Uutisia yli 90 vuoden takaa! Prototyyppivene Sikarin lisäksi Turun
Veneveistämöltä valmistui vuonna 1929 toinenkin varsin erikoinen
pikavene. 8,1 metriä pitkän mahonkisen "Express Motorbåtin" tilasi
turkulainen kauppaneuvos Axel Wiklund. Veneestä kertoi vuoden 1929
syyskuussa ”Moottori - Suomen autoliiton äänenkannattaja” -lehti.
Vene oli todellinen Suomi-runabout ja se ylsi lähes 30 solmun
nopeuteen. Voimanpesän virkaa veneessä toimitti Wiklundin omistaman F.
A. Kemp Oy:n maahantuoma amerikkalainen kahdeksansylinterinen, 110
hevosvoimaa tuottanut Universal-moottori.
Vene lienee
varhaisimpia Suomessa rakennettuja varsinaisia runabout-veneitä.
Venesuunnittelija ja insinööri Rafael Blomqvist inspiroitui
amerikkalaisen Chris-Craftin sedan-runabouteista ja päätti suunnitella
saaristomaisemiimme sopivan oman version.
Taaimpana veneessä
sijaitsi juhlallisen kokoinen, viisipaikkainen istumatila, edessä
seitsemänpaikkainen ajohytti. Näiden väliin - koneluukkujen alle -
sijoitettiin moottori ja tankit.
Veneen kojelautaa koristivat
monenlaiset mittarit - ja pitihän herrasväkeä varten olla myös
sikarinsytytin. Kaasua ja sytytystä säädettiin ratin viiksistä. Ehkä
mielenkiintoisin kuriositeetti oli se, että hytin sivuikkunat olivat
auton ikkunoiden lailla auki veivattavat! Wiklund saattoi siis vallan
mainiosti saapua automiehen lailla ”luu ulkona" laituriin.
Moottori-lehden artikkelin kirjoittaja, insinööri Collet Lindén
lopettaakin kirjoituksensa näin: ”Nämä veneet antavat puhdasveriselle
autoilijalle saman mukavuuden ja varmuuden tunteen kuin auto ja kun
tähän vielä lisätään vauhdin antama nautinto, niin lienee täysi syy
uskoa, että me pian näemme monen autoilijan jättävän maantien ja
siirtyvän ”vesiautoa” ajamaan”. Tällä mallilla rakennettiin tiettävästi
kaksi venettä, joista Wiklundin vene tuhoutui 30-luvun lopulla.
1930-luvulla insinööri Blomqvist suunnitteli samantyylisiä veneitä mm.
moottoritehdas Ares Oy:lle.
Julkaisemme näin tiistai-illan iloksi mahonginkiiltoisen koosteen viime kesäkuulta, kun lähes kaksikymmentä upeaa klassikkopikavenettä kokoontui Turkuun viettämään kaunista kesäpäivää Aurajoen Wauhtiajojen ja saaristokruisailun merkeissä. Loistava sää, ihania ihmisiä ja tietysti käsittämättömän kauniita mahonkiveneitä - mitä muuta voi kesäpäivältä toivoa!
Toivottavasti myös tulevana kesänä pääsemme todistamaan ikimuistoisia hetkiä klassikkoveneilyn parissa!
PS. Puuveneblogi.net toimii nykyään varsin aktiivisesti Facebookissa, osoitteessa www.facebook.com/puuveneblogi.net.
Lauantaina 16. kesäkuuta, viikko ennen juhannusta, järjestettiin totuttuun tapaan Suomen hienoin klassikkovenetapahtuma: Aurajoen Wauhtiajot. Viidettä kertaa järjestetyt runabout-pikaveneiden kokoontumisajot onnistuivat paremmin kuin koskaan. Keli oli kohdillaan ja osanottajia saapui ennätysmäärä.
Aamu Ruissalon Telakalla
Chris-Craft Loniavuodelta 1930
Tänä vuonna veneiden aamukokoontuminen tapahtui ensimmäistä kertaa historiallisella Ruissalon Telakalla. Suomen upeimpien klassikkoveneiden kokoontumispaikaksi miljöö sopikin loistavasti, sillä paikalla toimi aikoinaan (1889-1954) Pohjoismaiden suurin ja hienoin veneveistämö - Åbo Båtvarf. Veistämöllä rakennettiin hulppeita mahonkiveneitä, joista osa oli juurikin samantyylisiä pikaveneitä kuin tapahtuman osallistujissakin.
Laiturikokoontuminen
Veneet odottivat lähtöä Aurajoelle
Aamun tunnelma oli sanoinkuvaamattoman hieno. Täydeltä taivaalta paistava aurinko heijastui kauniisti toinen toisensa jälkeen laituriin saapuvien mahonkiveneiden kansista ja kyljistä. Oli selvää, että päivästä oli tulossa upea. Kun kaikki olivat saapuneet, oli aika siirtyä Aurajoelle. Pitkänä letkana liikkunut klassikkoveneiden paraati oli varmasti monelle vastaantulijalle - ja osanottajalle - ennennäkemätön näky saaristossamme. Aurajoellakin oli jo yleisöä valmiiksi silloilla ja rannoilla odottamassa.
Chris-Craft Riviera 18'
Upea Riva Ariston (Kuva: Tobias Leppäkari)
Kaksi näytösajoa ajettiin aiemmista vuosista tuttuun tapaan Kirjastosillalta Teatterisillalle. Tapahtuman juonto tapahtui Kristiinankadun kohdalla jokirannassa. Ihmisiä oli tasaisesti joen rantamilla sekä silloilla. Näytösajot sujuivat pääosin todella hyvin, vaikkei aivan kommelluksitta selvittykään. Palaute yleisöltä oli tapahtuman jälkeen erinomaista.
Ihmiset odottivat näytösajojen alkua
Tero Palmroth ja KIKE
Näytösajojen välissä veneet olivat yleisön ihasteltavina ravintola Pinellan edustalla. Oli mukava nähdä kuinka paljon klassikkoveneet kiinnostivat ihmisiä. Toivottavasti onnistuimme tartuttamaan yleisön joukossa edes pientä innostusta oman klassikkoveneen hankintaan. Yleisön lisäksi media oli myös kiinnostunut Wauhtiajoista. Muun muassa tv-ohjelma Merimaili ja Visit Turku kävivät kuvaamassa tapahtumaa ja tekemässä haastatteluja
Taianomaista tunnelmaa Pinellalla
Chris-Craft-kauneutta
Kaunis päivä, ja upeita veneitä - mitä muuta voi kesäpäivältä toivoa?
Kaiken kaikkiaan veneitä saapui Wauhtiajoihin lopulta 16 kappaletta. Chris-Craft voitti merkkiedustuksen kuudella edustajalla, Riva-veneitä taas oli kaksi. Toinen niistä oli upouusi vuoden 2018 malli, joka oli saapunut Suomeen vain päivää aikaisemmin. Tälle vuodelle uusia Chris-Crafteja oli vuoden 1954 upea Riviera 18' "Whooper" sekä eräs hieman tuoreempi lasikuituinen yksilö, joka ilmestyi paikalle vasta toiseen näytösajoon.
Cover Girl vauhdissa (Kuva: Tobias Leppäkari)
Vauhtia ja mahonkia
Vuonna 1930 rakennettu Lonia oli tapahtuman vanhin pikavene (Kuva: Kimmo Kiviniemi)
Tänä vuonna suomalaisten veneiden edustus kasvoi mukavasti. Edellisiltä vuosilta tuttu tapahtuman hurjimmaksikin veneeksi tituleerattu Yad al-Jauza sai "haastajakseen" uuden tulokkaan, kilpa-ajaja Tero Palmrothin ohjastaman KIKE-kilpaveneen. Vene rakennettiin vuonna 1960 Heinlahden veneveistämöllä Apu-lehden Olli Lyytikäiselle.
Yad al-Jauzaa liikuttaa 350 hevosvoimainen V8 (Kuva: Kimmo Kiviniemi)
KIKE:n huippunopeus on noin 46 solmua (Kuva: Kimmo Kiviniemi)
Kaikkien turkulaisten kotiseutuylpeyttä kohottamaan saapui erityisen iloisena uutuutena Åbo Båtvarfilla1940-luvun lopulla rakennettu todellinen helmi: Jarl Lindblomin suunnittelema Ann Mari. Vene rakennettiin aikoinaan Lindblomin veljelle Nauvoon, jossa se oli aktiivisessa käytössä niin yhteysveneenä kuin huvikäytössäkin. Katettu pikavene sopi hyvin myös kriisitilanteisiin ja sitä käytettiinkin jonkin verran myös ambulanssiveneenä. Joistakin epäilyistä huolimatta Ann Mari kulkee erittäin hyvin kovemmassakin merenkäynnissä. Wauhtiajojen näytösajoissakaan se ei ollut vauhdissa moksiskaan Aurajoen seinämistä kaikuneesta ristiaallokosta, vaan sen kulku oli yksi tasaisimpia tapahtumassa nähdyistä veneistä.
Ann Mari ja Cover Girl (Kuva: Tobias Leppäkari)
Ann Mariei laineista välittänyt, vaan paahtoi junan lailla eteenpäin! (Kuva: Tobias Leppäkari)
Uusinta - ja paikallista - puuveneenrakennustaitoa edusti Chris-Craftin piirustuksista vaikutteita saanut upea, upouusi barrelback-peräinen CB Craft, jonka rakentamisen veneveistäjä Carl Berlin viimeisteli Ruissalon Telakalla. Voidaankin sanoa kyseessä olevan viimeisin vene, joka on valmistunut Åbo Båtvarfin alkuperäisissä veistämötiloissa! Vene laskettiin itse asiassa vasta aiempana päivänä ensimmäistä kertaa vesille, joten Wauhtiajot toimi samalla myös veneen koeajona! Pohjoismaista rakennustaitoa edusti myös Ruotsissa 1930-luvun Pettersson-veneestä muokattu pikavene After Sail, joka saapui keväällä Suomeen.
CB Craft ja Chris-Craft Lonia
Chris-Craft Moonstruck ja taustalla After Sail
Eräs yleisöä kovasti kiinnostanut erikoisuus oli poikkeuksellisesti tänä vuonna tehty lasikuidusta. Kyseessä oli Speden Tandem Showboat, joka esiintyi aikoinaan mm. Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla -elokuvassa. Perämoottorilla varustettu auringossa kimmeltävä flake-maalattu puikula herätti varsinkin nuoremmassa yleisössä suurta ja ansaittua innostusta.
Tandem Showboat
Turvaveneen roolia toimitti hieno uudella Turun Veneveistämöllä 1960-luvulla rakennettu lasikuituinen Brigitte. Lisäksi salonkivene Grete saatiin jälleen tänä vuonna edustamaan hieman hitaamman luokan klassikkokaunottaria. Vauhtinäytökseen Grete ei sentään osallistunut, mutta arvokkuutta löytyi senkin edestä veneen lipuessa tapahtuman lopuksi arvokkaasti pois Aurajoelta.
1890-luvulla rakennettu salonkivene Grete
Näytösajojen jälkeen osa veneistä suuntasi kotiin kun taas osa taas jatkoi vielä saaristokierrokselle Hirvensalon ympäri. Upeassa saaristossa porukalla ajelu oli todella hauskaa, ja tätä osiota pitääkin jatkossa kehittää lisää. Kierros päättyi Ruissalon Telakalle, jossa osa veneistä nostettiin ylös. Myöhemmin oli vielä luvassa illallinen ravintola Rosterissa yhdessä Aboa Rally Storico -urheiluautoilijoiden kanssa.
KIKE ohittamassa
Todellista kansallismaisemaa
Lopuksi vielä pari päivästä kuvattua videota:
Aurajoen Wauhtiajot järjestetään seuraavan kerran 15.6.2019!
Aurajoessa järjestettiin 14.6.2014 Concours d'Elegance -klassikkoautotapahtuman yhteydessä jo toista kertaa myös venetapahtuma. Tapahtumassa pääosaa esittävät nopeakulkuiset puiset klassikkoveneet. Tapahtuman tarkoitus on koota yhteen toinen toistaan hienompia runaboutteja sekä muita upeita klassikkoveneitä. Lyhyt varoitusaika ja sateen uhka verottivat osaltaan osanottajia. Tänä vuonna runaboutteja saapui paikalle hieman vähemmän kuin viimeksi. Viime kerran kahdeksasta mahonkikaunottaresta jäätiin vain kahdella. Tänä vuonna niitä osallistui kuusi. Näistä viisi oli runaboutteja ja yksi aivan upea salonkivene. Myös yksi uudempi lasikuituinen Chris-Craft otti osaa, joten veneitä tapahtumaan osallistui kuitenkin kunnioitettavat seitsemän. Tällainenkin määrä yhdessä laiturissa samalla kertaa on Suomessa harvinainen näky.
Kaunis ohjaamo
Päivä alkoi aikaisin aamulla sateisissa ja tuulisissa merkeissä. Tällä kertaa minun ja isäni lisäksi mukaan lähti myös äitini ja tyttöystäväni. Viime kerran perinne jatkui tänäkin vuonna; saimme jälleen kunnian päästä Cover-Girlin ruoriin ystävämme ajaessa Lonialla. Ystävämme laituriin oli ilmestynyt myös yksi uusi tulokas, vuosisadan alussa rakennettu salonkivene Grete. Tämä upea kaunotar laskettiin kesällä vesille ensimmäistä kertaa entisöinnin jälkeen. Grete pääsi myös osallistumaan tapahtumaan ystävämme isän astuessa ruoriin. Pienet tekniset ongelmat kuuluvat aina asiaan. Lähtömme Aurajoen alkuseremonioihin viivästyi sen verran, että ne saivat jäädä väliin ja päätimme suunnata keulat suoraan kohti Naantalia.
Grete valmiina lähtöön
Grete ja Lonia
Merenkäynti oli kovaa, vaikka vettä ei tässä vaiheessa onneksi satanutkaan. Päätimme tyttöystäväni kanssa mennä istumaan ihan taakse mummonistuimeen. Jälkikäteen päätös osoittautui pieneksi virheeksi. Naantaliin mentiin aikamoista vauhtia eikä takana veden roiskeilta ollut kummoistakaan suojaa. Kova merenkäynti, vauhti ja sivuaallokko tekivät kokemuksesta ikimuistoisen, niin hyvässä kuin pahassakin. Vettä roiskui päällemme jatkuvalla syötöllä ja eräs tilanne jäi lähtemättömästi mieleeni. Ajoimme Lonian perässä kovaa vauhtia ja lähdimme kurviin. Aallot löivät sivulta ja yllättäen yhdellä kertaa päällemme lensi vettä täyden saavillisen verran. Jos emme vielä olleet litimärkiä, niin nyt olimme!
Lonia vauhdissa
Vettä lentää
Lonia tyrskyjen keskellä
Saimme Aurajoesta lähteneen letkan jonkin ajan kuluttua kiinni, ja liityimme jonon hännille. Lonia löi hanat kaakkoon ja lähti kirimään keulille. Me jäimme vähän rauhallisemmin letkan perälle. Jonkin ajan kuluttua saavuimme Naantalin vierasvenesatamaan, ja kiinnitimme veneet laituriin kiinni. Mukavaa oli se, että tapahtumaan osallistui uusia veneitä, jotka eivät olleet mukana viime vuonna. Naantalissa veneitä oli paikalla Lohjalta saapunut upeasti rakennettu Yad-Al-Jauza, Chris-Craftit Lonia ja Cover-Girl sekä Riva Ariston Lady S. Myös yksi lasikuituinen Chris-Craft osallistui tapahtumaan. Grete ei luonnollisesti kulje yhtä kovaa kuin muut, joten se saapui Naantaliin vasta hieman myöhemmin. Naantalissa kävimme aamupalalla, ihailimme veneitä ja vaihtelimme kuulumisia.
Yad-Al-Jauza ja Lonia
Lady S
Naantalin vierasvenesatamassa
Grete saapumassa laituriin
Tapahtuman kulku oli sama kuin viimeksi: Naantalista oli tarkoitus suunnata Hirvensalon ja Kakskerran kautta kiertäen takaisin Aurajokeen. Naantalissa oli hetken lupaava sää, mutta jonkin ajan kuluttua alkoi sataa, joten jäimme odottamaan sen loppumista. Sateen loppua ei kuitenkaan näkynyt, joten kävin ostamassa läheisestä kioskista neljä sadetakkia. Samaan aikaan tyttöystäväni ja äitini olivat keksineet käydä kysymässä Ravintola Trapin pihalta jätesäkkejä. Niitähän löytyi, ja ravintolan ystävällinen henkilökunta vieläpä teki heille niistä tyylikkäät sadetakit. Olisi siis pitänyt ostaa kaksi sadetakkia vähemmän... Sadetakkien turvin oli taas aika jatkaa matkaa. Päätimme nyt tyttöystäväni kanssa mennä istumaan keskimmäiselle sohvalle ihan suosiolla.
Cover-Girl ja Lonia
Upea Lady S
Vesi näyttää melkein trooppiselta
Lähdimme Naantalista kohti Airistoa ja nopeusrajoitusalueen loppuessa kaikki löivät hanat kaakkoon. Meille tuli pieni tekninen ongelma, emmekä pysyneet muiden vauhdissa mukana. Ajattelimme, että on parempi ajaa rauhassa suoraan Aurajokeen, kuin jäädä jälkeen. Käänsimme kurssin kohti Aurajokea ja ajoimme sinne kaikessa rauhassa.
Kaunislinjainen Riva Ariston
Lonia päästää menemään Kultarannan edustalla
Ukko-Pekan ohi mentiin ja lujaa
Saavuimme luonnollisesti ensimmäisinä Aurajokeen, ja kiinnitimme veneen ravintola Pinellan eteen. Uteliaita ihmisiä odotti jo valmiina laiturilla. Menimme juttelemaan ihmisten kanssa ja jäimme odottamaan muita. Ensimmäisenä meidän jälkeemme paikalle saapui Grete, joka myöskin oli lähtenyt oikoreittiä Naantalista Aurajokeen. Jonkin ajan kuluttua alkoi V8-moottoreiden ääni pauhata Aurajoen kiviseinämiä pitkin vaimeana jyskeenä. Pikku hiljaa toinen toistaan hienompia mahonkikaunottaria alkoi saapua paikalle edelleen voimistuvien tyhjäkäyntiäänien saattelemina. Naantalissa nähtyjen veneiden lisäksi joukkoomme liittyi vielä uudenkarhea Helsingin Venemessuillakin nähty Riva Aquariva: Allura.
Lonia saapuu laituriin
Yad-Al-Jauzan tyhjäkäyntiääni oli korvia huumaavaa
Uudenkarhea Riva Aquariva
Veneet kauniisti Pinellan laiturissa
Lisää ihmisiä alkoi kerääntyä veneiden ympärille. Monta tuttuakin oli saapunut paikalle. Juttuseuraa oli niin paljon, etten olisi millään malttanut lähteä sisälle ravintolaan, jossa päivällinen palkintojenjakotilaisuuksineen oli alkamassa. Olimme kuitenkin jo valmiiksi myöhässä, joten jouduin malttamaan mieleni ja siirtyä sisälle. Yad-Al-Jauza sai "Paras Moderni Runabout" -palkinnon, ja Cover-Girl "Paras Klassinen Runabout" -palkinnon. Omistajapariskunnan merkkipäivien kunniaksi palkittiin Lady S hienolla koristellulla vesisuksella.
Antti Wihanto onnittelee Yad-Al-Jauzan omistajaa
Onnellisia voittajia
Tiivis tunnelma
Kun päivällinen oli syöty ja palkinnot jaettu, oli aika lähteä kotiin. Osa veneistä oli jo ehtinyt lähteä, kun tulimme ulos laiturille. Sateinen sää oli yllätykseksemme vaihtunut mitä upeimpaan lämpimään kesäilmaan. Ei olisi uskonut, millainen sää vielä vähän aikaa sitten oli ollut. Lähdimme kahden Chris-Craftin sekä Greten ja Yad-Al-Jauzan voimin kohti veneiden kotisatamaa. Nyt tunnelma oli muuttunut täysin. Aurinko paistoi ja meri oli rauhoittunut. Ihmiset katselivat ihmeissään pienen kulkueemme lipuessa rauhallisesti pitkin Aurajokea.
Mahongin kiiltoa Aurajoessa
Yad-Al-Jauzan sivuputkista lähtenyt pauke kaikui Aurajoessa komeasti
Säästä tuli upea
Lonia ja kulttuurimaisema
Nopeusrajoitusalueelta päästyämme annoimme taas mennä vauhdilla. Nyt kaikki sujui ilman ongelmia. Perille päästyämme rauhoituimme nauttimaan kauniista säästä, hyvästä seurasta ja upeista mahonkiveneistä. Mitä muuta voisi upealta kesäpäivältä toivoakaan?
Lonia lähdössä vauhtiin
Yad-Al-Jauza paahtaa perässä...
...ja ohi mennään vauhdilla!
Aika rauhoittua
Harvinaisen monta mahonkikaunotarta samassa kuvassa
Tapahtuma järjestetään taas ensi kesänä. Toivotaan, että sää olisi suopea ja osanottajia mahdollisimman monta!
