Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1920-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1920-luku. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. maaliskuuta 2020

Axel Wiklundin vene

Axel Wiklundin vene
Uutisia yli 90 vuoden takaa! Prototyyppivene Sikarin lisäksi Turun Veneveistämöltä valmistui vuonna 1929 toinenkin varsin erikoinen pikavene. 8,1 metriä pitkän mahonkisen "Express Motorbåtin" tilasi turkulainen kauppaneuvos Axel Wiklund. Veneestä kertoi vuoden 1929 syyskuussa ”Moottori - Suomen autoliiton äänenkannattaja” -lehti.

Vene oli todellinen Suomi-runabout ja se ylsi lähes 30 solmun nopeuteen. Voimanpesän virkaa veneessä toimitti Wiklundin omistaman F. A. Kemp Oy:n maahantuoma amerikkalainen kahdeksansylinterinen, 110 hevosvoimaa tuottanut Universal-moottori.

Vene lienee varhaisimpia Suomessa rakennettuja varsinaisia runabout-veneitä. Venesuunnittelija ja insinööri Rafael Blomqvist inspiroitui amerikkalaisen Chris-Craftin sedan-runabouteista ja päätti suunnitella saaristomaisemiimme sopivan oman version.

Taaimpana veneessä sijaitsi juhlallisen kokoinen, viisipaikkainen istumatila, edessä seitsemänpaikkainen ajohytti. Näiden väliin - koneluukkujen alle - sijoitettiin moottori ja tankit.

Veneen kojelautaa koristivat monenlaiset mittarit - ja pitihän herrasväkeä varten olla myös sikarinsytytin. Kaasua ja sytytystä säädettiin ratin viiksistä. Ehkä mielenkiintoisin kuriositeetti oli se, että hytin sivuikkunat olivat auton ikkunoiden lailla auki veivattavat! Wiklund saattoi siis vallan mainiosti saapua automiehen lailla ”luu ulkona" laituriin.

Moottori-lehden artikkelin kirjoittaja, insinööri Collet Lindén lopettaakin kirjoituksensa näin: ”Nämä veneet antavat puhdasveriselle autoilijalle saman mukavuuden ja varmuuden tunteen kuin auto ja kun tähän vielä lisätään vauhdin antama nautinto, niin lienee täysi syy uskoa, että me pian näemme monen autoilijan jättävän maantien ja siirtyvän ”vesiautoa” ajamaan”. Tällä mallilla rakennettiin tiettävästi kaksi venettä, joista Wiklundin vene tuhoutui 30-luvun lopulla. 1930-luvulla insinööri Blomqvist suunnitteli samantyylisiä veneitä mm. moottoritehdas Ares Oy:lle.

Alkuperäinen artikkeli on luettavissa linkissä https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/964702?term=pikamoottorivene&page=45.

torstai 26. lokakuuta 2017

Boniton entisöinti alkoi

Bonito päivänvalossa - Kuva: Antero Lynne
Salonkivene Bonito näki päivänvalon ensimmäistä kertaa vuosiin, kun se siirrettiin hallistamme Forum Marinumin pihalle heinäkuun 17. päivänä. Siirto oli jännittävä operaatio, mutta kaikki sujui onneksi hyvin. Muutama päivä siirron jälkeen alkoi Turun Tall Ships Races -tapahtuma, jonka aikana tarkoituksena oli esitellä Bonito-hanketta tapahtumayleisölle. Koko tapahtuman ajan Bonito oli yleisön nähtävillä, ja alukseen pääsi opastuksellani tutustumaan. Tapahtuman jälkeen Bonito sai jäädä peitettynä odottamaan rahoituksen varmistumista.

Isä ja poika - Kuva: Antero Lynne
Keula kohti entisöintiä
Syyskuun toisella viikolla Bonito saatiin viimein sisälle Forum Marinumin veistämötilaan, sillä onnistuimme keräämään pohjan kunnostukseen vaaditun rahasumman kokoon! Säätiön veneveistäjä Juha Suorsa kävi heti aluksen kimppuun aloittaen purkamaan kansirakenteita, tarkoituksenaan päästä käsiksi Boniton kaariin ja runkoon sisältäpäin. Kansirakenteet pyrittiin purkamaan mahdollisimman kokonaisina, sillä säilytettävääkin materiaalia onneksi on. Osa kansirakenteista, kuten salonki, joudutaan kuitenkin tekemään osittain uusiksi. Joka tapauksessa vene päästään nyt entisöimään tyhjästä hylsystä aloittaen pitkälle tulevaisuuteen kestäväksi, alkuperäistä vastaavaksi upeaksi kokonaisuudeksi.

Bonito sisällä veistämötilassa
Kansirakenteet purettuna
Boniton kölipuu käytiin syyskuun 12. päivänä noutamassa Turun Urusvuorella sijaitsevasta Nordiska Oy:stä. Tahdoimme, että Boniton köli tehdään täysimittaisesta kölipuusta, ja Nordiskan kautta sellainen saatiin kuin saatiinkin järjestettyä! Itsekin innokkaana puuveneharrastajana tunnetun Kim Mickelssonin luotsaama pitkän linjan puutavarafirma Nordiska toimii Salonkivene Bonito -hankkeessa käytettävän puutavaran hovihankkijana.

Boniton kölipuu
Kuorma-Vesa valmistautuu nosto-operaatioon

Kaksitoistametrisen kölipuun siirtämisessä olikin tekemistä! Tähän tarvitsimme jonkun asiansa osaavan, joten tehtävän sai kuljetusliike Kuorma-Vesa. Ammattilaisen hoitamana kölipuu nousikin erittäin näppärästi Vesa Lehtilän ohjastaman kuorma-auton päälle - ilmeisesti näitä pidempiä puita on kuljeteltu ennenkin! Samalla reissulla kuljetettiin myös hieman pohjamateriaalia.

Ammattilainen asialla
Kölipuu kuljetettiin sahausta ja veistoa varten Ruissalon Telakalle, sillä Forum Marinumilla ei noin pitkää puuta pysty työstämään. Mielenkiintoista kölin veistopaikassa on se, että Bonito on alunperin rakennettu Ruissalon telakalla, eli entisellä Turun Veneveistämöllä. Vanhat rakennuksetkin ovat suurimmalta osalta vielä olemassa. Bonito tullaan myös valmistuttuaan laskemaan veteen Ruissalon telakalla. Kölipuu sai vielä toistaiseksi jäädä odottamaan tarvittavien työstölaitteiden saapumista.

Ruissalon telakalla
Taustalla Turun Veneveistämön veistämörakennus
Tällä hetkellä veneveistäjä Juha Suorsa veistää Bonitoon uusia kaaria, ja viikonlopun aikana vene päästään myös pukittamaan, jotta traileri saadaan alta pois ja pohjaan päästään kunnolla käsiksi. Bonito on yleisölle nähtävillä koko entisöintinsä ajan Forum Marinumin veistämötilassa, johon on näyttelyn puolelta suuri lasiseinä. Allekirjoittaneeseen yhteyttä ottamalla venettä pääsee katsomaan kyllä lähempääkin. 

Kunnostuksen vaiheita voi seurata reaaliaikaisemmin Facebookissa nimellä Salonkivene Bonito ja Instagramissa tunnuksella Salonkivene. Yhteistyökumppaneita tarvitaan edelleen, nyt seuraavaa vaihetta eli kansirakenteiden entisöintiä ja veneen kuntoon saattamista varten. Boniton tarina ja perustiedot löytyvät edellisestä blogipostauksesta. 

Kiitokset
Puutavara: Nordiska Oy
Kölipuun kuljetus: Kuljetusliike Kuorma-Vesa
Tilat: Ruissalon Telakka

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Bonito

Bonito Tulenheimon suvun aikaan
Bonitosta ei pahemmin olekaan vielä ollut blogissa puhetta. Bonito on siis vuonna 1921 Turun Veneveistämöllä rakennettu 12 metriä pitkä mahonkinen salonkivene. Se on Bruno Westinin suunnittelema ja se rakennettiin turkulaiselle ahtausliikkeen omistajalle A. E. Ericksonille. Bonito oli pitkän aikaa Turun Pursiseuran kommodorin, Olli Tulenheimon omistuksessa, ja koko veneen historia on tähän päivään saakka hyvin tiedossa.

Bonito nykykunnossa
Boniton lisäksi rakennettiin kaksi sisarvenettä. Toinen tuhoutui heti alkuun tulipalossa ilmeisesti Tukholmassa venemessuilla, jossa se oli näytteillä. Veneen oli kuuleman mukaan ollut tarkoitus olla näyte Turun Veneveistämön huippulaadusta, ja olla näin korottamassa veistämön jo ennestään maineikasta nimeä ulkomailla. Toinen sisarvene, Irmelin, on onneksi edelleen olemassa. Runko on kuidutettu, mutta viimeisimpien tietojen mukaan vene on saanut uuden omistajan ja on sen myötä palaamassa alkuperäiseen, luonnolliseen asuunsa.

Hommaa riittää
Bonito tuli omistukseemme pari vuotta sitten talvella. Isäni oli jo vuosia aikaisemmin, kun vene oli vielä paljon paremmassa kunnossa, käynyt katsomassa sitä. Silloin Bonito oli kuitenkin vielä aivan liian hintava. Tämän jälkeen vene katosi vuosiksi ilman minkäänlaista jälkeä. Eräänä päivänä isäni sai kuitenkin vihjeen Bonito-nimisestä vanhasta ränsistyneestä salonkiveneestä, ja herätyskellot alkoivatkin välittömästi hälyttää: entäpä jos vene olisikin sama Bonito kuin silloin vuosia sitten? Tämä osoittautuikin todeksi viimeistään, kun isäni meni katsomaan venettä. Bonito löytyi lumen peitosta erään hallin vierestä Forssasta ilman minkäänlaista suojaa. Isäni näki pitkään uneksimassaan veneessä edelleen potentiaalia, joten lopulta vene sitten päätyi käsiimme.

Bonito löytökunnossaan matkalla uuteen kotiin
Bonito on tarkoitus kunnostaa pikku hiljaa takaisin omaa arvoaan vastaavaan asuun. Lähes kaikki alkuperäiset osat ovat heloituksia ja sisustaa myöten säilyneet. Vene oli aluksi pahasti notkahtanut, mutta tunkkauksella ja suurella kärsivällisyydellä onnistuimme saamaan sen aivan suoraksi. Suurin työ Boniton kunnostuksessa on käytännössä pohjarangan kunnostuksessa, muuten vene vaatiikin sitten hieman toiveikkaasti sanottuna huimasti hiomista!

Hiomista, hiomista!

torstai 5. tammikuuta 2012

Andros

Andros ja isäni Luonnonmaalla
Ennen Kultaranta I:stä Ismo Postareffille meni toinen Andros-veneemme, Kultaranta I:n sisarvene. Löysimme Androksen muutama vuosi sitten Luonnonmaalta, Naantalista. Vene oli ulkona pusikossa ilman minkäänlaista suojaa, ja lopulta se onneksi päätyikin meille vaihtokaupan kautta.

Sisätiloja
Peräpeili
Suhteellisen huonosta kunnostaan huolimatta tässä harvinaisessa 1920-luvulla rakennetussa Androksessa oli erityistä se, että siinä oli lähes kaikki alkuperäiset osat tallella moottoria lukuunottamatta. Se oli myös säilynyt täysin muuntelemattomana. Vene siirrettiin sisään halliin, ja siellä jo pienellä putsailulla ja hiomisella erityisesti veneen sisätilat saatiin huomattavasti siistimmän näköisiksi. Muiden projektien vuoksi Androsta ei ehditty meidän toimestamme alkaa sen enempää kunnostamaan.

Sisätilat putsattuina
Sivukuvaa. Taustalla Sikarin moottori.
Nyt siis sekä Andros, että sisarveneensä Kultaranta I menivät Ismo Postareffille. Andros on Ismolla tällä hetkellä työn alla, ja paljon onkin jo saatu aikaiseksi. Veneen on tarkoitus valmistua parin vuoden sisällä. Veneeseen löydettiin myös Androksen L41 moottori, josta laittelen kuvia ja kirjoitusta sitten myöhemmin. Olen erittäin iloinen, että molemmat veneet ovat menneet osaaviin käsiin, ja tulevat saamaan arvoansa vastaavan kunnostuksen.

Andros hallissa