Koskaan ei ole huono aika haaveilla, ja allekirjoittanut täällä näytön toisella puolella haaveilee kesästä. Siispä synkän marraskuun vastapainoksi tarjolla on valoa ja moottorin murinaa!
Videolla ollaan matkalla Ruissalon Telakalle,
jossa oli kuvauspäivänä 1.8.2020 alkamassa järjestämämme
Klassikkopikaveneiden kokoontumisajot. Haluatteko nähdä loputkin
päivästä?
Julkaisemme näin tiistai-illan iloksi mahonginkiiltoisen koosteen viime kesäkuulta, kun lähes kaksikymmentä upeaa klassikkopikavenettä kokoontui Turkuun viettämään kaunista kesäpäivää Aurajoen Wauhtiajojen ja saaristokruisailun merkeissä. Loistava sää, ihania ihmisiä ja tietysti käsittämättömän kauniita mahonkiveneitä - mitä muuta voi kesäpäivältä toivoa!
Toivottavasti myös tulevana kesänä pääsemme todistamaan ikimuistoisia hetkiä klassikkoveneilyn parissa!
PS. Puuveneblogi.net toimii nykyään varsin aktiivisesti Facebookissa, osoitteessa www.facebook.com/puuveneblogi.net.
Lauantaina 16. kesäkuuta, viikko ennen juhannusta, järjestettiin totuttuun tapaan Suomen hienoin klassikkovenetapahtuma: Aurajoen Wauhtiajot. Viidettä kertaa järjestetyt runabout-pikaveneiden kokoontumisajot onnistuivat paremmin kuin koskaan. Keli oli kohdillaan ja osanottajia saapui ennätysmäärä.
Aamu Ruissalon Telakalla
Chris-Craft Loniavuodelta 1930
Tänä vuonna veneiden aamukokoontuminen tapahtui ensimmäistä kertaa historiallisella Ruissalon Telakalla. Suomen upeimpien klassikkoveneiden kokoontumispaikaksi miljöö sopikin loistavasti, sillä paikalla toimi aikoinaan (1889-1954) Pohjoismaiden suurin ja hienoin veneveistämö - Åbo Båtvarf. Veistämöllä rakennettiin hulppeita mahonkiveneitä, joista osa oli juurikin samantyylisiä pikaveneitä kuin tapahtuman osallistujissakin.
Laiturikokoontuminen
Veneet odottivat lähtöä Aurajoelle
Aamun tunnelma oli sanoinkuvaamattoman hieno. Täydeltä taivaalta paistava aurinko heijastui kauniisti toinen toisensa jälkeen laituriin saapuvien mahonkiveneiden kansista ja kyljistä. Oli selvää, että päivästä oli tulossa upea. Kun kaikki olivat saapuneet, oli aika siirtyä Aurajoelle. Pitkänä letkana liikkunut klassikkoveneiden paraati oli varmasti monelle vastaantulijalle - ja osanottajalle - ennennäkemätön näky saaristossamme. Aurajoellakin oli jo yleisöä valmiiksi silloilla ja rannoilla odottamassa.
Chris-Craft Riviera 18'
Upea Riva Ariston (Kuva: Tobias Leppäkari)
Kaksi näytösajoa ajettiin aiemmista vuosista tuttuun tapaan Kirjastosillalta Teatterisillalle. Tapahtuman juonto tapahtui Kristiinankadun kohdalla jokirannassa. Ihmisiä oli tasaisesti joen rantamilla sekä silloilla. Näytösajot sujuivat pääosin todella hyvin, vaikkei aivan kommelluksitta selvittykään. Palaute yleisöltä oli tapahtuman jälkeen erinomaista.
Ihmiset odottivat näytösajojen alkua
Tero Palmroth ja KIKE
Näytösajojen välissä veneet olivat yleisön ihasteltavina ravintola Pinellan edustalla. Oli mukava nähdä kuinka paljon klassikkoveneet kiinnostivat ihmisiä. Toivottavasti onnistuimme tartuttamaan yleisön joukossa edes pientä innostusta oman klassikkoveneen hankintaan. Yleisön lisäksi media oli myös kiinnostunut Wauhtiajoista. Muun muassa tv-ohjelma Merimaili ja Visit Turku kävivät kuvaamassa tapahtumaa ja tekemässä haastatteluja
Taianomaista tunnelmaa Pinellalla
Chris-Craft-kauneutta
Kaunis päivä, ja upeita veneitä - mitä muuta voi kesäpäivältä toivoa?
Kaiken kaikkiaan veneitä saapui Wauhtiajoihin lopulta 16 kappaletta. Chris-Craft voitti merkkiedustuksen kuudella edustajalla, Riva-veneitä taas oli kaksi. Toinen niistä oli upouusi vuoden 2018 malli, joka oli saapunut Suomeen vain päivää aikaisemmin. Tälle vuodelle uusia Chris-Crafteja oli vuoden 1954 upea Riviera 18' "Whooper" sekä eräs hieman tuoreempi lasikuituinen yksilö, joka ilmestyi paikalle vasta toiseen näytösajoon.
Cover Girl vauhdissa (Kuva: Tobias Leppäkari)
Vauhtia ja mahonkia
Vuonna 1930 rakennettu Lonia oli tapahtuman vanhin pikavene (Kuva: Kimmo Kiviniemi)
Tänä vuonna suomalaisten veneiden edustus kasvoi mukavasti. Edellisiltä vuosilta tuttu tapahtuman hurjimmaksikin veneeksi tituleerattu Yad al-Jauza sai "haastajakseen" uuden tulokkaan, kilpa-ajaja Tero Palmrothin ohjastaman KIKE-kilpaveneen. Vene rakennettiin vuonna 1960 Heinlahden veneveistämöllä Apu-lehden Olli Lyytikäiselle.
Yad al-Jauzaa liikuttaa 350 hevosvoimainen V8 (Kuva: Kimmo Kiviniemi)
KIKE:n huippunopeus on noin 46 solmua (Kuva: Kimmo Kiviniemi)
Kaikkien turkulaisten kotiseutuylpeyttä kohottamaan saapui erityisen iloisena uutuutena Åbo Båtvarfilla1940-luvun lopulla rakennettu todellinen helmi: Jarl Lindblomin suunnittelema Ann Mari. Vene rakennettiin aikoinaan Lindblomin veljelle Nauvoon, jossa se oli aktiivisessa käytössä niin yhteysveneenä kuin huvikäytössäkin. Katettu pikavene sopi hyvin myös kriisitilanteisiin ja sitä käytettiinkin jonkin verran myös ambulanssiveneenä. Joistakin epäilyistä huolimatta Ann Mari kulkee erittäin hyvin kovemmassakin merenkäynnissä. Wauhtiajojen näytösajoissakaan se ei ollut vauhdissa moksiskaan Aurajoen seinämistä kaikuneesta ristiaallokosta, vaan sen kulku oli yksi tasaisimpia tapahtumassa nähdyistä veneistä.
Ann Mari ja Cover Girl (Kuva: Tobias Leppäkari)
Ann Mariei laineista välittänyt, vaan paahtoi junan lailla eteenpäin! (Kuva: Tobias Leppäkari)
Uusinta - ja paikallista - puuveneenrakennustaitoa edusti Chris-Craftin piirustuksista vaikutteita saanut upea, upouusi barrelback-peräinen CB Craft, jonka rakentamisen veneveistäjä Carl Berlin viimeisteli Ruissalon Telakalla. Voidaankin sanoa kyseessä olevan viimeisin vene, joka on valmistunut Åbo Båtvarfin alkuperäisissä veistämötiloissa! Vene laskettiin itse asiassa vasta aiempana päivänä ensimmäistä kertaa vesille, joten Wauhtiajot toimi samalla myös veneen koeajona! Pohjoismaista rakennustaitoa edusti myös Ruotsissa 1930-luvun Pettersson-veneestä muokattu pikavene After Sail, joka saapui keväällä Suomeen.
CB Craft ja Chris-Craft Lonia
Chris-Craft Moonstruck ja taustalla After Sail
Eräs yleisöä kovasti kiinnostanut erikoisuus oli poikkeuksellisesti tänä vuonna tehty lasikuidusta. Kyseessä oli Speden Tandem Showboat, joka esiintyi aikoinaan mm. Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla -elokuvassa. Perämoottorilla varustettu auringossa kimmeltävä flake-maalattu puikula herätti varsinkin nuoremmassa yleisössä suurta ja ansaittua innostusta.
Tandem Showboat
Turvaveneen roolia toimitti hieno uudella Turun Veneveistämöllä 1960-luvulla rakennettu lasikuituinen Brigitte. Lisäksi salonkivene Grete saatiin jälleen tänä vuonna edustamaan hieman hitaamman luokan klassikkokaunottaria. Vauhtinäytökseen Grete ei sentään osallistunut, mutta arvokkuutta löytyi senkin edestä veneen lipuessa tapahtuman lopuksi arvokkaasti pois Aurajoelta.
1890-luvulla rakennettu salonkivene Grete
Näytösajojen jälkeen osa veneistä suuntasi kotiin kun taas osa taas jatkoi vielä saaristokierrokselle Hirvensalon ympäri. Upeassa saaristossa porukalla ajelu oli todella hauskaa, ja tätä osiota pitääkin jatkossa kehittää lisää. Kierros päättyi Ruissalon Telakalle, jossa osa veneistä nostettiin ylös. Myöhemmin oli vielä luvassa illallinen ravintola Rosterissa yhdessä Aboa Rally Storico -urheiluautoilijoiden kanssa.
KIKE ohittamassa
Todellista kansallismaisemaa
Lopuksi vielä pari päivästä kuvattua videota:
Aurajoen Wauhtiajot järjestetään seuraavan kerran 15.6.2019!
Kesäkuun 17. päivä oli yksi kesän 2017 upeimmista päivistä. Eikä pelkästään siksi, että päivä oli ehkä Turun kesän kaunein ja lämpimin - vaan koska tuona päivänä järjestimme kesän hienoimman klassikkoveneilytapahtuman: Aurajoen Wauhtiajot. Tämä nopeakulkuisten klassisten mahonkiveneiden kokoontumisajo järjestettiin jo neljättä kertaa - toista kertaa Wauhtiajonäytöksen kera.
Chris-Craft "Moonstruck"
Riva "Rivaia"
Wauhtiajoja olikin jo (ainakin allekirjoittaneen toiveesta) odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä vuonna 2016 tapahtuma jouduttiin perumaan huonon sään takia. Muutkaan eivät olleet unohtaneet tapahtuman olemassaoloa, sillä tällä kertaa paikalle saapui - ehkä kauniin kesäpäivänkin houkuttelamana - ennätysmäärä veneitä: 12 kappaletta. Milloin viimeksi onkaan Suomessa nähty tällainen kattaus mahonkivene-eksotiikkaa yhdessä paikassa?
Todellista silmäkarkkia
Kaksi suurta merkkiä, Chris-Craft ja Riva kilpailivat tänäkin vuonna enemmistöedustuksesta. Chris-Craftit veivät voiton viiden veneen laivastolla, kun taas Rivalla oli kolmen veneen edustus. Chris-Craftien ikähaarukka oli 30-luvulta 60-luvulle, Rivat taas olivat 50-70-luvuilta.
Riva "Lady S" ja Chris-Craft "Plane Woody"
Chrisut rinta rinnan (kuva: Pekka Mannermaa @ Old Kool Magazine)
Vaikka osanottajien lukumäärässä mitattuna ulkomaalaiset veneet dominoivat selvästi, olivat kotimaiset veneet kuitenkin edustettuina tapahtuman vauhdikkaimman veneen toimesta! Kovasti odotettu vauhtivene Yad-al Jauza saapuikin myös tänä vuonna paikalle - tällä kertaa uuden piristetyn moottorinsa kera. Tälläkään kertaa ei Yad-al Jauza tuottanut pettymystä, vaan vene mylvi 350-hevosvoimaisen V8-moottorinsa voimin tiensä vauhdilla läpi Aurajoen pauhaavien aaltojen.
Yad al-Jauza
Yad al-Jauza kiihdyttää - Kuva: Urs Wiggenhauser
Perämoottoriveneistä edustettuina olivat 60-luvulla rakennetut upea ruotsalainen mahonkitäkillä ja lasikuiturungolla varustettu hieno hybridi Marieholms Sweet 16 sekä paikallista veneenrakennustaitoa edustanut uuden Turun Veneveistämön lasikuitutuotannon huipputyönnäyte: Carmela-siipivene. Vaikka veneet eivät nopeudessa pärjänneetkään, nauttivat ne etenkin laiturissa ollessaan yleisön suurta ihastusta.
Upea ruotsalainen mahonkia ja lasikuitua yhdistelevä Marieholms Sweet 16
Turvaveneenkään ei tarvinnut hävetä, sillä tänä vuonna sen virkaa toimitti hulppea 1890-luvulla Saksassa valmistettu salonkivene Grete. Saksassa rakennettu venekaunotar on ollut Suomessa jo 1900-luvun alusta asti.
Salonkivene Grete
Veneet valmistautuvat lähtöön
Päivä eteni pitkälti samoin kuin aiemmallakin kerralla. Ajoimme kaksi runaway-tyylistä näytösajoa, jossa jokainen vene ajoi vuorollaan vauhdilla läpi näytösalueen. Ajojen välissä oli vuorossa venekuntien lounas jonka ajan veneet olivat yleisön ihasteltavissa laiturissa ravintola Pinellan edustalla. Näytösajot ajettiin välillä Kirjastosilta - Teatterisilta. Tapahtuma sujui hienosti ilman haavereita ja yleisöäkin oli mukava määrä niin silloilla kuin rannoillakin katsomassa. Nopeimman ja hurjimman veneen tittelin vei odotetusti Yad-al Jauza!
Riva Super Florida
Chris-Craft "Cover Girl" vauhdissa (kuva: Pekka Mannermaa @ Old Kool Magazine)
Tarkkasilmäiset katsojat saattoivat myös hieraista silmiään ohi kaahanneita veneitä katsellessaan. Itse rallilegenda Juha Kankkunen nähtiin nimittäin nauttimassa vauhdista Aurajoen laineilla ystävänsä Rivan kyydissä. Hän osallistui myös seuraavana päivänä Turussa Harjattulan Kartanolla järjestettävään Concours d'Elegance -urheiluautotapahtumaan.
Juha Kankkunen Rivan kyydissä - Kuva: Urs Wiggenhauser
Palaute tapahtumasta oli suurimmaksi osaksi positiivista. Hieman kehitysehdotuksia yleisöltä tuli aikatauluista, joissa oli hieman epäselvyyksiä. Asia korjataan vuoden 2018 tapahtumaan. Alla vielä tunnelmia tapahtuman jälkeiseltä saaristoajelulta:
Vene 15 Båt -venemessut järjestettiin 6.2-15.2 jokavuotiseen tapaan Helsingin Messukeskuksessa. Messut alkoivat perjantaina kutsuvieraspäivällä ja kestivät seuraavan viikon sunnuntaihin asti. Odotin messuja erityisellä mielenkiinnolla, sillä puuvenealueella, tarkemmin sanottuna Mahogany Yachtig Society MYS:n osastolla oli luvassa kauan odotettu jälleennäkeminen.
Messuilupäiväksi valikoitui ensimmäisen messuviikonlopun lauantai. Saavuttuamme isäni kanssa messukeskukseen lähdimme malttamattomina suunnistamaan kohti puuvenealuetta. Emme tosin olleet varmoja sen sijainnista. Viime vuonna puuveneet olivat päässeet suurimpaan halliin, joten aloitimme etsinnät sieltä.
Lähes heti halliin astuttuamme osui lasikuituveneiden takaa silmiini mahongin kiiltoa. Menimme lähemmäs, ja hallin seinustalta paljastuikin vähän suurempi mahonkivene. Se oli 10-metriä pitkä salonkivene Vilhelmiina. Veneestä löytyneen tietolapun mukaan Vilhelmiina on vahvistamattomien lähteiden mukaan rakennettu vuonna 1905 Ruotsissa C G Petterssonin piirustuksilla ja sen on rakennuttanut Kuokkalan Kartano Jyväskylästä.
Vilhelmiinan historiasta kaivataan edelleen tietoja
Takaterassilla on mukava istua iltaa auringonlaskua ihaillen
Vaikka ehdimmekin jo hetken luulla puuvenealueen löytyneen, ei lähettyvillä näkynytkään muita puuveneitä. Niinpä matka sai jatkua. Lukemattomia ökyjahteja myöhemmin osasto löytyi hallin takakulmasta. Paikka taisi olla suunnilleen sama kuin vuotta aikaisemmin, mutta se oli tällä kertaa järjestetty paljon paremmin. Puuveneet oli levitetty laajemmalle ja alue toimi läpikulkupaikkana niillekin, jotka eivät tavallisesti olisi eksyneet puuveneiden pariin.
Vuonna 1936 rakennettu 5m Why Not hyväksyttiin klassikkorekisteriin
Me muuten ilmestyimme paikalle juuri oikealla hetkellä. Huomasin useat tutut kasvot seuraamassa keskustelua MYS:n osastolla. Parhaillaan menossa oli paneelikeskustelu kulttuurihistoriallisesti merkittävistä veneistä. Hetkeä aiemmin oli myös jaettu klassikkotodistukset. Valitsimmepa vahingossa parhaan mahdollisen päivän tulla messuille!
Keskustelutilaisuus käynnissä
Yksi pääteemoista oli Andros
Keskustelutilaisuuden päätyttyä pääsimme vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa ja tietysti ihailemaan veneitä. Messujen kohokohta oli jälleennäkeminen veneen kanssa, johon olin jo heti alueelle tultuamme kiinnittänyt huomioni. Tämä mahonkikaunotar on Andros 23 Expressmotorbåt vuodelta 1922. Se on sama yksilö, jonka aikoinaan pelastimme Naantalista. Kirjoitin veneestä vuonna 2012 (klikkaa juttuun tästä). Meiltä vene meni Ismo Postareffille Jyväskylään, jossa veneen entisöinti valmistui viimein tänä keväänä. Meiltä vene lähti huonossa kunnossa ja oli mahtava nähdä vene nyt täydessä loistossaan! Seuraavaksi valmistuu tämän Androksen sisarvene, joka on Suomen Tasavallan Presidentin ensimmäinen edustusvene: Kultaranta I. Myös sen tie Postareffille kulki kauttamme.
Androsta aikani ihasteltuani katseeni kääntyi salaperäiseen salonkivene Donnaan. Veneen historiasta ei vielä lauantaina tiedetty sen suuremmin mitään ja tietoja kovasti kaivattiinkin. Kuitenkin vierailtuani messuilla vielä seuraavalla viikonlopulla (Kiitokset lipusta PRA Puuveneille) oli veneen historia jo ehtinyt selvitä. Donnan tuominen messuille osoittautui varmasti kaiken vaivan arvoiseksi! Tuoreiden tietojen mukaan Donna, alkuperäiseltä nimeltään Mercurius rakennettiin vuonna 1927 Kotkassa Hallan Sahalla. Donnalle rakennettiin myös sisarvene Apollo, mutta sen nykytilasta ei ole tietoa. Donnasta voi lukea lisää ESS:n uutisesta.
Upealinjainen runko!
Odotan mielenkiinnolla näkeväni Donnan vedessä
Donnan takana piilotteli italialainen mahonkikaunotar; viimeisen päälle entisöity Riva "Le Galvao" Tritone -runabout vuosimallia 1962. Veneeseen on tehty Rivan tehtailla Italiassa kallis entisöintityö, josta MYS:n osaston seinällä pyöri diasarja. Veneen ympärillä kävi koko ajan aikamoinen kuhina. Toivottavasti joku lasikuituveneilijä inspiroitui, sillä näitä ei voi koskaan olla Suomessa liikaa!
On se vaan hieno!
Peräpeilikin miellyttää takana ajavaa
Ohjaamo on kuin jenkkiautosta
Pehmustetulla takatäkillä on tyttöystävänkin hyvä ottaa aurinkoa
Veneveistäjiä messuilla oli hyvä määrä, ja alueella vaikutti olevan hyvä tunnelma. Moni veistäjä olikin jo entuudestaan tuttu, mutta uusiakin tuli tavattua. Oli myös mukava huomata, että ainakin muutama jututtamani veistäjä oli saanut veneitään kaupaksi ja uusia tilauksiakin oli sovittu. Toivottavasti viimeisen messupäivän päätteeksi mahdollisimman moni lähti messuilta tyytyväisenä.
Puu- ja VeneVerstas Remonen ja potentiaalisia asiakkaita
Tänä vuonna koko puuvenealue oli mielestäni kasvanut mukavasti, ja ihmeteltävää riitti. Kaikkiin veneisiin en edes tarkkaan ehtinyt tutustua. Tarjontaa oli kuitenkin moneen makuun: soutuveneitä, purjeveneitä, perämoottoriveneitä ja sisämoottoriveneitä, runaboutteja, salonkiveneitä ja sekä pieni höyryvene. Myös Nisse Häggblomin perämoottorikokoelma oli jälleen edustettuna!
Kaunis Tiiskeri
Höyryvene Strix vuodelta 1923
Toivottavasti kehitys jatkuu samana ja puuveneet valtaavat ensi vuoden messuilla entistä enemmän pinta-alaa.
