Axel Wiklundin vene

Axel Wiklundin vene

Uutisia yli 90 vuoden takaa! Prototyyppivene Sikarin lisäksi Turun Veneveistämöltä valmistui vuonna 1929 toinenkin varsin erikoinen pikavene. 8,1 metriä pitkän mahonkisen "Express Motorbåtin" tilasi turkulainen kauppaneuvos Axel Wiklund. Veneestä kertoi vuoden 1929 syyskuussa ”Moottori - Suomen autoliiton äänenkannattaja” -lehti.

Vene oli todellinen Suomi-runabout ja se ylsi lähes 30 solmun nopeuteen. Voimanpesän virkaa veneessä toimitti Wiklundin omistaman F. A. Kemp Oy:n maahantuoma amerikkalainen kahdeksansylinterinen, 110 hevosvoimaa tuottanut Universal-moottori.

Vene lienee varhaisimpia Suomessa rakennettuja varsinaisia runabout-veneitä. Venesuunnittelija ja insinööri Rafael Blomqvist inspiroitui amerikkalaisen Chris-Craftin sedan-runabouteista ja päätti suunnitella saaristomaisemiimme sopivan oman version.

Taaimpana veneessä sijaitsi juhlallisen kokoinen, viisipaikkainen istumatila, edessä seitsemänpaikkainen ajohytti. Näiden väliin - koneluukkujen alle - sijoitettiin moottori ja tankit.

Veneen kojelautaa koristivat monenlaiset mittarit - ja pitihän herrasväkeä varten olla myös sikarinsytytin. Kaasua ja sytytystä säädettiin ratin viiksistä. Ehkä mielenkiintoisin kuriositeetti oli se, että hytin sivuikkunat olivat auton ikkunoiden lailla auki veivattavat! Wiklund saattoi siis vallan mainiosti saapua automiehen lailla ”luu ulkona" laituriin.

Moottori-lehden artikkelin kirjoittaja, insinööri Collet Lindén lopettaakin kirjoituksensa näin: ”Nämä veneet antavat puhdasveriselle autoilijalle saman mukavuuden ja varmuuden tunteen kuin auto ja kun tähän vielä lisätään vauhdin antama nautinto, niin lienee täysi syy uskoa, että me pian näemme monen autoilijan jättävän maantien ja siirtyvän ”vesiautoa” ajamaan”. Tällä mallilla rakennettiin tiettävästi kaksi venettä, joista Wiklundin vene tuhoutui 30-luvun lopulla. 1930-luvulla insinööri Blomqvist suunnitteli samantyylisiä veneitä mm. moottoritehdas Ares Oy:lle.

Alkuperäinen artikkeli on luettavissa linkissä https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/964702?term=pikamoottorivene&page=45.

Klassikkoveneilykooste viime kesältä

Julkaisemme näin tiistai-illan iloksi mahonginkiiltoisen koosteen viime kesäkuulta, kun lähes kaksikymmentä upeaa klassikkopikavenettä kokoontui Turkuun viettämään kaunista kesäpäivää Aurajoen Wauhtiajojen ja saaristokruisailun merkeissä. Loistava sää, ihania ihmisiä ja tietysti käsittämättömän kauniita mahonkiveneitä - mitä muuta voi kesäpäivältä toivoa!

Toivottavasti myös tulevana kesänä pääsemme todistamaan ikimuistoisia hetkiä klassikkoveneilyn parissa! 

PS. Puuveneblogi.net toimii nykyään varsin aktiivisesti Facebookissa, osoitteessa www.facebook.com/puuveneblogi.net.

Salonkivene Bonito -entisöintihanke

Tahdotko sinä olla mukana pelastamassa osaa suomalaista merihistoriaa?

Alkuperäinen piirustus

Vuonna 1921 valmistui Åbo Båtvarfilla, eli Turun Veneveistämöllä Bruno Westinin suunnittelema mahonkinen salonkivene. Uudenkarhean mahonkikaunottaren keulassa molemmin puolin komeilivat kiiltävät, messinkiset kirjaimet, jotka muodostivat nimen Bonito. 12-metriä pitkä alus koostuu etuosan konehuoneesta makuulavereineen, ohjaustilasta, salongista nukkumapaikkoineen ja keittiötiloineen sekä takaosan krogiverannasta.

Boniton tilasi turkulaisen ahtausliikkeen A. E. Ericksonin johtaja, Anton Edvin Erickson. Ericksonilla oli Ruissalon Kuuvannokassa huvila, jonka laiturissa Bonito olikin tuttu näky. Alus palveli Ericksonin käytössä aina vuoteen 1948 saakka, jolloin Turun saaristossa raivosi yksi vuosisadan pahimmista myrskyistä. Myrsky riepotteli myös Bonitoa, jonka pohja vaurioitui veneen paiskauduttua rantakalliota vasten.

Kahvittelut krogiverannalla

Ericksonilta alus siirtyi polkupyörätehdas Pyrkijän toimitusjohtajalle ja Foto Ab:n perustajalle, teollisuusneuvos Mauno Rainnolle. Rainto kunnostutti Boniton pohjan ja alus sai uuden kotipaikan tämän kesähuvilalta Paraisilta, Svartholmin saaresta. Rainto vaikutti Turun Pursiseurassa ja oli mukana useassa seuran hallituksessa. Valitettavasti Rainto ehti nauttia veneestä vain muutaman vuoden, sillä olympiavuonna 1952 hän menehtyi tapaturmaisesti.

M/Y Bonito

Rainnon perikunnalta Bonito siirtyi tämän naapurille ja hyvälle ystävälle, Turun Pursiseuran pitkäaikaisimmalle kommodorille, varatuomari Olli Tulenheimolle. Tulenheimo oli mm. Sammon ja Turun Suomalaisen Säästöpankin hallituksissa sekä Turun Teatterin johtokunnassa. Asianajajana yli 50 vuotta toiminut Tulenheimo oli vuonna 1919 perustetun Suomen Asianajajaliiton perustajajäsen. Myöhemmin hän toimi myös liiton hallituksen jäsenenä ja Turun osaston johtajana. Hänen veljensä oli Suomen pääministeri Antti Tulenheimo. Turun Pursiseuraa 20-vuotta luotsannut Olli Tulenheimo oli arvostettu kommodori, joka seuransa taloudellisen ahdingon edessä oli henkilökohtaisella varallisuudellaan pelastamassa sitä konkurssilta. 

Matti Tulenheimo ja Bonito

Bonito oli Tulenheimon perheellä kovassa käytössä noin kaksikymmentä vuotta ja sillä tehtiin lukuisia ikimuistoisia retkiä ja edustusmatkoja. Tulenheimon mukaan ihmisillä oli aluksen merikelpoisuudesta epäilyjä, mutta Bonito on kuitenkin yllättävän ketterä ja hyvä merivene. Aluksella tehtiin monia pidempiäkin matkoja muun muassa Maarianhaminaan. Alusta käytettiin muun muassa Helsingin Yliopiston Varsinaissuomalaisen Osakunnan (TVO) matkoihin. Tulenheimon suvulla Bonito oli noin kaksikymmentä vuotta, aina vuoteen 1972 asti.

Saaristossa

Bonito oli tuttu näky aina 1920-luvulta 1970-luvun loppuun asti Turun saaristossa, ja monet paikalliset muistavatkin veneen edelleen. 1970-luvun lopulla vene lähti seilaamaan sisävesille. Turusta Bonito myytiin aluksi Lahteen ja sen jälkeen Jyväskylän seudulle, jossa se seilasi Päijänteellä. Takaisin Turkuun Boniton tie kulki muutama vuosi sitten, kun alus löytyi huonossa kunnossa jään ja lumen peitossa Somerolta. Sinne se oli Jyväskylästä myyty 1990-luvulla. Bonito oli onneksi vielä siinä kunnossa, että se saatiin pelastettua. Alus siirrettiin sisätiloihin odottamaan tarvittavaa rahoitusta ja kunnostusta.

Saaristoretki

Omistamme Boniton nykyään isäni, Esko Vahdon kanssa. Isäni on nuoresta pojasta asti harrastanut ja entisöinyt puuveneitä. Hänen käsiensä kautta on vuosien varrella kulkenut useampi kulttuurihistoriallisesti merkittävä vene, jotka on pelastettu hyviin koteihin. Vanhana turkulaisena on myös isäni tuntenut Boniton kauan, ja vene onkin ollut hänelle (ja nykyään myös allekirjoittaneelle) pitkäaikainen unelma. Alus kuitenkin hävisi jossain vaiheessa kartalta ja oli kauan täysin teillä tietämättömillä. Bonito löytyikin lopulta sattumien kautta aivan yllättäen. Nyt unelma olisi tarkoitus saada vietyä loppuun asti, eli saattaa Bonito takaisin vesille!

Bonito laiturissa

Bonito on eräs harvoista tähän päivään asti säilyneistä suomalaisista salonkiveneistä. Se on myös yksi harvoja ylipäätään säilyneitä Turun Veneveistämöllä rakennettuja moottoriveneitä. Alus on tarkoitus saada entisöityä ja se tulee palaamaan takaisin Turun saaristoon kulttuurimaisemaa rikastuttamaan. Samalla alus tulee muistuttamaan siitä hienosta entisten aikojen veneenrakennusperinteestä, joka nykyään toteutuu Turussa ”hieman” suuremmissa aluksissa. Oma ajatukseni on se, että kaikki turkulaiset ja Turussa vierailevat pääsisivät näkemään aidon, turkulaisen veneenrakennustaidon huipputyönäytteen Turun sydämessä, eli Aurajoessa.

Kesäretki

Bonito on tarkoitus kunnostaa vaiheittain. Tarvittavia varoja kunnostukseen ei ole, joten haimme Museovirastolta entisöintiavustusta ensimmäiseen vaiheeseen, eli pohjan kunnostukseen. Museovirasto myönsi hankkeeseen 15 000 euron avustuksen, joka edellyttää, että kunnostukseen laitetaan myös saman verran lisää. Kunnostus aloitetaan syksyllä, jos saamme kasaan tarvittavan toisen puolikkaan. Kunnostus suoritetaan yhteistyössä Forum Marinum -säätiön kanssa ja kunnostuksen toteuttaa säätiön veneveistäjä Juha Suorsa.

Bonito laiturissa

Etsimme nyt yhteistyökumppaneita hankkeeseen. Jos aidon kulttuurihistoriallisen aluksen palauttaminen vesille on lähellä sinun, tai yrityksesi ajatusmaailmaa, otathan yhteyttä allekirjoittaneeseen. Näkyvyys on sitä haluaville yhteistyökumppaneille taattu. Kaikki rahoitus ohjataan suoraan Forum Marinum -säätiölle.

Yhteistyöterveisin,
Jani Vahto
040 772 6383
janivahto@gmail.com

Torna

Torna ensinäkemällä

Vuoden 2013 elokuussa Salmisen telakalla Hirvensalossa alettiin omistajan-vaihdoksen myötä tehdä remonttia, jonka johdosta koko telakka tuli tyhjentää veneistä. Telakalla oli eräs pohjasta kuidutettu vanha puuvene, josta isäni oli joskus vuosia sitten tehnyt kauppaa. Tämä vene, Torna, oli silloin vielä täydessä kunnossa, mutta sen verran kallis, ettei kauppoja syntynyt. Nyt Torna oli kuitenkin jo muutamia vuosia seissyt telakalla tyhjän panttina. Veneen omistajalla ei ollut enää tarvetta eikä mielenkiintoa siirtää ylimääräisenä olevaa venettä muualle, joten hän tuli tarjoamaan sitä meille. Lakkapinta oli huonossa kunnossa ja pohjassa oli reikä. Moottori, Volvo Penta, oli kuitenkin kuin uusi ja peräveto-laitekin oli hyvässä kunnossa. Parin päivän päästä Torna tulikin meille. Pohjan reikä korjattiin ja vene siirrettiin pois telakalta.

Venettä valmistellaan kuvauksiin

Lakkaamista emme ehtineet edes suunnitella, kun saimme puhelinsoiton. Turussa kuvattiin Ella ja kaverit 2 - Paterock -elokuvaa. Meiltä kysyttiin, josko saisimme järjestettyä Aurajoessa kuvattavaan kohtaukseen puuveneen, sillä vene joka oli aikaisemmin lupautunut elokuvaan perääntyikin yllättäen. Ehdotimme Tornaa, ja lähetimme kuvia kärryn päällä seisovasta kauhtuneesta veneestä. Tuotantoyhtiö piti näkemästään ja tahtoi veneen elokuvaan. Jos pohjan korjausta ei oteta huomioon, laskettiin Torna vesille juuri sellaisessa kunnossa kuin se meille tullessaankin oli. Torna ajettiin Aurajokeen ja kuvaukset saattoivat alkaa. Kuvaukset sujuivat hyvin kauniissa loppukesän säässä. Ella ja kaverit 2 - Paterock tuli elokuvateattereihin joulukuussa, ja Tornan voi bongata elokuvan traileristakin. Itse elokuvaa en ole vielä ehtinyt katsoa.

Torna testiajossa

Kaksi kaverusta - Torna ja Packard

Tornan historia on vielä tällä hetkellä täysin pimennossa. Jos joku tuntee veneen, niin kaikki tieto olisi tervetullutta! Vene on kapea ja sulavalinjainen. Vaikka se onkin kuidutettu, saa siitä pienellä huolenpidolla erittäin kauniin yksilön.

Vene lepää kauniisti laiturissa

Bonito

Bonito Tulenheimon suvun aikaan

Bonitosta ei pahemmin olekaan vielä ollut blogissa puhetta. Bonito on siis vuonna 1921 Turun Veneveistämöllä rakennettu 12 metriä pitkä mahonkinen salonkivene. Se on Bruno Westinin suunnittelema ja se rakennettiin turkulaiselle ahtausliikkeen omistajalle A. E. Ericksonille. Bonito oli pitkän aikaa Turun Pursiseuran kommodorin, Olli Tulenheimon omistuksessa, ja koko veneen historia on tähän päivään saakka hyvin tiedossa.

Bonito nykykunnossa

Boniton lisäksi rakennettiin kaksi sisarvenettä. Toinen tuhoutui heti alkuun tulipalossa ilmeisesti Tukholmassa venemessuilla, jossa se oli näytteillä. Veneen oli kuuleman mukaan ollut tarkoitus olla näyte Turun Veneveistämön huippulaadusta, ja olla näin korottamassa veistämön jo ennestään maineikasta nimeä ulkomailla. Toinen sisarvene, Irmelin, on onneksi edelleen olemassa. Runko on kuidutettu, mutta viimeisimpien tietojen mukaan vene on saanut uuden omistajan ja on sen myötä palaamassa alkuperäiseen, luonnolliseen asuunsa.

Hommaa riittää

Bonito tuli omistukseemme pari vuotta sitten talvella. Isäni oli jo vuosia aikaisemmin, kun vene oli vielä paljon paremmassa kunnossa, käynyt katsomassa sitä. Silloin Bonito oli kuitenkin vielä aivan liian hintava. Tämän jälkeen vene katosi vuosiksi ilman minkäänlaista jälkeä. Eräänä päivänä isäni sai kuitenkin vihjeen Bonito-nimisestä vanhasta ränsistyneestä salonkiveneestä, ja herätyskellot alkoivatkin välittömästi hälyttää: entäpä jos vene olisikin sama Bonito kuin silloin vuosia sitten? Tämä osoittautuikin todeksi viimeistään, kun isäni meni katsomaan venettä. Bonito löytyi lumen peitosta erään hallin vierestä Forssasta ilman minkäänlaista suojaa. Isäni näki pitkään uneksimassaan veneessä edelleen potentiaalia, joten lopulta vene sitten päätyi käsiimme.

Bonito löytökunnossaan matkalla uuteen kotiin

Bonito on tarkoitus kunnostaa pikku hiljaa takaisin omaa arvoaan vastaavaan asuun. Lähes kaikki alkuperäiset osat ovat heloituksia ja sisustaa myöten säilyneet. Vene oli aluksi pahasti notkahtanut, mutta tunkkauksella ja suurella kärsivällisyydellä onnistuimme saamaan sen aivan suoraksi. Suurin työ Boniton kunnostuksessa on käytännössä pohjarangan kunnostuksessa, muuten vene vaatiikin sitten hieman toiveikkaasti sanottuna huimasti hiomista!

Hiomista, hiomista!

Meri kutsuu -messut 10.3.2012

Pahoittelen hidasta päivitystahtia! Nyt on lukio kuitenkin vihdoin suoritettu, ja kirjoitteluun pitäisi löytyä nyt vähän enemmän aikaa. Myös kevät saapuu kovaa vauhtia, eikä enää kauaa, kun ensimmäiset puuveneet lasketaan vesille! Varma merkki kevään saapumisesta on myös Turun Meri Kutsuu -messut, jotka ovatkin jokakeväinen perinne. Ne ovat myös oiva tilaisuus päästä katsomaan, mitä uutta kevät tuo tullessaan venemaailmaan. Kävimme messuilla kolme viikkoa sitten lauantaina.

Mahongin kiiltoa messuilla

Lähdimme isäni kanssa messuille tietenkin puuveneet mielessä. Toisin kuin viime syksynä, tällä kertaa kaikki hallit olivat käytössä. Lähdimme ensin tutustumaan A-halliin. Kuten tavallista, kaikki suurimmat ja kalleimmat veneet oli laitettu tähän halliin. Yhtään puuvenettä ei täältä löytynyt, eivätkä lasikuitukipot yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kiinnostaneet pätkääkään. Tämä kyseinen poikkeus oli Delta Powerboatsin valmistama avonainen Delta 26 Open. Kiehtovaa veneessä oli sen hienostunut ja jokseenkin klassinen rungon muotoilu.

A-hallin näkymiä

Delta 26 Open

B-halli taas oli täynnä yritysten esittelypaikkoja ja pienempiä veneitä sekä moottoreita. Täällä oli muun muassa puolustusvoimien ja tullin osastot. Seinälle oli laitettu mustavalkoisia vanhojen tullialusten kuvia. Yksi kuva hyppäsikin heti silmille, sillä kuvassa näkyi Androksen - samanlaisen kuin Kultaranta I - tuulilasi ja kaksi miestä. Mielenkiintoinen huomio oli, että ilmeisesti tullin Androksissa ruori oli vasemmalla puolella. Forum Marinumin osastoon oli myös panostettu oikein toden teolla. Pikkupurtavaa oli tarjolla, esittelijöitä oli koko ajan paikalla ja olihan Turun Veneveistämöstä kertova Åbo Båtvarf 1889-1954 -kirjakin myynnissä. Forum Marinumin osastolla keskustellessamme kävi ilmi, ettei näillä messuilla nähtäisi montaakaan puuvenettä. Tullin kuvien lisäksi ei tästäkään hallista löytynyt puuveneitä.

B-halli

C-hallissa oli enemmän tilaa vieviä esittelijöitä, ja yleensä täällä oli ollut ainakin virolaisen Vätta Puit OY:n veneitä. Myös tällä kertaa löysimme Vätta Puitin veneet, mutta huomasin, että kyseessä olivat samat veneet kuin viime syksynä. Tämän hallin kiinnostavimmat puuveneet löytyivät kuitenkin Suomen Laivamallin esittelypisteeltä. Kyseessä olivat nimittäin pienoismallit! Esitteillä oli upeita pienoismalleja aina Suomen Joutsenesta nopeisiin kilpaveneisiin. Yritys tekee pienoismalleja myös tilauksesta.

Vätta Puitin soutuvene

Upeita pienoismalleja

Purjelaivoja

D-halli osoittautuikin messujen pelastukseksi. Täältä nimittäin löytyi huikeat kaksi puuvenettä ja J. Kastellin paikalle tuoma pohjaranka peräpeileineen. Kastellin ideana oli näyttää, mistä puuveneen tekeminen alkaa. Baronial Boats oli tuonut paikalle hienon Unelma-nimisen soutuveneen. Sekä Kastell, että Baronial Boats edustavat suomalaista veneenrakennusperinnettä, ja olikin ilo nähdä, että myös suomalaista puuveneosaamista oli tullut paikalle!

Taustalla isäni ja J. Kastell

Tästä kaikki alkaa

Baronial Boatsin kaunis soutuvene

Samassa hallissa edusti myös virolainen BeneNavis Oy. Heillä oli näytteillä aivan upea pienikokoinen runabout, BeneNavis Coupe. Tähän messuilla nähtyyn malliin on tarkoitus laittaa perämoottori, mutta myös omien mieltymyksieni mukaista sisämoottoriversiota on saatavilla. Hintakin oli mielestäni melkoisen kilpailukykyinen, ilman veroja hieman alle 20000€. Tämä vene oli mielestäni messujen todellinen kuningatar. Upea muotoilu ja silmiä hivelevä lakkapinta vetosivat varmasti muihinkin kuin pelkkiin puuveneihmisiin.

BeneNavis Coupe

Mielenkiintoinen tuulilasi

Kauniit linjat

Ohjaamo oli miellyttävän tyylikäs

Itse näkisin veneen mielummin sisämoottorilla

Kuten aina, myös nämäkin messut olivat oikein mukavat. Tuttuja tuli tavattua ja uusia tuttavuuksia tehtyä. Viime syksynä valitin messujen puuvenevalikoimasta, mutta nyt keväälläkään ei parannusta pahemmin nähty. Ehkä tähänkin on kuitenkin tulossa muutos. Toivoa joka tapauksessa sopii, että tulevaisuuden messuilla Turussakin nähtäisiin useampia puuveneitä!