Concours d'Elegance - Puuvenekokoontuminen Aurajoessa 2014

Aurajoessa järjestettiin 14.6.2014 Concours d'Elegance -klassikkoautotapahtuman yhteydessä jo toista kertaa myös venetapahtuma. Tapahtumassa pääosaa esittävät nopeakulkuiset puiset klassikkoveneet. Tapahtuman tarkoitus on koota yhteen toinen toistaan hienompia runaboutteja sekä muita upeita klassikkoveneitä. Lyhyt varoitusaika ja sateen uhka verottivat osaltaan osanottajia. Tänä vuonna runaboutteja saapui paikalle hieman vähemmän kuin viimeksi. Viime kerran kahdeksasta mahonkikaunottaresta jäätiin vain kahdella. Tänä vuonna niitä osallistui kuusi. Näistä viisi oli runaboutteja ja yksi aivan upea salonkivene. Myös yksi uudempi lasikuituinen Chris-Craft otti osaa, joten veneitä tapahtumaan osallistui kuitenkin kunnioitettavat seitsemän. Tällainenkin määrä yhdessä laiturissa samalla kertaa on Suomessa harvinainen näky.

Kaunis ohjaamo

Päivä alkoi aikaisin aamulla sateisissa ja tuulisissa merkeissä. Tällä kertaa minun ja isäni lisäksi mukaan lähti myös äitini ja tyttöystäväni. Viime kerran perinne jatkui tänäkin vuonna; saimme jälleen kunnian päästä Cover-Girlin ruoriin ystävämme ajaessa Lonialla. Ystävämme laituriin oli ilmestynyt myös yksi uusi tulokas, vuosisadan alussa rakennettu salonkivene Grete. Tämä upea kaunotar laskettiin kesällä vesille ensimmäistä kertaa entisöinnin jälkeen.  Grete pääsi myös osallistumaan tapahtumaan ystävämme isän astuessa ruoriin. Pienet tekniset ongelmat kuuluvat aina asiaan. Lähtömme Aurajoen alkuseremonioihin viivästyi sen verran, että ne saivat jäädä väliin ja päätimme suunnata keulat suoraan kohti Naantalia.

Grete valmiina lähtöön

Grete ja Lonia

Merenkäynti oli kovaa, vaikka vettä ei tässä vaiheessa onneksi satanutkaan. Päätimme tyttöystäväni kanssa mennä istumaan ihan taakse mummonistuimeen. Jälkikäteen päätös osoittautui pieneksi virheeksi. Naantaliin mentiin aikamoista vauhtia eikä takana veden roiskeilta ollut kummoistakaan suojaa. Kova merenkäynti, vauhti ja sivuaallokko tekivät kokemuksesta ikimuistoisen, niin hyvässä kuin pahassakin. Vettä roiskui päällemme jatkuvalla syötöllä ja eräs tilanne jäi lähtemättömästi mieleeni. Ajoimme Lonian perässä kovaa vauhtia ja lähdimme kurviin. Aallot löivät sivulta ja yllättäen yhdellä kertaa päällemme lensi vettä täyden saavillisen verran. Jos emme vielä olleet litimärkiä, niin nyt olimme!

Lonia vauhdissa

Vettä lentää

Lonia tyrskyjen keskellä

Saimme Aurajoesta lähteneen letkan jonkin ajan kuluttua kiinni, ja liityimme jonon hännille. Lonia löi hanat kaakkoon ja lähti kirimään keulille. Me jäimme vähän rauhallisemmin letkan perälle. Jonkin ajan kuluttua saavuimme Naantalin vierasvenesatamaan, ja kiinnitimme veneet laituriin kiinni. Mukavaa oli se, että tapahtumaan osallistui uusia veneitä, jotka eivät olleet mukana viime vuonna. Naantalissa veneitä oli paikalla Lohjalta saapunut upeasti rakennettu Yad-Al-Jauza, Chris-Craftit Lonia ja Cover-Girl sekä Riva Ariston Lady S. Myös yksi lasikuituinen Chris-Craft osallistui tapahtumaan. Grete ei luonnollisesti kulje yhtä kovaa kuin muut, joten se saapui Naantaliin vasta hieman myöhemmin. Naantalissa kävimme aamupalalla, ihailimme veneitä ja vaihtelimme kuulumisia.

Yad-Al-Jauza ja Lonia

 Lady S

Naantalin vierasvenesatamassa

Grete saapumassa laituriin

Tapahtuman kulku oli sama kuin viimeksi: Naantalista oli tarkoitus suunnata Hirvensalon ja Kakskerran kautta kiertäen takaisin Aurajokeen. Naantalissa oli hetken lupaava sää, mutta jonkin ajan kuluttua alkoi sataa, joten jäimme odottamaan sen loppumista. Sateen loppua ei kuitenkaan näkynyt, joten kävin ostamassa läheisestä kioskista neljä sadetakkia. Samaan aikaan tyttöystäväni ja äitini olivat keksineet käydä kysymässä Ravintola Trapin pihalta jätesäkkejä. Niitähän löytyi, ja ravintolan ystävällinen henkilökunta vieläpä teki heille niistä tyylikkäät sadetakit. Olisi siis pitänyt ostaa kaksi sadetakkia vähemmän... Sadetakkien turvin oli taas aika jatkaa matkaa. Päätimme nyt tyttöystäväni kanssa mennä istumaan keskimmäiselle sohvalle ihan suosiolla.

Cover-Girl ja Lonia

Upea Lady S

Vesi näyttää melkein trooppiselta

Lähdimme Naantalista kohti Airistoa ja nopeusrajoitusalueen loppuessa kaikki löivät hanat kaakkoon. Meille tuli pieni tekninen ongelma, emmekä pysyneet muiden vauhdissa mukana. Ajattelimme, että on parempi ajaa rauhassa suoraan Aurajokeen, kuin jäädä jälkeen. Käänsimme kurssin kohti Aurajokea ja ajoimme sinne kaikessa rauhassa.

Kaunislinjainen Riva Ariston

Lonia päästää menemään Kultarannan edustalla

Ukko-Pekan ohi mentiin ja lujaa

Saavuimme luonnollisesti ensimmäisinä Aurajokeen, ja kiinnitimme veneen ravintola Pinellan eteen. Uteliaita ihmisiä odotti jo valmiina laiturilla. Menimme juttelemaan ihmisten kanssa ja jäimme odottamaan muita. Ensimmäisenä meidän jälkeemme paikalle saapui Grete, joka myöskin oli lähtenyt oikoreittiä Naantalista Aurajokeen. Jonkin ajan kuluttua alkoi V8-moottoreiden ääni pauhata Aurajoen kiviseinämiä pitkin vaimeana jyskeenä. Pikku hiljaa toinen toistaan hienompia mahonkikaunottaria alkoi saapua paikalle edelleen voimistuvien tyhjäkäyntiäänien saattelemina. Naantalissa nähtyjen veneiden lisäksi joukkoomme liittyi vielä uudenkarhea Helsingin Venemessuillakin nähty Riva Aquariva: Allura.

Lonia saapuu laituriin

Yad-Al-Jauzan tyhjäkäyntiääni oli korvia huumaavaa

Uudenkarhea Riva Aquariva

Veneet kauniisti Pinellan laiturissa

Lisää ihmisiä alkoi kerääntyä veneiden ympärille. Monta tuttuakin oli saapunut paikalle. Juttuseuraa oli niin paljon, etten olisi millään malttanut lähteä sisälle ravintolaan, jossa päivällinen palkintojenjakotilaisuuksineen oli alkamassa. Olimme kuitenkin jo valmiiksi myöhässä, joten jouduin malttamaan mieleni ja siirtyä sisälle. Yad-Al-Jauza sai "Paras Moderni Runabout" -palkinnon, ja Cover-Girl "Paras Klassinen Runabout" -palkinnon. Omistajapariskunnan merkkipäivien kunniaksi palkittiin Lady S hienolla koristellulla vesisuksella.

Antti Wihanto onnittelee Yad-Al-Jauzan omistajaa

Onnellisia voittajia

Tiivis tunnelma

Kun päivällinen oli syöty ja palkinnot jaettu, oli aika lähteä kotiin. Osa veneistä oli jo ehtinyt lähteä, kun tulimme ulos laiturille. Sateinen sää oli yllätykseksemme vaihtunut mitä upeimpaan lämpimään kesäilmaan. Ei olisi uskonut, millainen sää vielä vähän aikaa sitten oli ollut. Lähdimme kahden Chris-Craftin sekä Greten ja Yad-Al-Jauzan voimin kohti veneiden kotisatamaa. Nyt tunnelma oli muuttunut täysin. Aurinko paistoi ja meri oli rauhoittunut. Ihmiset katselivat ihmeissään pienen kulkueemme lipuessa rauhallisesti pitkin Aurajokea.

Mahongin kiiltoa Aurajoessa

Yad-Al-Jauzan sivuputkista lähtenyt pauke kaikui Aurajoessa komeasti

Säästä tuli upea

Lonia ja kulttuurimaisema

Nopeusrajoitusalueelta päästyämme annoimme taas mennä vauhdilla. Nyt kaikki sujui ilman ongelmia. Perille päästyämme rauhoituimme nauttimaan kauniista säästä, hyvästä seurasta ja upeista mahonkiveneistä. Mitä muuta voisi upealta kesäpäivältä toivoakaan?

Lonia lähdössä vauhtiin

Yad-Al-Jauza paahtaa perässä...

...ja ohi mennään vauhdilla!

Aika rauhoittua

Harvinaisen monta mahonkikaunotarta samassa kuvassa

Tapahtuma järjestetään taas ensi kesänä. Toivotaan, että sää olisi suopea ja osanottajia mahdollisimman monta!

Klikkaa tästä kuvagalleriaan!

Klassisten puuveneiden kokoontuminen Aurajoessa 14.6.2014

Upea Riva vuoden 2012 Riva-kokoontumisessa

Nyt tulevana lauantaina 14.6.2014 on Turun Aurajoessa nähtävillä upeita klassisia nopeakulkuisia puuveneitä. Luvassa on Aurajoessa lipumista, Naantalissa aamukahvittelua, vauhdikasta veneilyä Turun lähisaaristossa ja lounas ravintola Pinellassa. Lounaan aikana veneet ovat ravintolan edustalla nähtävissä. Tapahtuma on osa sunnuntaina 15.6. Turun Kakskerran Harjattulassa järjestettävää Concours d'Elegance -klassikkoautotapahtumaa.

Tapahtuma järjestetään samassa hengessä kuin vuoden 2012 Riva-kokoontuminen, jossa olimme myöskin mukana. (Klikkaa juttu auki tästä). 
Kaikki sporttiset puuveneet, vanhat tai uudet ovat tervetulleita ja vielä ehtii ehdottomasti mukaan! Tapahtuman nettisivut ja tietoa tapahtumasta löytyy Concours d'Elegancen nettisivuilta. Lisätietoja tapahtumasta saa minulta tai Antti Wihannolta, jolle tehdään myös ilmoittautumiset. Antin yhteystiedot löytää tapahtuman nettisivujen contact-osiosta.

Veneet ovat siis nähtävissä ainakin Ravintola Pinellan edustalla päivällä noin yhden aikaan, joten tervetuloa ihastelemaan ja ihmettelemään!

Torna

Torna ensinäkemällä

Vuoden 2013 elokuussa Salmisen telakalla Hirvensalossa alettiin omistajan-vaihdoksen myötä tehdä remonttia, jonka johdosta koko telakka tuli tyhjentää veneistä. Telakalla oli eräs pohjasta kuidutettu vanha puuvene, josta isäni oli joskus vuosia sitten tehnyt kauppaa. Tämä vene, Torna, oli silloin vielä täydessä kunnossa, mutta sen verran kallis, ettei kauppoja syntynyt. Nyt Torna oli kuitenkin jo muutamia vuosia seissyt telakalla tyhjän panttina. Veneen omistajalla ei ollut enää tarvetta eikä mielenkiintoa siirtää ylimääräisenä olevaa venettä muualle, joten hän tuli tarjoamaan sitä meille. Lakkapinta oli huonossa kunnossa ja pohjassa oli reikä. Moottori, Volvo Penta, oli kuitenkin kuin uusi ja peräveto-laitekin oli hyvässä kunnossa. Parin päivän päästä Torna tulikin meille. Pohjan reikä korjattiin ja vene siirrettiin pois telakalta.

Venettä valmistellaan kuvauksiin

Lakkaamista emme ehtineet edes suunnitella, kun saimme puhelinsoiton. Turussa kuvattiin Ella ja kaverit 2 - Paterock -elokuvaa. Meiltä kysyttiin, josko saisimme järjestettyä Aurajoessa kuvattavaan kohtaukseen puuveneen, sillä vene joka oli aikaisemmin lupautunut elokuvaan perääntyikin yllättäen. Ehdotimme Tornaa, ja lähetimme kuvia kärryn päällä seisovasta kauhtuneesta veneestä. Tuotantoyhtiö piti näkemästään ja tahtoi veneen elokuvaan. Jos pohjan korjausta ei oteta huomioon, laskettiin Torna vesille juuri sellaisessa kunnossa kuin se meille tullessaankin oli. Torna ajettiin Aurajokeen ja kuvaukset saattoivat alkaa. Kuvaukset sujuivat hyvin kauniissa loppukesän säässä. Ella ja kaverit 2 - Paterock tuli elokuvateattereihin joulukuussa, ja Tornan voi bongata elokuvan traileristakin. Itse elokuvaa en ole vielä ehtinyt katsoa.

Torna testiajossa

Kaksi kaverusta - Torna ja Packard

Tornan historia on vielä tällä hetkellä täysin pimennossa. Jos joku tuntee veneen, niin kaikki tieto olisi tervetullutta! Vene on kapea ja sulavalinjainen. Vaikka se onkin kuidutettu, saa siitä pienellä huolenpidolla erittäin kauniin yksilön.

Vene lepää kauniisti laiturissa

Sikari ja American Car Show

Sikari on Turun Veneveistämöllä vuonna 1929 rakennettu kokeellinen moottori-vene, joka veistämön kirjoissa kulki nimellä Snabbgående Experiment Motorbåt. Vene myytiin ensimmäiselle yksityiselle omistajalleen vasta 40-50-luvun vaihteessa ja se sai voimanlähteekseen Fordin V8 lättäpään. Tämän moottorin myötä se saatiin kulkemaan huimat 60 solmua. Vene on saatettu vastaamaan 50-luvun ulkoasuaan. Sikari on myös Suomen ensimmäinen vene, joka on saanut K-merkinnän. K-merkintä tarkoittaa kulttuurihistoriallisesti merkittävää venettä.

Sikari 50-luvulla

Helsingin Venemessujen herättämän kiinnostuksen myötä Finnish Hot Rod Association FHRA:n edustus pyysi Sikarin mukaan Helsingin messukeskuksessa 29.3-1.4.2013 järjestettävään American Car Showhun. Jäimme miettimään asiaa, sillä American Car Showhun oli vielä muutama kuukausi aikaa. Tapahtuman lähestyessä päätimme, että pakkohan se on suostua. En ollut ennen käynyt American Car Showssa, joten mikäs sen parempaa kuin hoitaa ensimmäinen käynti tyylillä: viemällä jenkkiautotapahtumaan puuvene näytille.

Salaperäinen kuljetus

Näyttely rakentui hyvää vauhtia

Sikari kuljetettiin Helsingin Venemessuille kuljetusfirman toimesta. Meille jäi kuljetuksesta hieman huonot kokemukset, joten päätimme kuljettaa Sikarin itse American Car Showhun. Lainasimme isäni ystävältä pakettiauton ja vedimme Sikarin itse torstaina Helsingin Messukeskukseen päivä ennen näyttelyn alkua. Tiet olivat kuivia ja matka kului rauhallisesti ilman mitään ongelmia. Näyttelyssä Sikari sai erittäin hyvän ja keskeisen paikan. Tutustuttuamme muutamaan muuhun näytteilleasettajaan ja valmisteltuamme Sikarin lähdimme kotiin ja jäimme jännittämään messujen alkamista.

Rata-Mustang odottaa pääsyä näyttelyalueelleen

Kiiltävää mahonkia ja helaa näkyi muuallakin kuin Sikarissa

Olin joka päivä esittelemässä Sikaria näyttelyssä. Suurimman osan ajasta seisoinkin Sikarin edessä ottamassa vastaan ihmisten hämmästyneitä kommentteja ja ihmettelyä. American Car Showssa minulla oli vieläkin vähemmän aikaa kiertää katsomassa näyttelyn muuta tarjontaa kuin Helsingin Venemessuilla. Silloin tällöin saatoin pitää muutaman minuutin tauon ja kiertää jenkkiautohallia, joten se tuli jotenkin tutuksi. Tuning-autopuolen onnistuin juoksemaan pintapuolisesti läpi vasta viimeisenä näyttelypäivänä.

Sikari arvoisallaan näyttelyalueella upeiden klassikoiden seurassa

Sikari on rakennettu Turun Veneveistämöllä vuonna 1929

Tämän uniikin designin ansiosta Sikarin huippunopeus on 60 solmua

Vastaanotto American Car Showssa oli aivan mahtava, Helsingin venemessujen yleisöä paljon innostuneempi. Venemessuilla suurin osa vieraista oli tullut katsomaan uusia veneitä, ja puuveneharrastajia oli vain pieni osa. Syynä American Car Shown loistavaan vastaanottoon oli luultavasti se, että vieraista melkein kaikki olivat kohdeyleisöä. Sikari kun vetoaa puuveneihmisten lisäksi myös juuri amerikanrauta- ja hot rod -harrastajiin. Tämä yleisö oli tullut näyttelyyn katsomaan erikoisia kulkuneuvoja, ja myös Sikari täytti kriteerit selvästi kunnialla. Ihmisiä kuhisi Sikarin ympärillä aivan kuin se olisi ollut maailmanluokan julkkis.

Voimanlähteenä Sikarissa on Fordin V8 lättäpää

Pakoputkia ilmaan kohoaa siitä huolimatta vain kuusi

American Car Showssa oli Sikarin lisäksi myös yksi toinen puuvene. Kyseessä oli Ove Forslundin vuonna 1956 rakentama kaunis ESS båt Sabrina. Vene on alunperin ollut hytillinen, mutta se on muutettu runaboutiksi. Sabrinaa veti perässään vuoden 1952 Hudson Hornet. Voimanlähteenä Sabrinassa on MerCruiserin 320 hevosvoimainen V8. Vene tuotiin näytille Ruotsista.

Sabrina ja hienosti rakennettu traileri

Ohjaamo on hienosti viimeistelty

Ruotsin lippu liehuu

American Car Show oli minulle erittäin merkittävä näyttely. Sikarin esittelyn lisäksi onnistuin esittelykiireestä huolimatta nauttia ympärillä olevista upeista amerikanautoista ja ehdin napsia muutamia kuviakin. Ne ruokkivat jo kauan kestänyttä jenkkiautokuumetta entisestään niin paljon, että rupesin toden teolla etsimään omaa 50-luvun amerikanrautaa. Tässä muutamia suosikkiautojani näyttelystä.

Cisse Häkkisen Hurriganes-Cadillac

Upea '47 Buick ja matkailuvaunu

Sabrinan vetoauto, 1952 Hudson Hornet

Sikari oli näyttelyssä erittäin hyvällä paikalla ja hyvin edustettu. Vene tuli varmasti erittäin monelle kävijälle tutuksi. Nyt puuveneiden lisäksi projektia riittää myös jenkkiautossa, nimittäin American Car Showsta saadun inspiraation myötä kotipihalle ilmestyikin parin kuukauden päästä vuoden 1955 Packard Four Hundred. Myös tämän ja muiden American Car Showta seuranneiden tapahtumien perusteella voikin näyttelyä sanoa erittäin onnistuneeksi! Kiitos kaikille kävijöille sekä näyttelyn järjestäjille!

Helsingin Vene 13 Båt -messut

8-17.2.2013 järjestettiin jo pitkään odottamani Helsingin Vene 13 Båt -venemessut. Venemessujen lähestyessä odotus ja jännitys kasvoivat kasvamistaan. Olimme isäni kanssa tehneet viime viikot ennen messuja ahkerasti töitä Sikarin kanssa, sillä meillä oli kiire saada se esittelykuntoon. Sikari vietiin esitteille Mahogany Yachting Societyn osastolle 1a11. Viime vuonna kerroin messuista vieraan näkökulmasta, mutta tänä vuonna päästiin katsomaan asioita luonnollisesti enemmänkin esittelijän näkökannalta.

Messut alkoivat perjantaina 8.2. ja päätimme olla isäni kanssa messuilla koko ensimmäisen viikonlopun. Yövyimme Park Hotel Käpylässä, joka sijaitsi hyvin lähellä, noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä messukeskuksesta. Hotelli oli hinnaltaan oikein edullinen, mutta siitä huolimatta palvelu oli hyvää ja hotellista jäi oikein hyvä mieli. Sinne siis myös ensi kerrallakin!

Sikari MYSin osastolla

Ensimmäinen päivä, eli median ja kutsuvieraiden päivä alkoi mallikkaasti. Pikku hiljaa vieraita alkoi saapumaan MYSin osastolle. Huomasimme nopeasti, että Sikarin lisäksi venemessuilla oli tänä vuonna myös muita erittäin upeita yksilöitä, kuten Seppälän Veneveistämön vuonna 1930 rakentama Ecostar 1, E. Suortin Veneveistämön 1930-luvulla rakentama Proud Mary, vuoden 1948 Chris Craft, Miss Julia, sekä monia muita. Myös Sikarin ympärille alkoi heti kertyä yleisöä, ja pääsimmekin nopeasti antamaan ensimmäisiä esittelyjä. Tätä jatkuikin koko päivän, eikä ollut hetkeäkään, etteikö Sikaria olisi ollut joku ihmettelemässä.

Ecostar 1

Proud Mary

Miss Julia

Erityisen hieno hetki koettiin, kun eräs vanhempi herrasmies tuli katsomaan venettä. Hän kertoi halunneensa jo kauan tietää missä Sikari mahtaa nykyään olla. Kävi ilmi, että mies oli Zake ja Bruno Westinin sukulainen, joka aikoinaan pienenä poikana kävi veljensä kanssa Turun Veneveistämöllä toisinaan tapaamassa Westineitä. Tällöin he myös menivät joka kerta veneveistämöllä sijaitsevaan rakennukseen, jossa, mikäpä muukaan kuin Sikari lepäsi komeana ilman moottoria. Pojat kävivät aina katsomassa venettä, koska se oli niin erikoisen ja hurjan näköinen. Tämän tapauksen johdosta saimme myös varmistuksen sille, missä Sikari on oikein sotavuodet sijainnut. Veneveistämön ladosta Sikari myytiin 40-50-luvun vaihteessa Vieno-Verner Sillanpäälle.

Kuhinaa Sikarin ympärillä

Myös Nisse Häggblomin Outboard Museum oli mukana hienolla kokoonpanolla

Sikaria kävi perjantaina katsomassa myös muutama muu, jotka olivat kuulemma nähneet Sikarin joskus pienenä. Eräs mies kertoi, että hän oli kerran nähnyt Sikarin ajavan heidän mökkinsä ohi. Tällöin hänen äitinsä oli sanonut siinä olevan lentokoneen moottori. Vene kuulemma piti kovaa meteliä ja ilmaan kohosi iso vesisuihku sen kiitäessä vauhdilla ohi. Ei siis ihme, että joku saattoi luulla siinä olevan lentokoneen moottori. Jo perjantaina oli muuten niin kiire Sikaria esitellessä, että en ehtinyt kovinkaan paljon vielä tässä vaiheessa kiertämään messuja. Jätinkin kiertämisen suosiolla seuraaville päiville. Lopetimme ensimmäisen päivän tyytyväisinä ja innolla seuraavaa päivää odottaen.

Tässä valmistuu Marko Nikulan vene!

Vuonna 1927 rakennettu 6MR Renata

APYachtingin Aleksi tekemässä fendareita

Lauantaina 9.2. oli luvassa suuri päivä. Silloin jaettiin Suomen ensimmäiset klassikkorekisteritodistukset sekä K-merkintä. Päivälle odotettiin myös perjantaita suurempaa yleisöryntäystä. Lähdimme messuille pieniä perhosia vatsoissamme. Klassikkorekisteritodistusten ja K-merkinnän jako nimittäin jännitti hieman. Tämäkin päivä alkoi mukavasti, ja väkeä alkoi heti tulla paikalle. Kamerat räpsyivät ja kymmenet kiinnostuneet kuhisivat veneiden ympärillä. Purjevene Louhi FIN-47 s/y Pintalle sekä Ecostar 1:lle myönnettiin klassikkorekisteritodistukset. Myöskään Sikari ei jäänyt huomiotta; yleisön innostuksen lisäksi vene sai myös kunnian olla Suomen ensimmäisen vene, jolle myönnettiin K-merkintä. K-merkintä myönnetään veneille, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. Suomen ensimmäinen K-merkintä on minulle ja isälleni suuri kunnia, mutta vielä sitä suurempi kunnia se on Sikarille.

Ville Paijan purjevene Louhi FIN-47 s/y Pinta sai klassikkorekisteritodistuksen

Niin sai myös Ossi Lahden Ecostar 1

Oli erittäin mielenkiintoista kuulla millaisilla sanoilla Sikaria kuvailtiin ja mitä se ihmisten mielissä herätti. Jotkut sanoivat, että vene on kuin suoraan Jules Vernen kirjoista, toisten mielestä se oli kuin ilmetty James Bond -vene. Myös torpedot ja syöksyveneet olivat monien mielessä, kun Sikarille koitettiin keksiä jotain vertailukohdetta. Messuilla kävi erittäin paljon kävijöitä, ja Sikarista olikin vaikea saada kuvaa, jossa edessä ei ollut ihmisiä. Lauantain messupäivän loppuessa tuntui, että päivä oli kulunut aivan liian nopeasti. Ihmisten kanssa keskustellessa oli niin mukavaa, että messut olisivat saaneet kestää vielä muutaman tunnin pidempään.

Vene herätti paljon keskustelua

Caj Fagerströmin ennätysvene vuodelta 1985

Sunnuntaina oli luvassa hieman lauantaita hiljaisempi päivä. Olinkin varannut osan sunnuntaista messujen kiertämiselle. Ihmisiä tuli kuitenkin sunnuntainakin paljon, ja veneen ympärillä kuhisi ihmisiä. Jossain vaiheessa pidin kuitenkin tunnin tauon, jolloin pääsin kiertämään messut pikaisesti läpi. Muissa halleissa ei kamalasti puuveneitä ollut, mutta muutama kuitenkin löytyi. Isoimmassa hallissa oli kaikki kalleimmat lasikuituveneet. Puuvenepuolta hallissa edusti Suomen nopein fiskari, vuonna 1958 rakennettu Fanny, joka oli varsin mielenkiintoinen tapaus. Tämän 9 metriä pitkän ja pohjasta kuidutetun veneen voimanlähteenä toimii Yanmarin 6-sylinterinen 480 hv turbodiesel. Huippunopeus ilman matkustajia oli kuulemma salaisuus, mutta enintään yhdeksällä matkustajalla nopeus on huimat 40 solmua! Samaisesta hallista löytyi myös virolaista veneenrakennustaitoa: venemessuilla jo tuttu näky, Vätta Puit Oy, sekä Vikholmi Oy hienosti entisöimällään ja hieman lyhennetyllä perämoottoriveneellä, Vesiperholla. Paikalla oli myös muita virolaisia veneveistämöitä.

Suomen nopein fiskari - Fanny

EIX 450

Vätta Puitin soutuvene

Vesiperho

Päivän loputtua meidän piti lähteä takaisin Turkuun, sillä arkipäiviksi piti palata koulun penkille. Päätimme kuitenkin tulla messuille seuraavalla viikonlopulla vielä yhdeksi päiväksi. Toinen kokonainen viikonloppu hotellissa olisi tullut kalliiksi. Viikko menikin koulussa miettien miten messuilla mahtaa sujua. Sunnuntaina saavuimme taas messuille. Kyselin miten viikko oli sujunut, ja hyvinhän se tietysti oli suurimmaksi osaksi mennyt. Hauskoja ja samalla ei-ihan-niin-hauskoja sattumuksia oli kuitenkin sattunut. Joku oli MYS:in edustajien ollessa muita veneitä esittelemässä mennyt yhtäkkiä istumaan Sikariin! Tilanne huomattiin kuitenkin nopeasti, ja kaveri käskytettiin heti pois veneestä. Kenelle mahtaa tulla mieleen hypätä toisen veneeseen istumaan ilman lupaa? Onneksi mitään sen vakavampaa ei kuitenkaan sattunut.

Yleiskuvaa osastolta

Tässä Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa rakennetussa veneessä oli sähkömoottori

Tuulilasivene vuodelta 1960

Sunnuntaina kävin taas messut läpi, ja löysin muutaman mielenkiintoisen nurkan missä en ollut vielä käynyt. Mielenkiintoista messujen aikana oli seurata myös veneveistäjä Marko Nikulan työskentelyä. Hän nimittäin aloitti messujen alkaessa rakentamaan venettä, ja sunnuntaina siitä oli tullut jo hieno viimeistelyä vailla oleva vene! Myös muutama muu rakensi venettä messujen aikana ja sai hienoja tuotoksia aikaan.

Ja venehän siitä tuli!

Tässä yksi APYachtingin Aleksin messujen aikana tekemistä fendareista

Viimeisenä Sikari ja ylpeä omistaja

Viimeinen messupäivä sujui hyvin ja koko messuista jäi oikein hyvä fiilis. Moneen erittäin mukavaan uuteen ihmiseen tuli tutustuttua, ja vanhoja tuttavia tuli myös tavattua. Messut loppuivat ja ilmassa oli ainakin omalta osaltani pientä haikeutta. Minulla oli ollut niin hauskaa, etten edes heti ymmärtänyt messujen olevan ohi! Tänä vuonna messujen puuvenetarjonta oli sen verran suurta, että ihan kaikkia en millään saanut kirjoitukseen mahdutettua. Erittäin suuret kiitokset kuitenkin kaikille näytteilleasettajille myöskään vieraita unohtamatta! Nyt vain sitten mietitään, josko ensi kevään messuille saataisiin jotakin esitteille!