä pieni höyryvene. Myös Nisse Häggblomin perämoottorikokoelma oli jälleen edustettuna!

Kaunis Tiiskeri
Höyryvene Strix vuodelta 1923
Toivottavasti kehitys jatkuu samana ja puuveneet valtaavat ensi vuoden messuilla entistä enemmän pinta-alaa.