Axel Wiklundin vene

Axel Wiklundin vene

Uutisia yli 90 vuoden takaa! Prototyyppivene Sikarin lisäksi Turun Veneveistämöltä valmistui vuonna 1929 toinenkin varsin erikoinen pikavene. 8,1 metriä pitkän mahonkisen "Express Motorbåtin" tilasi turkulainen kauppaneuvos Axel Wiklund. Veneestä kertoi vuoden 1929 syyskuussa ”Moottori - Suomen autoliiton äänenkannattaja” -lehti.

Vene oli todellinen Suomi-runabout ja se ylsi lähes 30 solmun nopeuteen. Voimanpesän virkaa veneessä toimitti Wiklundin omistaman F. A. Kemp Oy:n maahantuoma amerikkalainen kahdeksansylinterinen, 110 hevosvoimaa tuottanut Universal-moottori.

Vene lienee varhaisimpia Suomessa rakennettuja varsinaisia runabout-veneitä. Venesuunnittelija ja insinööri Rafael Blomqvist inspiroitui amerikkalaisen Chris-Craftin sedan-runabouteista ja päätti suunnitella saaristomaisemiimme sopivan oman version.

Taaimpana veneessä sijaitsi juhlallisen kokoinen, viisipaikkainen istumatila, edessä seitsemänpaikkainen ajohytti. Näiden väliin - koneluukkujen alle - sijoitettiin moottori ja tankit.

Veneen kojelautaa koristivat monenlaiset mittarit - ja pitihän herrasväkeä varten olla myös sikarinsytytin. Kaasua ja sytytystä säädettiin ratin viiksistä. Ehkä mielenkiintoisin kuriositeetti oli se, että hytin sivuikkunat olivat auton ikkunoiden lailla auki veivattavat! Wiklund saattoi siis vallan mainiosti saapua automiehen lailla ”luu ulkona" laituriin.

Moottori-lehden artikkelin kirjoittaja, insinööri Collet Lindén lopettaakin kirjoituksensa näin: ”Nämä veneet antavat puhdasveriselle autoilijalle saman mukavuuden ja varmuuden tunteen kuin auto ja kun tähän vielä lisätään vauhdin antama nautinto, niin lienee täysi syy uskoa, että me pian näemme monen autoilijan jättävän maantien ja siirtyvän ”vesiautoa” ajamaan”. Tällä mallilla rakennettiin tiettävästi kaksi venettä, joista Wiklundin vene tuhoutui 30-luvun lopulla. 1930-luvulla insinööri Blomqvist suunnitteli samantyylisiä veneitä mm. moottoritehdas Ares Oy:lle.

Alkuperäinen artikkeli on luettavissa linkissä https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/964702?term=pikamoottorivene&page=45.

Klassikkoveneilykooste viime kesältä

Julkaisemme näin tiistai-illan iloksi mahonginkiiltoisen koosteen viime kesäkuulta, kun lähes kaksikymmentä upeaa klassikkopikavenettä kokoontui Turkuun viettämään kaunista kesäpäivää Aurajoen Wauhtiajojen ja saaristokruisailun merkeissä. Loistava sää, ihania ihmisiä ja tietysti käsittämättömän kauniita mahonkiveneitä - mitä muuta voi kesäpäivältä toivoa!

Toivottavasti myös tulevana kesänä pääsemme todistamaan ikimuistoisia hetkiä klassikkoveneilyn parissa! 

PS. Puuveneblogi.net toimii nykyään varsin aktiivisesti Facebookissa, osoitteessa www.facebook.com/puuveneblogi.net.

Aurajoen Wauhtiajot 2018

Lauantaina 16. kesäkuuta, viikko ennen juhannusta, järjestettiin totuttuun tapaan Suomen hienoin klassikkovenetapahtuma: Aurajoen Wauhtiajot. Viidettä kertaa järjestetyt runabout-pikaveneiden kokoontumisajot onnistuivat paremmin kuin koskaan. Keli oli kohdillaan ja osanottajia saapui ennätysmäärä.

Aamu Ruissalon Telakalla

Chris-Craft Lonia vuodelta 1930

Tänä vuonna veneiden aamukokoontuminen tapahtui ensimmäistä kertaa historiallisella Ruissalon Telakalla. Suomen upeimpien klassikkoveneiden kokoontumispaikaksi miljöö sopikin loistavasti, sillä paikalla toimi aikoinaan (1889-1954) Pohjoismaiden suurin ja hienoin veneveistämö - Åbo Båtvarf. Veistämöllä rakennettiin hulppeita mahonkiveneitä, joista osa oli juurikin samantyylisiä pikaveneitä kuin tapahtuman osallistujissakin.

Laiturikokoontuminen

Veneet odottivat lähtöä Aurajoelle

Aamun tunnelma oli sanoinkuvaamattoman hieno. Täydeltä taivaalta paistava aurinko heijastui kauniisti toinen toisensa jälkeen laituriin saapuvien mahonkiveneiden kansista ja kyljistä. Oli selvää, että päivästä oli tulossa upea. Kun kaikki olivat saapuneet, oli aika siirtyä Aurajoelle. Pitkänä letkana liikkunut klassikkoveneiden paraati oli varmasti monelle vastaantulijalle - ja osanottajalle - ennennäkemätön näky saaristossamme. Aurajoellakin oli jo yleisöä valmiiksi silloilla ja rannoilla odottamassa.

Chris-Craft Riviera 18'

Upea Riva Ariston (Kuva: Tobias Leppäkari)

Kaksi näytösajoa ajettiin aiemmista vuosista tuttuun tapaan Kirjastosillalta Teatterisillalle. Tapahtuman juonto tapahtui Kristiinankadun kohdalla jokirannassa. Ihmisiä oli tasaisesti joen rantamilla sekä silloilla. Näytösajot sujuivat pääosin todella hyvin, vaikkei aivan kommelluksitta selvittykään. Palaute yleisöltä oli tapahtuman jälkeen erinomaista.

Ihmiset odottivat näytösajojen alkua

Tero Palmroth ja KIKE

Näytösajojen välissä veneet olivat yleisön ihasteltavina ravintola Pinellan edustalla. Oli mukava nähdä kuinka paljon klassikkoveneet kiinnostivat ihmisiä. Toivottavasti onnistuimme tartuttamaan yleisön joukossa edes pientä innostusta oman klassikkoveneen hankintaan. Yleisön lisäksi media oli myös kiinnostunut Wauhtiajoista. Muun muassa tv-ohjelma Merimaili ja Visit Turku kävivät kuvaamassa tapahtumaa ja tekemässä haastatteluja

Taianomaista tunnelmaa Pinellalla

Chris-Craft-kauneutta

Kaunis päivä, ja upeita veneitä - mitä muuta voi kesäpäivältä toivoa?

Kaiken kaikkiaan veneitä saapui Wauhtiajoihin lopulta 16 kappaletta. Chris-Craft voitti merkkiedustuksen kuudella edustajalla, Riva-veneitä taas oli kaksi. Toinen niistä oli upouusi vuoden 2018 malli, joka oli saapunut Suomeen vain päivää aikaisemmin. Tälle vuodelle uusia Chris-Crafteja oli vuoden 1954 upea Riviera 18' "Whooper" sekä eräs hieman tuoreempi lasikuituinen yksilö, joka ilmestyi paikalle vasta toiseen näytösajoon.

Cover Girl vauhdissa (Kuva: Tobias Leppäkari)

Vauhtia ja mahonkia

Vuonna 1930 rakennettu Lonia oli tapahtuman vanhin pikavene (Kuva: Kimmo Kiviniemi)

Tänä vuonna suomalaisten veneiden edustus kasvoi mukavasti. Edellisiltä vuosilta tuttu tapahtuman hurjimmaksikin veneeksi tituleerattu Yad al-Jauza sai "haastajakseen" uuden tulokkaan, kilpa-ajaja Tero Palmrothin ohjastaman KIKE-kilpaveneen. Vene rakennettiin vuonna 1960 Heinlahden veneveistämöllä Apu-lehden Olli Lyytikäiselle.

Yad al-Jauzaa liikuttaa 350 hevosvoimainen V8 (Kuva: Kimmo Kiviniemi)

KIKE:n huippunopeus on noin 46 solmua (Kuva: Kimmo Kiviniemi)

Kaikkien turkulaisten kotiseutuylpeyttä kohottamaan saapui erityisen iloisena uutuutena Åbo Båtvarfilla 1940-luvun lopulla rakennettu todellinen helmi: Jarl Lindblomin suunnittelema Ann Mari. Vene rakennettiin aikoinaan Lindblomin veljelle Nauvoon, jossa se oli aktiivisessa käytössä niin yhteysveneenä kuin huvikäytössäkin. Katettu pikavene sopi hyvin myös kriisitilanteisiin ja sitä käytettiinkin jonkin verran myös ambulanssiveneenä. Joistakin epäilyistä huolimatta Ann Mari kulkee erittäin hyvin kovemmassakin merenkäynnissä. Wauhtiajojen näytösajoissakaan se ei ollut vauhdissa moksiskaan Aurajoen seinämistä kaikuneesta ristiaallokosta, vaan sen kulku oli yksi tasaisimpia tapahtumassa nähdyistä veneistä.

Ann Mari ja Cover Girl (Kuva: Tobias Leppäkari)

Ann Mari ei laineista välittänyt, vaan paahtoi junan lailla eteenpäin! (Kuva: Tobias Leppäkari)

Uusinta - ja paikallista - puuveneenrakennustaitoa edusti Chris-Craftin piirustuksista vaikutteita saanut upea, upouusi barrelback-peräinen CB Craft, jonka rakentamisen veneveistäjä Carl Berlin viimeisteli Ruissalon Telakalla. Voidaankin sanoa kyseessä olevan viimeisin vene, joka on valmistunut Åbo Båtvarfin alkuperäisissä veistämötiloissa! Vene laskettiin itse asiassa vasta aiempana päivänä ensimmäistä kertaa vesille, joten Wauhtiajot toimi samalla myös veneen koeajona! Pohjoismaista rakennustaitoa edusti myös Ruotsissa 1930-luvun Pettersson-veneestä muokattu pikavene After Sail, joka saapui keväällä Suomeen.

CB Craft ja Chris-Craft Lonia

Chris-Craft Moonstruck ja taustalla After Sail

Eräs yleisöä kovasti kiinnostanut erikoisuus oli poikkeuksellisesti tänä vuonna tehty lasikuidusta. Kyseessä oli Speden Tandem Showboat, joka esiintyi aikoinaan mm. Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla -elokuvassa. Perämoottorilla varustettu auringossa kimmeltävä flake-maalattu puikula herätti varsinkin nuoremmassa yleisössä suurta ja ansaittua innostusta.

Tandem Showboat

Turvaveneen roolia toimitti hieno uudella Turun Veneveistämöllä 1960-luvulla rakennettu lasikuituinen Brigitte. Lisäksi salonkivene Grete saatiin jälleen tänä vuonna edustamaan hieman hitaamman luokan klassikkokaunottaria. Vauhtinäytökseen Grete ei sentään osallistunut, mutta arvokkuutta löytyi senkin edestä veneen lipuessa tapahtuman lopuksi arvokkaasti pois Aurajoelta.

1890-luvulla rakennettu salonkivene Grete

Näytösajojen jälkeen osa veneistä suuntasi kotiin kun taas osa taas jatkoi vielä saaristokierrokselle Hirvensalon ympäri. Upeassa saaristossa porukalla ajelu oli todella hauskaa, ja tätä osiota pitääkin jatkossa kehittää lisää. Kierros päättyi Ruissalon Telakalle, jossa osa veneistä nostettiin ylös. Myöhemmin oli vielä luvassa illallinen ravintola Rosterissa yhdessä Aboa Rally Storico -urheiluautoilijoiden kanssa.

KIKE ohittamassa

Todellista kansallismaisemaa

Lopuksi vielä pari päivästä kuvattua videota:



Aurajoen Wauhtiajot järjestetään seuraavan kerran 15.6.2019!

Aurajoen Wauhtiajot 2017

Melkoinen määrä mahonkia aamukokouksessa!

Kesäkuun 17. päivä oli yksi kesän 2017 upeimmista päivistä. Eikä pelkästään siksi, että päivä oli ehkä Turun kesän kaunein ja lämpimin - vaan koska tuona päivänä järjestimme kesän hienoimman klassikkoveneilytapahtuman: Aurajoen Wauhtiajot. Tämä nopeakulkuisten klassisten mahonkiveneiden kokoontumisajo järjestettiin jo neljättä kertaa - toista kertaa Wauhtiajonäytöksen kera.

Chris-Craft "Moonstruck"

Riva "Rivaia"

Wauhtiajoja olikin jo (ainakin allekirjoittaneen toiveesta) odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä vuonna 2016 tapahtuma jouduttiin perumaan huonon sään takia. Muutkaan eivät olleet unohtaneet tapahtuman olemassaoloa, sillä tällä kertaa paikalle saapui - ehkä kauniin kesäpäivänkin houkuttelamana - ennätysmäärä veneitä: 12 kappaletta. Milloin viimeksi onkaan Suomessa nähty tällainen kattaus mahonkivene-eksotiikkaa yhdessä paikassa?

Todellista silmäkarkkia

Kaksi suurta merkkiä, Chris-Craft ja Riva kilpailivat tänäkin vuonna enemmistöedustuksesta. Chris-Craftit veivät voiton viiden veneen laivastolla, kun taas Rivalla oli kolmen veneen edustus. Chris-Craftien ikähaarukka oli 30-luvulta 60-luvulle, Rivat taas olivat 50-70-luvuilta.

Riva "Lady S" ja Chris-Craft "Plane Woody"

Chrisut rinta rinnan (kuva: Pekka Mannermaa @ Old Kool Magazine)

Vaikka osanottajien lukumäärässä mitattuna ulkomaalaiset veneet dominoivat selvästi, olivat kotimaiset veneet kuitenkin edustettuina tapahtuman vauhdikkaimman veneen toimesta! Kovasti odotettu vauhtivene Yad-al Jauza saapuikin myös tänä vuonna paikalle - tällä kertaa uuden piristetyn moottorinsa kera. Tälläkään kertaa ei Yad-al Jauza tuottanut pettymystä, vaan vene mylvi 350-hevosvoimaisen V8-moottorinsa voimin tiensä vauhdilla läpi Aurajoen pauhaavien aaltojen.

Yad al-Jauza

Yad al-Jauza kiihdyttää - Kuva: Urs Wiggenhauser

Perämoottoriveneistä edustettuina olivat 60-luvulla rakennetut upea ruotsalainen mahonkitäkillä ja lasikuiturungolla varustettu hieno hybridi Marieholms Sweet 16 sekä paikallista veneenrakennustaitoa edustanut uuden Turun Veneveistämön lasikuitutuotannon huipputyönnäyte: Carmela-siipivene. Vaikka veneet eivät nopeudessa pärjänneetkään, nauttivat ne etenkin laiturissa ollessaan yleisön suurta ihastusta.

Upea ruotsalainen mahonkia ja lasikuitua yhdistelevä Marieholms Sweet 16

Turvaveneenkään ei tarvinnut hävetä, sillä tänä vuonna sen virkaa toimitti hulppea 1890-luvulla Saksassa valmistettu salonkivene Grete. Saksassa rakennettu venekaunotar on ollut Suomessa jo 1900-luvun alusta asti.

Salonkivene Grete

Veneet valmistautuvat lähtöön

Päivä eteni pitkälti samoin kuin aiemmallakin kerralla. Ajoimme kaksi runaway-tyylistä näytösajoa, jossa jokainen vene ajoi vuorollaan vauhdilla läpi näytösalueen. Ajojen välissä oli vuorossa venekuntien lounas jonka ajan veneet olivat yleisön ihasteltavissa laiturissa ravintola Pinellan edustalla. Näytösajot ajettiin välillä Kirjastosilta - Teatterisilta. Tapahtuma sujui hienosti ilman haavereita ja yleisöäkin oli mukava määrä niin silloilla kuin rannoillakin katsomassa. Nopeimman ja hurjimman veneen tittelin vei odotetusti Yad-al Jauza!

Riva Super Florida

Chris-Craft "Cover Girl" vauhdissa (kuva: Pekka Mannermaa @ Old Kool Magazine)

Tarkkasilmäiset katsojat saattoivat myös hieraista silmiään ohi kaahanneita veneitä katsellessaan. Itse rallilegenda Juha Kankkunen nähtiin nimittäin nauttimassa vauhdista Aurajoen laineilla ystävänsä Rivan kyydissä. Hän osallistui myös seuraavana päivänä Turussa Harjattulan Kartanolla järjestettävään Concours d'Elegance -urheiluautotapahtumaan.

Juha Kankkunen Rivan kyydissä - Kuva: Urs Wiggenhauser

Palaute tapahtumasta oli suurimmaksi osaksi positiivista. Hieman kehitysehdotuksia yleisöltä tuli aikatauluista, joissa oli hieman epäselvyyksiä. Asia korjataan vuoden 2018 tapahtumaan. Alla vielä tunnelmia tapahtuman jälkeiseltä saaristoajelulta:

Concours d'Elegance - Aurajoen Wauhtiajot 2015

Kauniina kesäkuisena lauantaina 16.6.2015 järjestettiin jo kolmatta kertaa Aurajoessa ja Turun saaristossa klassisten puuveneiden Concours d' Elegance -kokoontumisajot. Tällä kertaa tapahtumaan kuului lisämausteena myös vauhtiajo-osuus Aurajoessa, jonka mukaan tapahtuma sai lisänimen "Aurajoen Wauhtiajot". Tapahtuma on itselleni kesän kohokohta veneilyn osalta ja tätä olikin odotettu innolla. Olimme isäni kanssa myös mukana järjestämässä tapahtumaa.

Saapuminen Aurajoelle

Kauniit klassikot koossa

Päivä alkoi hienossa, hieman pilvisessä säässä. Saimme jälleen kunnian ohjastaa Cover Girliä. Kuten aikaisemmilla kerroilla, aloitettiin päivä tälläkin kertaa kokoontumisella Aurajoessa. Tällä kertaa saavuimme paikalle hyvissä ajoin Cover Girlin ja Lonian kanssa. Muutaman äkillisen peruuntumisen vuoksi osallistui tapahtumaamme yhteensä vain kuusi kappaletta toinen toistaan upeampaa klassista puuvenettä. Pieneen, mutta loistokkaaseen joukkoomme kuuluivat Rivat "Mussa Cinque” ja ”Lady S”, Chris-Craftit "Lonia", "Cover Girl" ja "Plane Woody” sekä upea omavalmiste vauhtivene "Yad al-Jauza". Plane Woody ei ehtinyt vielä aloitukseen, mutta liittyi joukkoomme myöhemmin.

Upea Mussa Cinque

Kaunis Lady S

Lonia lähtee vauhtiin

Yad al-Jauza lyö usvaa putkeen

Pääpiirteittäin päivä eteni samalla tavalla kuin ennenkin. Aurajoesta matkattiin ensin Naantaliin, jossa viihdyttiin jonkin aikaa aamupalan parissa. Nopeusrajoitusalueelta päästyämme muut löivät hanat kaakkoon, ja me päätimme pienten teknisten vaikeuksien vuoksi edetä Naantaliin ihan rauhassa. Emme kuitenkaan olleet kovinkaan myöhässä, joten ehdimme nauttia aamupalasta ja hyvästä seurasta. Veneet sopivat täydellisesti Naantalin historialliseen miljööseen. Veneet huomattuaan alkoi myös uteliaita ihmisiä tulla niitä ihailemaan.

Vihdoin Naantalissa

Mahonkikaunottaret koossa

Lakkaa ja mahonkia

Kauniisti kiiltää

Naantalin jälkeen suunnattiin saaristokierroksen kautta Aurajokeen. Me tosin menimme suorinta reittiä Aurajokeen. Päivän edetessä pilvet alkoivat väistyä auringonpaisteen tieltä. Kiirettä emme kuitenkaan pitäneet, vaan nautimme moottorin rauhallisesta äänestä ja alkavasta auringonpaisteesta. 

Saaristokierrokselle valmistautumassa

Naantali sai jäädä taakse

Isä ratissa

Kun koko porukka oli koolla Aurajoessa, oli vuorossa suurella innolla odotettu Aurajoen Wauhtiajot -näytösajo, jossa saimme ainutlaatuisen tilaisuuden päästä vähän irrottelemaan Aurajoessa. Lähtöä odotellessamme alkoi ihmisiä kerääntyä Aurajoen rannoille veneitä ihmettelemään. Toimimme lähettäjäveneenä, ja varmistin radiopuhelimella reitin olevan selvä ennen lähtösignaalin antamista. Lähetin veneet yksitellen matkaan samalla, kun tapahtuman isä Antti Wihanto esitteli kovaäänisistä kunkin vuorossa olevan veneen yleisölle maalipaikalla hotelli Radisson Blu Marina Palacen kohdalla. Lähtö tapahtui kirjastosillan kohdalla.

Tästä lähtee!

Ihmisiä oli silloilla ja jokirannassa ihmettelemässä

Yad al-Jauzalla on vauhti päällä - Kuva: Urs Wiggenhauser

Mahonkia Aurajoessa

V8-moottoreiden mahtava murina kaikui Aurajoen kiviseinämiä vasten korvia huumaavana veneiden kulkiessa vauhdilla kohti maalia. Viimeisenä oli meidän vuoromme, ja isäni päätti että nyt mennään eikä meinata. Kapean Aurajoen kaltaisessa ainutlaatuisessa ympäristössä oli vauhdin hurma aivan mahtavaa, täysin erilaista kuin esimerkiksi Airistolla! Pääsimme ajamaan kaksi kertaa. Ensimmäisen vedon testailun jälkeen alkoivat muutkin antaa veneilleen vähän enemmän vauhtia toisella kierroksella. Toiseen vetoon ehti osallistumaan myös ensimmäisen vedon jälkeen paikalle saapunut Chris Craft Capri "Plane Woody". Myös yleisö näytti nauttivan vauhdilla ohi vilahtavista mahonkikaunottarista.

Vauhtia, aurinkoa ja mahonkia.

Cover Girl vauhdissa - Kuva: Urs Wiggenhauser

Jiihaa!

Vauhtiajeluiden jälkeen huomasin kännykkäni kadonneen. Pienen paniikin jälkeen tajusin jättäneeni sen veneen sohvalle juuri kun oli meidän vuoromme lähteä ensimmäisellä kierroksella vauhtiin. Pelkäsin heti pahinta, ja niinhän siinä olikin käynyt: puhelin oli pudonnut sohvan istuinosan ja selkänojan välistä suoraan pilssiin, jossa oli hitusen vettä. Puhelin ei uintireissustaan enää elpynyt, joten loppupäivä mentiinkin sitten tavoittamattomissa.

Upea Plane Woody

Nokka kohti Pinellaa.

Pinellan laiturissa

Vauhtiajojen tuoman adrenaliinipiikin laannuttua alkoi kaikilla jo olla nälkä. Onneksi seuraavana vuorossa olikin lounas. Siirryimme Tuomiokirkon kupeeseen aikaisemmilta kerroilta tuttuun ravintola Pinellaan. Jätimme veneet ravintolan edustalle, johon alkoi nopeasti kerääntyä ihmisiä veneitä ihmettelemään. Ruoka oli jälleen hyvää ja seura vielä parempaa. Lounaalla jaettiin myös palkintoja. Oli mukava huomata, että kaikilla osanottajilla vaikutti olleen hauskaa.

Cover Girl ja Mussa Cinque

Yad al-Jauza ja Lonia

Palkintojenjakotilaisuus Pinellassa

Lounaan jälkeen alkoi päivä olla ohitse. Illalla järjestettiin vielä urheiluautoilijoille ja puuveneilijöille yhteinen musiikki-illallinen ravintola Samppalinnassa, mutta emme aikataulusyistä päässeet osallistumaan sinne. Pikku hiljaa joukkiomme alkoi erkaantua ja oli aika lähteä kohti kotisatamaa.

Kotiinlähdön aika

Yad al-Jauza ja Suomen Joutsen

Taas mennään!

Cover Girl

On hankalaa saada suuri määrä näin hienoja veneitä samaan aikaan samaan paikkaan. Pienestä osanottajamäärästä huolimatta muodostui tapahtumasta tänäkin vuonna unohtumaton kokemus. Sää kehittyi päivän mittaan upeaksi ja seura oli erinomaista alusta saakka. Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut. Toivottavasti seuraavaan tapahtumaan saamme osanottajajoukkoa kasvatettua. Suomessa ja muualla pohjoismaissa on laaja kattaus erilaisia nopeakulkuisia klassikkoveneitä, ja olisi mahtavaa saada mahdollisimman monta mukaan.

Viimeiset vilkutukset

Aurajoen Wauhtiajot järjestetään jälleen kesäkuussa 18.6.2016! Lisätietoja saa minulta sekä tapahtuman virallisesta osoitteesta www.wauhtiajot.com. Nähdään Wauhtiajoissa!