Näytetään tekstit, joissa on tunniste L41. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste L41. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Puuvenetarjontaa Helsingin venemessuilla 2015

Vene 15 Båt -venemessut järjestettiin 6.2-15.2 jokavuotiseen tapaan Helsingin Messukeskuksessa. Messut alkoivat perjantaina kutsuvieraspäivällä ja kestivät seuraavan viikon sunnuntaihin asti. Odotin messuja erityisellä mielenkiinnolla, sillä puuvenealueella, tarkemmin sanottuna Mahogany Yachtig Society MYS:n osastolla oli luvassa kauan odotettu jälleennäkeminen.

Messuilupäiväksi valikoitui ensimmäisen messuviikonlopun lauantai. Saavuttuamme isäni kanssa messukeskukseen lähdimme malttamattomina suunnistamaan kohti puuvenealuetta. Emme tosin olleet varmoja sen sijainnista. Viime vuonna puuveneet olivat päässeet suurimpaan halliin, joten aloitimme etsinnät sieltä.

Lähes heti halliin astuttuamme osui lasikuituveneiden takaa silmiini mahongin kiiltoa. Menimme lähemmäs, ja hallin seinustalta paljastuikin vähän suurempi mahonkivene. Se oli 10-metriä pitkä salonkivene Vilhelmiina. Veneestä löytyneen tietolapun mukaan Vilhelmiina on vahvistamattomien lähteiden mukaan rakennettu vuonna 1905 Ruotsissa C G Petterssonin piirustuksilla ja sen on rakennuttanut Kuokkalan Kartano Jyväskylästä.

Vilhelmiinan historiasta kaivataan edelleen tietoja
Takaterassilla on mukava istua iltaa auringonlaskua ihaillen
Vaikka ehdimmekin jo hetken luulla puuvenealueen löytyneen, ei lähettyvillä näkynytkään muita puuveneitä. Niinpä matka sai jatkua. Lukemattomia ökyjahteja myöhemmin osasto löytyi hallin takakulmasta. Paikka taisi olla suunnilleen sama kuin vuotta aikaisemmin, mutta se oli tällä kertaa järjestetty paljon paremmin. Puuveneet oli levitetty laajemmalle ja alue toimi läpikulkupaikkana niillekin, jotka eivät tavallisesti olisi eksyneet puuveneiden pariin.
Vuonna 1936 rakennettu 5m Why Not hyväksyttiin klassikkorekisteriin
Me muuten ilmestyimme paikalle juuri oikealla hetkellä. Huomasin useat tutut kasvot seuraamassa keskustelua MYS:n osastolla. Parhaillaan menossa oli paneelikeskustelu kulttuurihistoriallisesti merkittävistä veneistä. Hetkeä aiemmin oli myös jaettu klassikkotodistukset. Valitsimmepa vahingossa parhaan mahdollisen päivän tulla messuille!

Keskustelutilaisuus käynnissä
Yksi pääteemoista oli Andros
Keskustelutilaisuuden päätyttyä pääsimme vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa ja tietysti ihailemaan veneitä. Messujen kohokohta oli jälleennäkeminen veneen kanssa, johon olin jo heti alueelle tultuamme kiinnittänyt huomioni. Tämä mahonkikaunotar on Andros 23 Expressmotorbåt vuodelta 1922. Se on sama yksilö, jonka aikoinaan pelastimme Naantalista. Kirjoitin veneestä vuonna 2012 (klikkaa juttuun tästä). Meiltä vene meni Ismo Postareffille Jyväskylään, jossa veneen entisöinti valmistui viimein tänä keväänä. Meiltä vene lähti huonossa kunnossa ja oli mahtava nähdä vene nyt täydessä loistossaan! Seuraavaksi valmistuu tämän Androksen sisarvene, joka on Suomen Tasavallan Presidentin ensimmäinen edustusvene: Kultaranta I. Myös sen tie Postareffille kulki kauttamme.

Näin hienoa puuvenettä saa hetken hakea
Taas on pala historiaa säilytetty
Androksen taidonnäyte
Etualalla Andros L-41.
Androsta aikani ihasteltuani katseeni kääntyi salaperäiseen salonkivene Donnaan. Veneen historiasta ei vielä lauantaina tiedetty sen suuremmin mitään ja tietoja kovasti kaivattiinkin. Kuitenkin vierailtuani messuilla vielä seuraavalla viikonlopulla (Kiitokset lipusta PRA Puuveneille) oli veneen historia jo ehtinyt selvitä. Donnan tuominen messuille osoittautui varmasti kaiken vaivan arvoiseksi! Tuoreiden tietojen mukaan Donna, alkuperäiseltä nimeltään Mercurius rakennettiin vuonna 1927 Kotkassa Hallan Sahalla. Donnalle rakennettiin myös sisarvene Apollo, mutta sen nykytilasta ei ole tietoa. Donnasta voi lukea lisää ESS:n uutisesta.

Upealinjainen runko!
Odotan mielenkiinnolla näkeväni Donnan vedessä
Donnan takana piilotteli italialainen mahonkikaunotar; viimeisen päälle entisöity Riva "Le Galvao" Tritone -runabout vuosimallia 1962. Veneeseen on tehty Rivan tehtailla Italiassa kallis entisöintityö, josta MYS:n osaston seinällä pyöri diasarja. Veneen ympärillä kävi koko ajan aikamoinen kuhina. Toivottavasti joku lasikuituveneilijä inspiroitui, sillä näitä ei voi koskaan olla Suomessa liikaa!

On se vaan hieno!
Peräpeilikin miellyttää takana ajavaa
Ohjaamo on kuin jenkkiautosta
Pehmustetulla takatäkillä on tyttöystävänkin hyvä ottaa aurinkoa
Veneveistäjiä messuilla oli hyvä määrä, ja alueella vaikutti olevan hyvä tunnelma. Moni veistäjä olikin jo entuudestaan tuttu, mutta uusiakin tuli tavattua. Oli myös mukava huomata, että ainakin muutama jututtamani veistäjä oli saanut veneitään kaupaksi ja uusia tilauksiakin oli sovittu. Toivottavasti viimeisen messupäivän päätteeksi mahdollisimman moni lähti messuilta tyytyväisenä.

Kymenlaakson ammattiopiston veneenveistolinjan oppilaiden kädenjälkeä
Veneveistämö A. Ketolaisen rakentama soutuvene
Puu- ja VeneVerstas Remonen ja potentiaalisia asiakkaita
Tänä vuonna koko puuvenealue oli mielestäni kasvanut mukavasti, ja ihmeteltävää riitti. Kaikkiin veneisiin en edes tarkkaan ehtinyt tutustua. Tarjontaa oli kuitenkin moneen makuun: soutuveneitä, purjeveneitä, perämoottoriveneitä ja sisämoottoriveneitä, runaboutteja, salonkiveneitä ja sekä pieni höyryvene. Myös Nisse Häggblomin perämoottorikokoelma oli jälleen edustettuna!

Kaunis Tiiskeri
Höyryvene Strix vuodelta 1923
Toivottavasti kehitys jatkuu samana ja puuveneet valtaavat ensi vuoden messuilla entistä enemmän pinta-alaa.

torstai 5. tammikuuta 2012

Andros

Andros ja isäni Luonnonmaalla
Ennen Kultaranta I:stä Ismo Postareffille meni toinen Andros-veneemme, Kultaranta I:n sisarvene. Löysimme Androksen muutama vuosi sitten Luonnonmaalta, Naantalista. Vene oli ulkona pusikossa ilman minkäänlaista suojaa, ja lopulta se onneksi päätyikin meille vaihtokaupan kautta.

Sisätiloja
Peräpeili
Suhteellisen huonosta kunnostaan huolimatta tässä harvinaisessa 1920-luvulla rakennetussa Androksessa oli erityistä se, että siinä oli lähes kaikki alkuperäiset osat tallella moottoria lukuunottamatta. Se oli myös säilynyt täysin muuntelemattomana. Vene siirrettiin sisään halliin, ja siellä jo pienellä putsailulla ja hiomisella erityisesti veneen sisätilat saatiin huomattavasti siistimmän näköisiksi. Muiden projektien vuoksi Androsta ei ehditty meidän toimestamme alkaa sen enempää kunnostamaan.

Sisätilat putsattuina
Sivukuvaa. Taustalla Sikarin moottori.
Nyt siis sekä Andros, että sisarveneensä Kultaranta I menivät Ismo Postareffille. Andros on Ismolla tällä hetkellä työn alla, ja paljon onkin jo saatu aikaiseksi. Veneen on tarkoitus valmistua parin vuoden sisällä. Veneeseen löydettiin myös Androksen L41 moottori, josta laittelen kuvia ja kirjoitusta sitten myöhemmin. Olen erittäin iloinen, että molemmat veneet ovat menneet osaaviin käsiin, ja tulevat saamaan arvoansa vastaavan kunnostuksen.

Andros hallissa

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kultaranta I

Kuva: Suomen merimuseo
Joulukuu on ollut blogikirjoitusten kannalta hiljainen kuukausi, mutta erään viimeaikaisen tapahtuman johdosta sitäkin mielenkiintoisempi. Lauantai-illalla pihamme edessä makasi yllätyksekseni kärryn päällä kaikkien veneihmisten ainakin nimeltä tuntema puuvene, 20-luvulla Suomen tasavallan presidentin edustuskäytössä ollut Kultaranta I.

Kultaranta I trailerin päällä
Kultaranta I päätyi viikonlopun aikana isäni kautta Ismo Postareffille, joka on upeasti entisöinyt useissa tapahtumissakin nähdyn Gösta Kyntzellin vuonna 1928 suunnitteleman 11,5-metrisen salonkivene AEB:n. Kultaranta I sijaitsi viime vuodet Uudessakaupungissa, mutta nyt matka jatkuu Jyväskylään, jossa vene on tarkoitus saattaa alkuperäiseen asuunsa.

Keula
Peräpeili
Kultaranta I on Androksen 20-luvun alussa rakentama avonainen nopeakulkuinen moottorivene. Vene on aikaisemmin omistuksessamme olleen, ja myöskin nyt Ismo Postareffin entöisinnin alla olevan toisen Andros-veneen sisarvene. Se on aikojen saatossa ollut muutostöiden kohteena, sillä sitä on myöhemmin edustuskäytön jälkeen käytetty koulukuljetuksiin saaristossa. Tämän vuoksi siihen oli aikoinaan rakennettu jonkinlaiset hyttitilat. Varsinkin veneen runko on kuitenkin säilynyt suhteellisen hyvässä ja alkuperäisessä kunnossa, eikä hyttirakenteistakaan ole onneksi enää mitään jälkeä. Veneessä on onneksi edelleen jäljellä muun muassa alkuperäiset ilmanottoaukot, erikoinen lamppu, Androksen laatta, ja paljon muuta.

Kultaranta I  lähdössä kotimatkalle
Kultaranta I:stä ja sen sisarveneestä on luvassa lisää päivityksiä myöhemmin.