Puuvenetarjontaa Helsingin venemessuilla 2015

Vene 15 Båt -venemessut järjestettiin 6.2-15.2 jokavuotiseen tapaan Helsingin Messukeskuksessa. Messut alkoivat perjantaina kutsuvieraspäivällä ja kestivät seuraavan viikon sunnuntaihin asti. Odotin messuja erityisellä mielenkiinnolla, sillä puuvenealueella, tarkemmin sanottuna Mahogany Yachtig Society MYS:n osastolla oli luvassa kauan odotettu jälleennäkeminen.

Messuilupäiväksi valikoitui ensimmäisen messuviikonlopun lauantai. Saavuttuamme isäni kanssa messukeskukseen lähdimme malttamattomina suunnistamaan kohti puuvenealuetta. Emme tosin olleet varmoja sen sijainnista. Viime vuonna puuveneet olivat päässeet suurimpaan halliin, joten aloitimme etsinnät sieltä.

Lähes heti halliin astuttuamme osui lasikuituveneiden takaa silmiini mahongin kiiltoa. Menimme lähemmäs, ja hallin seinustalta paljastuikin vähän suurempi mahonkivene. Se oli 10-metriä pitkä salonkivene Vilhelmiina. Veneestä löytyneen tietolapun mukaan Vilhelmiina on vahvistamattomien lähteiden mukaan rakennettu vuonna 1905 Ruotsissa C G Petterssonin piirustuksilla ja sen on rakennuttanut Kuokkalan Kartano Jyväskylästä.

Vilhelmiinan historiasta kaivataan edelleen tietoja

Takaterassilla on mukava istua iltaa auringonlaskua ihaillen

Vaikka ehdimmekin jo hetken luulla puuvenealueen löytyneen, ei lähettyvillä näkynytkään muita puuveneitä. Niinpä matka sai jatkua. Lukemattomia ökyjahteja myöhemmin osasto löytyi hallin takakulmasta. Paikka taisi olla suunnilleen sama kuin vuotta aikaisemmin, mutta se oli tällä kertaa järjestetty paljon paremmin. Puuveneet oli levitetty laajemmalle ja alue toimi läpikulkupaikkana niillekin, jotka eivät tavallisesti olisi eksyneet puuveneiden pariin.

Vuonna 1936 rakennettu 5m Why Not hyväksyttiin klassikkorekisteriin

Me muuten ilmestyimme paikalle juuri oikealla hetkellä. Huomasin useat tutut kasvot seuraamassa keskustelua MYS:n osastolla. Parhaillaan menossa oli paneelikeskustelu kulttuurihistoriallisesti merkittävistä veneistä. Hetkeä aiemmin oli myös jaettu klassikkotodistukset. Valitsimmepa vahingossa parhaan mahdollisen päivän tulla messuille!

Keskustelutilaisuus käynnissä

Yksi pääteemoista oli Andros

Keskustelutilaisuuden päätyttyä pääsimme vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa ja tietysti ihailemaan veneitä. Messujen kohokohta oli jälleennäkeminen veneen kanssa, johon olin jo heti alueelle tultuamme kiinnittänyt huomioni. Tämä mahonkikaunotar on Andros 23 Expressmotorbåt vuodelta 1922. Se on sama yksilö, jonka aikoinaan pelastimme Naantalista. Kirjoitin veneestä vuonna 2012 (klikkaa juttuun tästä). Meiltä vene meni Ismo Postareffille Jyväskylään, jossa veneen entisöinti valmistui viimein tänä keväänä. Meiltä vene lähti huonossa kunnossa ja oli mahtava nähdä vene nyt täydessä loistossaan! Seuraavaksi valmistuu tämän Androksen sisarvene, joka on Suomen Tasavallan Presidentin ensimmäinen edustusvene: Kultaranta I. Myös sen tie Postareffille kulki kauttamme.

Näin hienoa puuvenettä saa hetken hakea

Taas on pala historiaa säilytetty

Androksen taidonnäyte

Etualalla Andros L-41.

Androsta aikani ihasteltuani katseeni kääntyi salaperäiseen salonkivene Donnaan. Veneen historiasta ei vielä lauantaina tiedetty sen suuremmin mitään ja tietoja kovasti kaivattiinkin. Kuitenkin vierailtuani messuilla vielä seuraavalla viikonlopulla (Kiitokset lipusta PRA Puuveneille) oli veneen historia jo ehtinyt selvitä. Donnan tuominen messuille osoittautui varmasti kaiken vaivan arvoiseksi! Tuoreiden tietojen mukaan Donna, alkuperäiseltä nimeltään Mercurius rakennettiin vuonna 1927 Kotkassa Hallan Sahalla. Donnalle rakennettiin myös sisarvene Apollo, mutta sen nykytilasta ei ole tietoa. Donnasta voi lukea lisää ESS:n uutisesta.

Upealinjainen runko!

Odotan mielenkiinnolla näkeväni Donnan vedessä

Donnan takana piilotteli italialainen mahonkikaunotar; viimeisen päälle entisöity Riva "Le Galvao" Tritone -runabout vuosimallia 1962. Veneeseen on tehty Rivan tehtailla Italiassa kallis entisöintityö, josta MYS:n osaston seinällä pyöri diasarja. Veneen ympärillä kävi koko ajan aikamoinen kuhina. Toivottavasti joku lasikuituveneilijä inspiroitui, sillä näitä ei voi koskaan olla Suomessa liikaa!

On se vaan hieno!

Peräpeilikin miellyttää takana ajavaa

Ohjaamo on kuin jenkkiautosta

Pehmustetulla takatäkillä on tyttöystävänkin hyvä ottaa aurinkoa

Veneveistäjiä messuilla oli hyvä määrä, ja alueella vaikutti olevan hyvä tunnelma. Moni veistäjä olikin jo entuudestaan tuttu, mutta uusiakin tuli tavattua. Oli myös mukava huomata, että ainakin muutama jututtamani veistäjä oli saanut veneitään kaupaksi ja uusia tilauksiakin oli sovittu. Toivottavasti viimeisen messupäivän päätteeksi mahdollisimman moni lähti messuilta tyytyväisenä.

Kymenlaakson ammattiopiston veneenveistolinjan oppilaiden kädenjälkeä

Veneveistämö A. Ketolaisen rakentama soutuvene

Puu- ja VeneVerstas Remonen ja potentiaalisia asiakkaita

Tänä vuonna koko puuvenealue oli mielestäni kasvanut mukavasti, ja ihmeteltävää riitti. Kaikkiin veneisiin en edes tarkkaan ehtinyt tutustua. Tarjontaa oli kuitenkin moneen makuun: soutuveneitä, purjeveneitä, perämoottoriveneitä ja sisämoottoriveneitä, runaboutteja, salonkiveneitä ja sekä pieni höyryvene. Myös Nisse Häggblomin perämoottorikokoelma oli jälleen edustettuna!

Kaunis Tiiskeri

Höyryvene Strix vuodelta 1923

Toivottavasti kehitys jatkuu samana ja puuveneet valtaavat ensi vuoden messuilla entistä enemmän pinta-alaa.

Concours d'Elegance - Puuvenekokoontuminen Aurajoessa 2014

Aurajoessa järjestettiin 14.6.2014 Concours d'Elegance -klassikkoautotapahtuman yhteydessä jo toista kertaa myös venetapahtuma. Tapahtumassa pääosaa esittävät nopeakulkuiset puiset klassikkoveneet. Tapahtuman tarkoitus on koota yhteen toinen toistaan hienompia runaboutteja sekä muita upeita klassikkoveneitä. Lyhyt varoitusaika ja sateen uhka verottivat osaltaan osanottajia. Tänä vuonna runaboutteja saapui paikalle hieman vähemmän kuin viimeksi. Viime kerran kahdeksasta mahonkikaunottaresta jäätiin vain kahdella. Tänä vuonna niitä osallistui kuusi. Näistä viisi oli runaboutteja ja yksi aivan upea salonkivene. Myös yksi uudempi lasikuituinen Chris-Craft otti osaa, joten veneitä tapahtumaan osallistui kuitenkin kunnioitettavat seitsemän. Tällainenkin määrä yhdessä laiturissa samalla kertaa on Suomessa harvinainen näky.

Kaunis ohjaamo

Päivä alkoi aikaisin aamulla sateisissa ja tuulisissa merkeissä. Tällä kertaa minun ja isäni lisäksi mukaan lähti myös äitini ja tyttöystäväni. Viime kerran perinne jatkui tänäkin vuonna; saimme jälleen kunnian päästä Cover-Girlin ruoriin ystävämme ajaessa Lonialla. Ystävämme laituriin oli ilmestynyt myös yksi uusi tulokas, vuosisadan alussa rakennettu salonkivene Grete. Tämä upea kaunotar laskettiin kesällä vesille ensimmäistä kertaa entisöinnin jälkeen.  Grete pääsi myös osallistumaan tapahtumaan ystävämme isän astuessa ruoriin. Pienet tekniset ongelmat kuuluvat aina asiaan. Lähtömme Aurajoen alkuseremonioihin viivästyi sen verran, että ne saivat jäädä väliin ja päätimme suunnata keulat suoraan kohti Naantalia.

Grete valmiina lähtöön

Grete ja Lonia

Merenkäynti oli kovaa, vaikka vettä ei tässä vaiheessa onneksi satanutkaan. Päätimme tyttöystäväni kanssa mennä istumaan ihan taakse mummonistuimeen. Jälkikäteen päätös osoittautui pieneksi virheeksi. Naantaliin mentiin aikamoista vauhtia eikä takana veden roiskeilta ollut kummoistakaan suojaa. Kova merenkäynti, vauhti ja sivuaallokko tekivät kokemuksesta ikimuistoisen, niin hyvässä kuin pahassakin. Vettä roiskui päällemme jatkuvalla syötöllä ja eräs tilanne jäi lähtemättömästi mieleeni. Ajoimme Lonian perässä kovaa vauhtia ja lähdimme kurviin. Aallot löivät sivulta ja yllättäen yhdellä kertaa päällemme lensi vettä täyden saavillisen verran. Jos emme vielä olleet litimärkiä, niin nyt olimme!

Lonia vauhdissa

Vettä lentää

Lonia tyrskyjen keskellä

Saimme Aurajoesta lähteneen letkan jonkin ajan kuluttua kiinni, ja liityimme jonon hännille. Lonia löi hanat kaakkoon ja lähti kirimään keulille. Me jäimme vähän rauhallisemmin letkan perälle. Jonkin ajan kuluttua saavuimme Naantalin vierasvenesatamaan, ja kiinnitimme veneet laituriin kiinni. Mukavaa oli se, että tapahtumaan osallistui uusia veneitä, jotka eivät olleet mukana viime vuonna. Naantalissa veneitä oli paikalla Lohjalta saapunut upeasti rakennettu Yad-Al-Jauza, Chris-Craftit Lonia ja Cover-Girl sekä Riva Ariston Lady S. Myös yksi lasikuituinen Chris-Craft osallistui tapahtumaan. Grete ei luonnollisesti kulje yhtä kovaa kuin muut, joten se saapui Naantaliin vasta hieman myöhemmin. Naantalissa kävimme aamupalalla, ihailimme veneitä ja vaihtelimme kuulumisia.

Yad-Al-Jauza ja Lonia

 Lady S

Naantalin vierasvenesatamassa

Grete saapumassa laituriin

Tapahtuman kulku oli sama kuin viimeksi: Naantalista oli tarkoitus suunnata Hirvensalon ja Kakskerran kautta kiertäen takaisin Aurajokeen. Naantalissa oli hetken lupaava sää, mutta jonkin ajan kuluttua alkoi sataa, joten jäimme odottamaan sen loppumista. Sateen loppua ei kuitenkaan näkynyt, joten kävin ostamassa läheisestä kioskista neljä sadetakkia. Samaan aikaan tyttöystäväni ja äitini olivat keksineet käydä kysymässä Ravintola Trapin pihalta jätesäkkejä. Niitähän löytyi, ja ravintolan ystävällinen henkilökunta vieläpä teki heille niistä tyylikkäät sadetakit. Olisi siis pitänyt ostaa kaksi sadetakkia vähemmän... Sadetakkien turvin oli taas aika jatkaa matkaa. Päätimme nyt tyttöystäväni kanssa mennä istumaan keskimmäiselle sohvalle ihan suosiolla.

Cover-Girl ja Lonia

Upea Lady S

Vesi näyttää melkein trooppiselta

Lähdimme Naantalista kohti Airistoa ja nopeusrajoitusalueen loppuessa kaikki löivät hanat kaakkoon. Meille tuli pieni tekninen ongelma, emmekä pysyneet muiden vauhdissa mukana. Ajattelimme, että on parempi ajaa rauhassa suoraan Aurajokeen, kuin jäädä jälkeen. Käänsimme kurssin kohti Aurajokea ja ajoimme sinne kaikessa rauhassa.

Kaunislinjainen Riva Ariston

Lonia päästää menemään Kultarannan edustalla

Ukko-Pekan ohi mentiin ja lujaa

Saavuimme luonnollisesti ensimmäisinä Aurajokeen, ja kiinnitimme veneen ravintola Pinellan eteen. Uteliaita ihmisiä odotti jo valmiina laiturilla. Menimme juttelemaan ihmisten kanssa ja jäimme odottamaan muita. Ensimmäisenä meidän jälkeemme paikalle saapui Grete, joka myöskin oli lähtenyt oikoreittiä Naantalista Aurajokeen. Jonkin ajan kuluttua alkoi V8-moottoreiden ääni pauhata Aurajoen kiviseinämiä pitkin vaimeana jyskeenä. Pikku hiljaa toinen toistaan hienompia mahonkikaunottaria alkoi saapua paikalle edelleen voimistuvien tyhjäkäyntiäänien saattelemina. Naantalissa nähtyjen veneiden lisäksi joukkoomme liittyi vielä uudenkarhea Helsingin Venemessuillakin nähty Riva Aquariva: Allura.

Lonia saapuu laituriin

Yad-Al-Jauzan tyhjäkäyntiääni oli korvia huumaavaa

Uudenkarhea Riva Aquariva

Veneet kauniisti Pinellan laiturissa

Lisää ihmisiä alkoi kerääntyä veneiden ympärille. Monta tuttuakin oli saapunut paikalle. Juttuseuraa oli niin paljon, etten olisi millään malttanut lähteä sisälle ravintolaan, jossa päivällinen palkintojenjakotilaisuuksineen oli alkamassa. Olimme kuitenkin jo valmiiksi myöhässä, joten jouduin malttamaan mieleni ja siirtyä sisälle. Yad-Al-Jauza sai "Paras Moderni Runabout" -palkinnon, ja Cover-Girl "Paras Klassinen Runabout" -palkinnon. Omistajapariskunnan merkkipäivien kunniaksi palkittiin Lady S hienolla koristellulla vesisuksella.

Antti Wihanto onnittelee Yad-Al-Jauzan omistajaa

Onnellisia voittajia

Tiivis tunnelma

Kun päivällinen oli syöty ja palkinnot jaettu, oli aika lähteä kotiin. Osa veneistä oli jo ehtinyt lähteä, kun tulimme ulos laiturille. Sateinen sää oli yllätykseksemme vaihtunut mitä upeimpaan lämpimään kesäilmaan. Ei olisi uskonut, millainen sää vielä vähän aikaa sitten oli ollut. Lähdimme kahden Chris-Craftin sekä Greten ja Yad-Al-Jauzan voimin kohti veneiden kotisatamaa. Nyt tunnelma oli muuttunut täysin. Aurinko paistoi ja meri oli rauhoittunut. Ihmiset katselivat ihmeissään pienen kulkueemme lipuessa rauhallisesti pitkin Aurajokea.

Mahongin kiiltoa Aurajoessa

Yad-Al-Jauzan sivuputkista lähtenyt pauke kaikui Aurajoessa komeasti

Säästä tuli upea

Lonia ja kulttuurimaisema

Nopeusrajoitusalueelta päästyämme annoimme taas mennä vauhdilla. Nyt kaikki sujui ilman ongelmia. Perille päästyämme rauhoituimme nauttimaan kauniista säästä, hyvästä seurasta ja upeista mahonkiveneistä. Mitä muuta voisi upealta kesäpäivältä toivoakaan?

Lonia lähdössä vauhtiin

Yad-Al-Jauza paahtaa perässä...

...ja ohi mennään vauhdilla!

Aika rauhoittua

Harvinaisen monta mahonkikaunotarta samassa kuvassa

Tapahtuma järjestetään taas ensi kesänä. Toivotaan, että sää olisi suopea ja osanottajia mahdollisimman monta!

Klikkaa tästä kuvagalleriaan!

Klassisten puuveneiden kokoontuminen Aurajoessa 14.6.2014

Upea Riva vuoden 2012 Riva-kokoontumisessa

Nyt tulevana lauantaina 14.6.2014 on Turun Aurajoessa nähtävillä upeita klassisia nopeakulkuisia puuveneitä. Luvassa on Aurajoessa lipumista, Naantalissa aamukahvittelua, vauhdikasta veneilyä Turun lähisaaristossa ja lounas ravintola Pinellassa. Lounaan aikana veneet ovat ravintolan edustalla nähtävissä. Tapahtuma on osa sunnuntaina 15.6. Turun Kakskerran Harjattulassa järjestettävää Concours d'Elegance -klassikkoautotapahtumaa.

Tapahtuma järjestetään samassa hengessä kuin vuoden 2012 Riva-kokoontuminen, jossa olimme myöskin mukana. (Klikkaa juttu auki tästä). 
Kaikki sporttiset puuveneet, vanhat tai uudet ovat tervetulleita ja vielä ehtii ehdottomasti mukaan! Tapahtuman nettisivut ja tietoa tapahtumasta löytyy Concours d'Elegancen nettisivuilta. Lisätietoja tapahtumasta saa minulta tai Antti Wihannolta, jolle tehdään myös ilmoittautumiset. Antin yhteystiedot löytää tapahtuman nettisivujen contact-osiosta.

Veneet ovat siis nähtävissä ainakin Ravintola Pinellan edustalla päivällä noin yhden aikaan, joten tervetuloa ihastelemaan ja ihmettelemään!

Torna

Torna ensinäkemällä

Vuoden 2013 elokuussa Salmisen telakalla Hirvensalossa alettiin omistajan-vaihdoksen myötä tehdä remonttia, jonka johdosta koko telakka tuli tyhjentää veneistä. Telakalla oli eräs pohjasta kuidutettu vanha puuvene, josta isäni oli joskus vuosia sitten tehnyt kauppaa. Tämä vene, Torna, oli silloin vielä täydessä kunnossa, mutta sen verran kallis, ettei kauppoja syntynyt. Nyt Torna oli kuitenkin jo muutamia vuosia seissyt telakalla tyhjän panttina. Veneen omistajalla ei ollut enää tarvetta eikä mielenkiintoa siirtää ylimääräisenä olevaa venettä muualle, joten hän tuli tarjoamaan sitä meille. Lakkapinta oli huonossa kunnossa ja pohjassa oli reikä. Moottori, Volvo Penta, oli kuitenkin kuin uusi ja peräveto-laitekin oli hyvässä kunnossa. Parin päivän päästä Torna tulikin meille. Pohjan reikä korjattiin ja vene siirrettiin pois telakalta.

Venettä valmistellaan kuvauksiin

Lakkaamista emme ehtineet edes suunnitella, kun saimme puhelinsoiton. Turussa kuvattiin Ella ja kaverit 2 - Paterock -elokuvaa. Meiltä kysyttiin, josko saisimme järjestettyä Aurajoessa kuvattavaan kohtaukseen puuveneen, sillä vene joka oli aikaisemmin lupautunut elokuvaan perääntyikin yllättäen. Ehdotimme Tornaa, ja lähetimme kuvia kärryn päällä seisovasta kauhtuneesta veneestä. Tuotantoyhtiö piti näkemästään ja tahtoi veneen elokuvaan. Jos pohjan korjausta ei oteta huomioon, laskettiin Torna vesille juuri sellaisessa kunnossa kuin se meille tullessaankin oli. Torna ajettiin Aurajokeen ja kuvaukset saattoivat alkaa. Kuvaukset sujuivat hyvin kauniissa loppukesän säässä. Ella ja kaverit 2 - Paterock tuli elokuvateattereihin joulukuussa, ja Tornan voi bongata elokuvan traileristakin. Itse elokuvaa en ole vielä ehtinyt katsoa.

Torna testiajossa

Kaksi kaverusta - Torna ja Packard

Tornan historia on vielä tällä hetkellä täysin pimennossa. Jos joku tuntee veneen, niin kaikki tieto olisi tervetullutta! Vene on kapea ja sulavalinjainen. Vaikka se onkin kuidutettu, saa siitä pienellä huolenpidolla erittäin kauniin yksilön.

Vene lepää kauniisti laiturissa