Reissu Aurajoelle

Viime viikonloppuna oli Turun Aurajoessa Tall Ships Regatta, joten pitihän sinne päästä veneellä käymään. Lauantai osoittautui parhaaksi päiväksi, sillä silloin oli luvattu upeaa säätä. Alun perin oli tarkoitus mennä veneellä katsomaan purjelaivojen lähtöä sunnuntaina, mutta sunnuntaiksi oli sen sijaan luvattu niin huonoa säätä, että lauantai tuntui paremmalta vaihtoehdolta.

Edellisissä päivityksissä olevan Salmisaarelaisen vesillelaskun yksi syy oli Tall Ships Regatta. Joku vene piti saada veteen, ja kyseinen vene osoittautuikin aivan loistavaksi valinnaksi.

Lähtövalmiina

Vene oli torstaista asti asti saanut turvota, ja lauantain matka olikin samalla myös veneen koeajo. Jännitettäväksi jäi, kuinka paljon vettä tulisi sisään ajon aikana.

Matkaan lähdettiin ystävämme rannasta Naantalista, ja ensimmäisenä päätettiin suunnata hakemaan polttoainetta Naantalin venesatamasta.

Tästä lähtee

Nokka kohti Naantalia

Bensa-asemalla

Kun bensat oli ostettu, suunnaksi vaihtui Turku ja Aurajoki. Mielessämme kävi aluksi kiertää Airiston kautta. Tahdoimme kuitenkin päästä Aurajoelle mahdollisimman nopeinta reittiä, joten menimme suoraan Pansion kautta. Matka sujuikin hyvin erittäin hienossa säässä!

Matkalla Turkuun ja peräaalto

Lopulta Aurajoki alkoi häämöttää edessämme. Vettä ei ollut edes ajossa tullut kamalasti sisään, mutta sen verran kuitenkin, että pilssipumppu alkoi tyhjentämään venettä juuri Aurajoelle päästyämme. Annoimme veneen lipua pientä vauhtia eteenpäin.

Aurajoessa ollaan!

Vene käänsi melkoisesti katseita, eikä pienimpänä syynä ollut moottorin jylinä. Ajoimme Myllysillan työmaalle asti, jossa käännyimme ympäri. Sen jälkeen päätimme kiinnittää veneen hetkeksi ystävämme jokilaivaan, ja menimme hetkeksi rantaan kävelemään. Emme kuitenkaan viipyneet kauaa, vaan päätimme pikku hiljaa lähteä ajamaan takaisin kohti Naantalia. Piipahdimme kuitenkin varmuuden vuoksi vielä uudelleen hakemassa hieman polttoainetta Lauttarannan huoltoasemalla ennen paluumatkaa.

Taas huoltoasemalla

Kauniisti kulkee

Myös paluumatka sujui hienosti. Emme viitsineet kokeilla huippunopeuksia, sillä akseli vippaa hieman, emmekä tahtoneet rikkoa mitään. Nopeasti vene kuitenkin kulki puolella kaasullakin! Reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut, ja hieno elämys. Tarkoituksena olisi vielä ajella hieman ennen nostoa, joten toivottavasti edes muutama kaunis päivä olisi vielä jäljellä!

Salmisaarelaisen vesillelasku

Isäni oli aiemmin torstaina käynyt kittaamassa pohjan, ja torstaina saatiinkin sitten vihdoin ja viimein tuo Salmisaaren veneveistämöllä rakennettu puuvene veteen! Vene laskettiin vesille Luonnonmaan telakalla, ja vesillelasku sujuikin hienosti ongelmitta.

Takalinjoja

Sivukuvaa

Kohta ollaan vedessä

Kaislikossa suhisee

Laiturissa

Kun vene oli saatu veteen, piti katsoa paljonko se vuotaa. Alkuun vettä tuli aika mukavasti, ja pidimme erillistä pumppua päällä koko ajan. Turpoaminen alkoi kuitenkin näkyä nopeasti.

Päätimme myös kokeilla, miten kone käy. Pienen yrittelyn jälkeen moottori lähti hienosti jyrähtäen käyntiin siitä huolimatta, ettei konetta oltu käytetty vuoteen. Hyvinhän se kävi, ja oikein mukavaa ääntäkin piti.

Hyvin pärskii

Jonkin ajan kuluttua erillistä pumppua ei enää tarvittu, sillä pilssipumppu hoiti hommansa hyvin. Aluksi pumppu käynnistyi aina noin kolmen minuutin välein tyhjennyksestä, mutta aikaväli alkoi nopeasti pidentyä. Parin tunnin kuluttua pumppu käynnistyi enää noin 10 minuutin välein.

Vedimme veneen kuitenkin varmuuden vuoksi lähemmäs rantaa matalammalle, jotta mahdollisen pilssipumpun vikatilan sattuessakaan vene ei pääsisi uppoamaan. Nyt pääsimme hyvin mielin lähtemään kotiin. Aamulla vene oli edelleen pinnalla, pilssipumpun nyt käynnistyessä noin tunnin välein.

Hytti

Siinä lepää

Uusi tulokas

Tällainen kaunotar tuli löydettyä Naantalista. Kyseessä on 50-luvulla Salmisaaren Veneveistämöllä Helsingissä rakennettu nopeakulkuinen puuvene. Moottorina on Chevroletin 350 V8. Vene on hyvässä kunnossa, vaikkakin pientä laittoa tietysti löytyy. Akseli vippaa hieman, joten se pitää suoristaa.

Kansi takaata

Kuten kuvista näkyy, veneessä on tosiaan etuhytti, jossa 2 istuinta ja sohva. Etuhytin takana moottoriluukku, ja moottoriluukun takana vielä "mummonistuin". Mielestäni kyseessä on oikein hieno ja mukavan sulavalinjainen vene.

Sivukuvaa

Pölyinen on, eikä lintujen ilmahyökkäyksiltäkään olla vältytty

Lehtijuttu

Heinäkuun loppupuoliskolla eräs ystävämme kertoi nähneensä jossakin ruotsalaisessa venelehdessä pienen artikkelin, jossa nimemme oli mainittu. Aloimme heti etsimään lehteä, sillä meitä kiinnosti tietää mitä meistä oli kirjoitettu.

Aluksi oli epäselvää, minkä nimisestä lehdestä oli kyse. Lähdimme kuitenkin jäljittämään lehteä kirjakauppojen lehtiosastoilta, mutta emme onnistuneet löytämään sitä. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli Klassiska Båtar jota kirjoittaa Anders Vaernéus. Kyseisestä lehdestä oli jo ehtinyt tulla uusi numero, jonka vuoksi emme löytäneet oikeaa lehteä kaupoista.

Seuraavaksi lähdin käymään Forum Marinumin yläkerrassa sijaitsevassa Sjöhistoriska Institutetissa, sillä ystävämme kertoi nähneensä lehden siellä. Olisin muuten käynyt siellä heti aluksi, mutta Sjöhistoriska Institutet oli ollut kiinni koko heinäkuun.

Sjöhistoriska Institutetilla kävimme aluksi intendentin kanssa läpi Turun Veneveistämön veneiden piirustusluetteloita, sillä yritin löytää jotain Sikariin viittaavaa. Luettelot olivat kuitenkin melko epäselviä, ja kyseessä olikin aikamoista hakuammuntaa. Tämän jälkeen kysyin Klassiska Båtar -lehteä, ja heiltä löytyikin kyseinen lehti hyllystä. Oli mielenkiintoista nähdä artikkeli, jonka olemassaolosta olimme olleet täysin tietämättömiä.

Onneksi ystävämmekin oli löytänyt kyseisen lehden. Hän skannasi artikkelin, ja lähetti sen minulle, joten sain laitettua sen nyt tänne muidenkin nähtäville. Artikkelin vene on Turun Veneveistämöllä 1920-luvulla rakennettu salonkiveneemme Bonito. Teksti on valitettavasti ruotsiksi, enkä osaa sitä itse hyvin suomentaa, mutta seuraavan tekstin voi laittaa Googlen kääntäjään saadakseen tekstistä jonkinlaista (vaikkakin melko päätöntä) osviittaa:

"Familjen Vahto i Åbo är nog Finlands största privata fritidsbåtssamlare. Under de senaste 35 åren har en stor mängd båtar passerat genom deras händer. Och gör det fortfarande. Senaste fyndet är en underbar 11-meters Åbo Båtvarf-byggd salongsbåt som de hittade ensam ute i naturen. Under all snö visade det sig stå en nästan helt komplett originalbåt, med all tillbehör i behåll - till och med tillverkningsskylten från varvet. Nu är den under tak i gott sällskap av några andra klassiker. Renoveringen har startat, en ny köl och några sambord står överst på listan."

Matka Suomenlinnaan

Eilen teimme matkan isäni ja tyttöystäväni kanssa Helsinkiin, Suomenlinnaan. Matka taittui asuntoautolla, sillä minkäänlaista matkavenettä ei tänä kesänä oltu veteen laitettu. Päivä oli erittäin hieno, vaikkakin hieman tuulinen.

Taustalla vanhasta Citroenista tehty kahvila-auto Camionette Helsingissä

Saavuimme Suomenlinnalle lautalla. Jonkin aikaa kierreltyämme saavuimme Turussa Chrichtonilla rakennetun sukellusvene Vesikon luo, ja tämän jälkeen pienvenetelakalle. Kuulimme telakkavahdilta, että telakalla oli vuosia sitten hajoitettu presidentti Ståhlbergin vanha puuvene. Se pisti taas kerran miettimään, millaisia harvinaisuuksia Suomessa onkaan aikojen saatossa pistetty palasiksi.

Seuraavaksi menimme syömään, ja siitä Suomenlinnan näköalapaikalle. Sen jälkeen päädyimme vaeltelemaan muurien tunneleissa. Eräässä kohtaa tunnelia oli täysin pilkkopimeää, ja jouduinkin käyttämään kameran salamavaloa nähdäkseni eteenpäin.

Oli kyllä hienot maisemat!

Tunnelissa

Tunneleiden jälkeen lähdimme kulkemaan saaren rantaviivaa pitkin. Näköalat olivat kyllä hienot! Purjelaivoja oli myös hauska bongailla.

Uuden ja vanhan kohtaaminen

Jonkin ajan kuluttua saavuimme telakka-alueelle, jossa kiertelimme hetken. Telakka olikin mielestäni erittäin hieno, ja kuivatelakka teki pienen vaikutuksen.

Kuivatelakka

Veneenveistokulttuurikin kukoistaa

Seuraavaksi löysimme tiemme vierasvenesatamaan, joka sijaitsi aivan telakan yhteydessä. Lähdimme katselemaan veneitä laiturille, ja kyllähän niitä puuveneitä löytyi, vaikka en kaikista kuvia saanutkaan otettua. Myös muutamia uusia kontakteja tuli saatua.

Vierasvenesatamassa näkyi puuveneitäkin

Komea puuvene

Kun olimme jo lautalla kohti Helsingin kauppatoria, ajoi lautan vierelle ensimmäinen yllätys, nimittäin aivan upea Chris-Craft. Menimme myöhemmin juttelemaan veneen omistajan kanssa, ja kävikin ilmi, että kyseinen Chris-Craft oli tullut käymään Helsinkiin Turusta asti. Vene onkin sama, jonka on saattanut kesän ajan nähdä ajelevan Turun ympäristössä.

Erittäin upea Chris-Craft

Lähikuva

Yllätykset jatkuivat, kun saavuimme kauppatorille, sillä tori alkoi täyttyä toinen toistaan hienommilla jenkkiautoilla. Jäimme paikan päälle vielä pariksi tunniksi kiertelemään. Vanhoja tuttuja tuli tavattua, ja uusia tuttavuuksia tehtyä.

Taustalla isäni ja luja kädenpuristus!

Autoja tuli paikalle niin paljon, ettei kaikille riittänyt paikkoja

Yhdentoista aikoihin oli aika lähteä kotiin. Päivä oli kokonaisuudessaan erittäin hieno, ja nähtävää riitti molempien harrastusten, sekä puuveneiden että autojen puolelta. Kaikin puolin kyseessä olikin siis erittäin onnistunut matka!