Aurajoen Wauhtiajot 2017

Melkoinen määrä mahonkia aamukokouksessa!

Kesäkuun 17. päivä oli yksi kesän 2017 upeimmista päivistä. Eikä pelkästään siksi, että päivä oli ehkä Turun kesän kaunein ja lämpimin - vaan koska tuona päivänä järjestimme kesän hienoimman klassikkoveneilytapahtuman: Aurajoen Wauhtiajot. Tämä nopeakulkuisten klassisten mahonkiveneiden kokoontumisajo järjestettiin jo neljättä kertaa - toista kertaa Wauhtiajonäytöksen kera.

Chris-Craft "Moonstruck"

Riva "Rivaia"

Wauhtiajoja olikin jo (ainakin allekirjoittaneen toiveesta) odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä vuonna 2016 tapahtuma jouduttiin perumaan huonon sään takia. Muutkaan eivät olleet unohtaneet tapahtuman olemassaoloa, sillä tällä kertaa paikalle saapui - ehkä kauniin kesäpäivänkin houkuttelamana - ennätysmäärä veneitä: 12 kappaletta. Milloin viimeksi onkaan Suomessa nähty tällainen kattaus mahonkivene-eksotiikkaa yhdessä paikassa?

Todellista silmäkarkkia

Kaksi suurta merkkiä, Chris-Craft ja Riva kilpailivat tänäkin vuonna enemmistöedustuksesta. Chris-Craftit veivät voiton viiden veneen laivastolla, kun taas Rivalla oli kolmen veneen edustus. Chris-Craftien ikähaarukka oli 30-luvulta 60-luvulle, Rivat taas olivat 50-70-luvuilta.

Riva "Lady S" ja Chris-Craft "Plane Woody"

Chrisut rinta rinnan (kuva: Pekka Mannermaa @ Old Kool Magazine)

Vaikka osanottajien lukumäärässä mitattuna ulkomaalaiset veneet dominoivat selvästi, olivat kotimaiset veneet kuitenkin edustettuina tapahtuman vauhdikkaimman veneen toimesta! Kovasti odotettu vauhtivene Yad-al Jauza saapuikin myös tänä vuonna paikalle - tällä kertaa uuden piristetyn moottorinsa kera. Tälläkään kertaa ei Yad-al Jauza tuottanut pettymystä, vaan vene mylvi 350-hevosvoimaisen V8-moottorinsa voimin tiensä vauhdilla läpi Aurajoen pauhaavien aaltojen.

Yad al-Jauza

Yad al-Jauza kiihdyttää - Kuva: Urs Wiggenhauser

Perämoottoriveneistä edustettuina olivat 60-luvulla rakennetut upea ruotsalainen mahonkitäkillä ja lasikuiturungolla varustettu hieno hybridi Marieholms Sweet 16 sekä paikallista veneenrakennustaitoa edustanut uuden Turun Veneveistämön lasikuitutuotannon huipputyönnäyte: Carmela-siipivene. Vaikka veneet eivät nopeudessa pärjänneetkään, nauttivat ne etenkin laiturissa ollessaan yleisön suurta ihastusta.

Upea ruotsalainen mahonkia ja lasikuitua yhdistelevä Marieholms Sweet 16

Turvaveneenkään ei tarvinnut hävetä, sillä tänä vuonna sen virkaa toimitti hulppea 1890-luvulla Saksassa valmistettu salonkivene Grete. Saksassa rakennettu venekaunotar on ollut Suomessa jo 1900-luvun alusta asti.

Salonkivene Grete

Veneet valmistautuvat lähtöön

Päivä eteni pitkälti samoin kuin aiemmallakin kerralla. Ajoimme kaksi runaway-tyylistä näytösajoa, jossa jokainen vene ajoi vuorollaan vauhdilla läpi näytösalueen. Ajojen välissä oli vuorossa venekuntien lounas jonka ajan veneet olivat yleisön ihasteltavissa laiturissa ravintola Pinellan edustalla. Näytösajot ajettiin välillä Kirjastosilta - Teatterisilta. Tapahtuma sujui hienosti ilman haavereita ja yleisöäkin oli mukava määrä niin silloilla kuin rannoillakin katsomassa. Nopeimman ja hurjimman veneen tittelin vei odotetusti Yad-al Jauza!

Riva Super Florida

Chris-Craft "Cover Girl" vauhdissa (kuva: Pekka Mannermaa @ Old Kool Magazine)

Tarkkasilmäiset katsojat saattoivat myös hieraista silmiään ohi kaahanneita veneitä katsellessaan. Itse rallilegenda Juha Kankkunen nähtiin nimittäin nauttimassa vauhdista Aurajoen laineilla ystävänsä Rivan kyydissä. Hän osallistui myös seuraavana päivänä Turussa Harjattulan Kartanolla järjestettävään Concours d'Elegance -urheiluautotapahtumaan.

Juha Kankkunen Rivan kyydissä - Kuva: Urs Wiggenhauser

Palaute tapahtumasta oli suurimmaksi osaksi positiivista. Hieman kehitysehdotuksia yleisöltä tuli aikatauluista, joissa oli hieman epäselvyyksiä. Asia korjataan vuoden 2018 tapahtumaan. Alla vielä tunnelmia tapahtuman jälkeiseltä saaristoajelulta:

Salonkivene Bonito -entisöintihanke

Tahdotko sinä olla mukana pelastamassa osaa suomalaista merihistoriaa?

Alkuperäinen piirustus

Vuonna 1921 valmistui Åbo Båtvarfilla, eli Turun Veneveistämöllä Bruno Westinin suunnittelema mahonkinen salonkivene. Uudenkarhean mahonkikaunottaren keulassa molemmin puolin komeilivat kiiltävät, messinkiset kirjaimet, jotka muodostivat nimen Bonito. 12-metriä pitkä alus koostuu etuosan konehuoneesta makuulavereineen, ohjaustilasta, salongista nukkumapaikkoineen ja keittiötiloineen sekä takaosan krogiverannasta.

Boniton tilasi turkulaisen ahtausliikkeen A. E. Ericksonin johtaja, Anton Edvin Erickson. Ericksonilla oli Ruissalon Kuuvannokassa huvila, jonka laiturissa Bonito olikin tuttu näky. Alus palveli Ericksonin käytössä aina vuoteen 1948 saakka, jolloin Turun saaristossa raivosi yksi vuosisadan pahimmista myrskyistä. Myrsky riepotteli myös Bonitoa, jonka pohja vaurioitui veneen paiskauduttua rantakalliota vasten.

Kahvittelut krogiverannalla

Ericksonilta alus siirtyi polkupyörätehdas Pyrkijän toimitusjohtajalle ja Foto Ab:n perustajalle, teollisuusneuvos Mauno Rainnolle. Rainto kunnostutti Boniton pohjan ja alus sai uuden kotipaikan tämän kesähuvilalta Paraisilta, Svartholmin saaresta. Rainto vaikutti Turun Pursiseurassa ja oli mukana useassa seuran hallituksessa. Valitettavasti Rainto ehti nauttia veneestä vain muutaman vuoden, sillä olympiavuonna 1952 hän menehtyi tapaturmaisesti.

M/Y Bonito

Rainnon perikunnalta Bonito siirtyi tämän naapurille ja hyvälle ystävälle, Turun Pursiseuran pitkäaikaisimmalle kommodorille, varatuomari Olli Tulenheimolle. Tulenheimo oli mm. Sammon ja Turun Suomalaisen Säästöpankin hallituksissa sekä Turun Teatterin johtokunnassa. Asianajajana yli 50 vuotta toiminut Tulenheimo oli vuonna 1919 perustetun Suomen Asianajajaliiton perustajajäsen. Myöhemmin hän toimi myös liiton hallituksen jäsenenä ja Turun osaston johtajana. Hänen veljensä oli Suomen pääministeri Antti Tulenheimo. Turun Pursiseuraa 20-vuotta luotsannut Olli Tulenheimo oli arvostettu kommodori, joka seuransa taloudellisen ahdingon edessä oli henkilökohtaisella varallisuudellaan pelastamassa sitä konkurssilta. 

Matti Tulenheimo ja Bonito

Bonito oli Tulenheimon perheellä kovassa käytössä noin kaksikymmentä vuotta ja sillä tehtiin lukuisia ikimuistoisia retkiä ja edustusmatkoja. Tulenheimon mukaan ihmisillä oli aluksen merikelpoisuudesta epäilyjä, mutta Bonito on kuitenkin yllättävän ketterä ja hyvä merivene. Aluksella tehtiin monia pidempiäkin matkoja muun muassa Maarianhaminaan. Alusta käytettiin muun muassa Helsingin Yliopiston Varsinaissuomalaisen Osakunnan (TVO) matkoihin. Tulenheimon suvulla Bonito oli noin kaksikymmentä vuotta, aina vuoteen 1972 asti.

Saaristossa

Bonito oli tuttu näky aina 1920-luvulta 1970-luvun loppuun asti Turun saaristossa, ja monet paikalliset muistavatkin veneen edelleen. 1970-luvun lopulla vene lähti seilaamaan sisävesille. Turusta Bonito myytiin aluksi Lahteen ja sen jälkeen Jyväskylän seudulle, jossa se seilasi Päijänteellä. Takaisin Turkuun Boniton tie kulki muutama vuosi sitten, kun alus löytyi huonossa kunnossa jään ja lumen peitossa Somerolta. Sinne se oli Jyväskylästä myyty 1990-luvulla. Bonito oli onneksi vielä siinä kunnossa, että se saatiin pelastettua. Alus siirrettiin sisätiloihin odottamaan tarvittavaa rahoitusta ja kunnostusta.

Saaristoretki

Omistamme Boniton nykyään isäni, Esko Vahdon kanssa. Isäni on nuoresta pojasta asti harrastanut ja entisöinyt puuveneitä. Hänen käsiensä kautta on vuosien varrella kulkenut useampi kulttuurihistoriallisesti merkittävä vene, jotka on pelastettu hyviin koteihin. Vanhana turkulaisena on myös isäni tuntenut Boniton kauan, ja vene onkin ollut hänelle (ja nykyään myös allekirjoittaneelle) pitkäaikainen unelma. Alus kuitenkin hävisi jossain vaiheessa kartalta ja oli kauan täysin teillä tietämättömillä. Bonito löytyikin lopulta sattumien kautta aivan yllättäen. Nyt unelma olisi tarkoitus saada vietyä loppuun asti, eli saattaa Bonito takaisin vesille!

Bonito laiturissa

Bonito on eräs harvoista tähän päivään asti säilyneistä suomalaisista salonkiveneistä. Se on myös yksi harvoja ylipäätään säilyneitä Turun Veneveistämöllä rakennettuja moottoriveneitä. Alus on tarkoitus saada entisöityä ja se tulee palaamaan takaisin Turun saaristoon kulttuurimaisemaa rikastuttamaan. Samalla alus tulee muistuttamaan siitä hienosta entisten aikojen veneenrakennusperinteestä, joka nykyään toteutuu Turussa ”hieman” suuremmissa aluksissa. Oma ajatukseni on se, että kaikki turkulaiset ja Turussa vierailevat pääsisivät näkemään aidon, turkulaisen veneenrakennustaidon huipputyönäytteen Turun sydämessä, eli Aurajoessa.

Kesäretki

Bonito on tarkoitus kunnostaa vaiheittain. Tarvittavia varoja kunnostukseen ei ole, joten haimme Museovirastolta entisöintiavustusta ensimmäiseen vaiheeseen, eli pohjan kunnostukseen. Museovirasto myönsi hankkeeseen 15 000 euron avustuksen, joka edellyttää, että kunnostukseen laitetaan myös saman verran lisää. Kunnostus aloitetaan syksyllä, jos saamme kasaan tarvittavan toisen puolikkaan. Kunnostus suoritetaan yhteistyössä Forum Marinum -säätiön kanssa ja kunnostuksen toteuttaa säätiön veneveistäjä Juha Suorsa.

Bonito laiturissa

Etsimme nyt yhteistyökumppaneita hankkeeseen. Jos aidon kulttuurihistoriallisen aluksen palauttaminen vesille on lähellä sinun, tai yrityksesi ajatusmaailmaa, otathan yhteyttä allekirjoittaneeseen. Näkyvyys on sitä haluaville yhteistyökumppaneille taattu. Kaikki rahoitus ohjataan suoraan Forum Marinum -säätiölle.

Yhteistyöterveisin,
Jani Vahto
040 772 6383
janivahto@gmail.com

Venexpo 2016 - Klassikkoveneosasto

Syksyllä järjestettiin 10.-13.11.2016 Turun messukeskuksessa Venexpo -venemessut. Mahogany Yachting Society MYS osallistui ensimmäistä kertaa Turussa venemessuille, ja minua pyydettiin järjestämään heille klassikko-veneosasto. Otin haasteen mielelläni vastaan, ja rupesin metsästämään veneitä osastolle. Aluksi kaikki vaikutti varsin hyvältä ja sainkin alustavasti sovittua muutaman veneen osastolle, mutta näyttelyn lähestyessä veneet jäivät syystä tai toisesta yksi kerrallaan syystä pois ja meinasin aluksi jäädä kokonaan ilman veneitä. Päätimme kuitenkin isäni kanssa laittaa hihat heilumaan ja kaivoimme varastosta omaa kalustoamme näytille. Loppu-tuloksena saimmekin mielestäni erittäin hienon osaston aikaiseksi!

Marieholms Sweet 16 ja iloinen omistaja

Vanha kilpuri könig-perämoottorilla varustettuna

Veneitä osastollamme oli viisi: kolme vanhaa König-perämoottorilla varustettua aitoa kilpavenettä, Åbo Båtvarfilla rakennettu ainutlaatuinen Snabbgående Experiment Motorbåt - Sikari vuodelta 1929, sekä upea Marieholms Sweet 16 - lasikuituinen, mutta mahonkitäkkinen tuulilasivene vuodelta 1961. Rekvisiitaksi osastolle toimme aitoja kilpaveneilyvarusteita ja kisajulisteita.

Pekka Punnalan kilpuri ja Eero Pekkolan König-perämoottori 

Tämä Coltin sponsoritarroin varustettu, Sofa-merkkinen kilpuri on ehdoton suosikkini.

Sami Raittola toi osastolle upean Marieholms Sweet 16:n. Tämä Charles Underwoodin suunnittelema klassikko rakennettiin Marieholmsin veneveistämöllä Ruotsissa vuonna 1962. Veneessä yhdistyvät puuveneen kauneus ja lasikuituveneen helppous! Kaiken kaikkiaan erittäin tyylikäs kokonaisuus. Ruotsin kuninkaan ensimmäinen vene oli muuten Sweet 16 - hän sai sen 18-vuotislahjaksi!

1961 Marieholms Sweet 16

Näillä penkeillä kelpaa loikoilla...

...ja vesisuksetkin löytyy!

Mahonki ja lasikuitu sopusoinnussa

Neljän messupäivän aikana pääsin toteuttamaan itseäni mielipuuhani parissa, siis ihmisten kanssa keskustellessa! Messujen parasta antia olivatkin messuvieraat ja heidän mielenkiintoiset tarinansa ja muistonsa. Myös muutama puuvenevinkki saatiin selvitettäväksi! Erityisesti mieltäni lämmitti, kun Sikarin entisen omistajan, Vieno-Verner Sillanpään poika kävi tyttärensä kanssa venettä katsomassa.

Täysverinen kilpuri

1929 Snabbgående Experiment Motorbåt - Sikari 

Klassikkoveneosasto kokonaisuudessaan

Korviini kantautuneen palautteen mukaan klassikkoveneosasto oli erittäin onnistunut. Osasto otettiin erinomaisesti vastaan, ja kehuja tuli niin messukeskukselta kuin messuvierailtakin. Moni osastolla vieraillut sanoi klassikkoveneosaston olleen venemessujen parasta antia. Osastosta kirjoitettiin paljon myös mediassa Venexponkin saaden hyvää näkyvyyttä. Muun muassa kauppalehden verkkosivuilla oli kattava artikkeli aiheesta.

Taottua laatua

Näiden putkien välittämää musiikkia odotellessa

Klassikkoveneosaston järjestämisestä jäi hyvä fiilis joten eiköhän syksyllä 2017 tehdä sama uudelleen! Kiitos kaikille kävijöille! 

Ladyn koeajo

Lady saapui paikalle

Wauhtiajojen jälkeen klassikkovenehommat jatkuivat erään varsin hienon runaboutin parissa. Tämä vuoden 1957 Riva Ariston oli vaihtamassa omistajaa ja minua isäni kanssa pyydettiin mukaan veneen koeajolle ja käymään venettä läpi yhdessä ostajaehdokkaan kanssa. Riva nimeltä "Lady" saapui Helsingistä ja koeajo suoritettiin Raisionlahden venesatamalla. Vene oli löydetty aikoinaan Ruotsista Tukholman edustalta eräästä saaresta, jonka jälkeen se tuotiin Suomeen.

Luonnollisesti isäni oli heti moottorin kimpussa

Kaunotar

Ensin venettä tutkittiin vähän trailerin päällä, sillä laskupaikalla oli hieman ruuhkaa. Jonkin ajan kuluttua pääsimme kuitenkin laskemaan veneen vesille. Jo trailerin päällä sulavalinjainen kaunotar muuttui vedessä nimensä mukaisesti varsinaiseksi "ladyksi". Tästä veneestä ei tyyliä puutu! Ei yllättänyt yhtään, että vene houkutteli myös hieman sivustaseuraajia veneenlaskupaikan reunoille.

Ohjaamon eleganssia

Kurvikaslinjainen Lady

Seuraavaksi löimme koneen käymään. V8:n matala murina oli korvia hivelevää kuultavaa. Annoimme moottorin lämmetä hetken ja sen jälkeen olikin aika lähteä koeajolle. Isäni sai ajaa omistajan nauttiessa vieressä. Vene kulki erittäin hienosti. Suuntasimme ulos satamasta, jossa oli tietenkin pakko laittaa vähän pökköä pesään ja ajaa vauhdilla. Tämän jälkeen eivät pilvinen sää ja sateen uhkakaan onnistuneet hymyä hyydyttämään!

Ei riemulla rajaa kun Rivalla ajaa

Kauniisti kulkee

Kiiltävä mahonginkappale lyhyen koeajon jälkeen

Jonkin ajan päästä oli aika kääntyä ympäri ja ajoimme takaisin rantaan. Koeajo oli mielestäni aivan liian nopeasti ohi, ja olisinkin voinut nauttia Rivan kyydistä vaikka koko päivän. Vene nostettiin ylös, ja Ladysta tehtiin kaupat. Onnea uudelle omistajalle! Toivottavasti myös tämä Riva nähdään jatkossa osana Wauhtiajojen vakiokalustoa!

Kyllähän tällä kelpaa ajella puku päällä Aurajokea pitkin!

Concours d'Elegance - Aurajoen Wauhtiajot 2015

Kauniina kesäkuisena lauantaina 16.6.2015 järjestettiin jo kolmatta kertaa Aurajoessa ja Turun saaristossa klassisten puuveneiden Concours d' Elegance -kokoontumisajot. Tällä kertaa tapahtumaan kuului lisämausteena myös vauhtiajo-osuus Aurajoessa, jonka mukaan tapahtuma sai lisänimen "Aurajoen Wauhtiajot". Tapahtuma on itselleni kesän kohokohta veneilyn osalta ja tätä olikin odotettu innolla. Olimme isäni kanssa myös mukana järjestämässä tapahtumaa.

Saapuminen Aurajoelle

Kauniit klassikot koossa

Päivä alkoi hienossa, hieman pilvisessä säässä. Saimme jälleen kunnian ohjastaa Cover Girliä. Kuten aikaisemmilla kerroilla, aloitettiin päivä tälläkin kertaa kokoontumisella Aurajoessa. Tällä kertaa saavuimme paikalle hyvissä ajoin Cover Girlin ja Lonian kanssa. Muutaman äkillisen peruuntumisen vuoksi osallistui tapahtumaamme yhteensä vain kuusi kappaletta toinen toistaan upeampaa klassista puuvenettä. Pieneen, mutta loistokkaaseen joukkoomme kuuluivat Rivat "Mussa Cinque” ja ”Lady S”, Chris-Craftit "Lonia", "Cover Girl" ja "Plane Woody” sekä upea omavalmiste vauhtivene "Yad al-Jauza". Plane Woody ei ehtinyt vielä aloitukseen, mutta liittyi joukkoomme myöhemmin.

Upea Mussa Cinque

Kaunis Lady S

Lonia lähtee vauhtiin

Yad al-Jauza lyö usvaa putkeen

Pääpiirteittäin päivä eteni samalla tavalla kuin ennenkin. Aurajoesta matkattiin ensin Naantaliin, jossa viihdyttiin jonkin aikaa aamupalan parissa. Nopeusrajoitusalueelta päästyämme muut löivät hanat kaakkoon, ja me päätimme pienten teknisten vaikeuksien vuoksi edetä Naantaliin ihan rauhassa. Emme kuitenkaan olleet kovinkaan myöhässä, joten ehdimme nauttia aamupalasta ja hyvästä seurasta. Veneet sopivat täydellisesti Naantalin historialliseen miljööseen. Veneet huomattuaan alkoi myös uteliaita ihmisiä tulla niitä ihailemaan.

Vihdoin Naantalissa

Mahonkikaunottaret koossa

Lakkaa ja mahonkia

Kauniisti kiiltää

Naantalin jälkeen suunnattiin saaristokierroksen kautta Aurajokeen. Me tosin menimme suorinta reittiä Aurajokeen. Päivän edetessä pilvet alkoivat väistyä auringonpaisteen tieltä. Kiirettä emme kuitenkaan pitäneet, vaan nautimme moottorin rauhallisesta äänestä ja alkavasta auringonpaisteesta. 

Saaristokierrokselle valmistautumassa

Naantali sai jäädä taakse

Isä ratissa

Kun koko porukka oli koolla Aurajoessa, oli vuorossa suurella innolla odotettu Aurajoen Wauhtiajot -näytösajo, jossa saimme ainutlaatuisen tilaisuuden päästä vähän irrottelemaan Aurajoessa. Lähtöä odotellessamme alkoi ihmisiä kerääntyä Aurajoen rannoille veneitä ihmettelemään. Toimimme lähettäjäveneenä, ja varmistin radiopuhelimella reitin olevan selvä ennen lähtösignaalin antamista. Lähetin veneet yksitellen matkaan samalla, kun tapahtuman isä Antti Wihanto esitteli kovaäänisistä kunkin vuorossa olevan veneen yleisölle maalipaikalla hotelli Radisson Blu Marina Palacen kohdalla. Lähtö tapahtui kirjastosillan kohdalla.

Tästä lähtee!

Ihmisiä oli silloilla ja jokirannassa ihmettelemässä

Yad al-Jauzalla on vauhti päällä - Kuva: Urs Wiggenhauser

Mahonkia Aurajoessa

V8-moottoreiden mahtava murina kaikui Aurajoen kiviseinämiä vasten korvia huumaavana veneiden kulkiessa vauhdilla kohti maalia. Viimeisenä oli meidän vuoromme, ja isäni päätti että nyt mennään eikä meinata. Kapean Aurajoen kaltaisessa ainutlaatuisessa ympäristössä oli vauhdin hurma aivan mahtavaa, täysin erilaista kuin esimerkiksi Airistolla! Pääsimme ajamaan kaksi kertaa. Ensimmäisen vedon testailun jälkeen alkoivat muutkin antaa veneilleen vähän enemmän vauhtia toisella kierroksella. Toiseen vetoon ehti osallistumaan myös ensimmäisen vedon jälkeen paikalle saapunut Chris Craft Capri "Plane Woody". Myös yleisö näytti nauttivan vauhdilla ohi vilahtavista mahonkikaunottarista.

Vauhtia, aurinkoa ja mahonkia.

Cover Girl vauhdissa - Kuva: Urs Wiggenhauser

Jiihaa!

Vauhtiajeluiden jälkeen huomasin kännykkäni kadonneen. Pienen paniikin jälkeen tajusin jättäneeni sen veneen sohvalle juuri kun oli meidän vuoromme lähteä ensimmäisellä kierroksella vauhtiin. Pelkäsin heti pahinta, ja niinhän siinä olikin käynyt: puhelin oli pudonnut sohvan istuinosan ja selkänojan välistä suoraan pilssiin, jossa oli hitusen vettä. Puhelin ei uintireissustaan enää elpynyt, joten loppupäivä mentiinkin sitten tavoittamattomissa.

Upea Plane Woody

Nokka kohti Pinellaa.

Pinellan laiturissa

Vauhtiajojen tuoman adrenaliinipiikin laannuttua alkoi kaikilla jo olla nälkä. Onneksi seuraavana vuorossa olikin lounas. Siirryimme Tuomiokirkon kupeeseen aikaisemmilta kerroilta tuttuun ravintola Pinellaan. Jätimme veneet ravintolan edustalle, johon alkoi nopeasti kerääntyä ihmisiä veneitä ihmettelemään. Ruoka oli jälleen hyvää ja seura vielä parempaa. Lounaalla jaettiin myös palkintoja. Oli mukava huomata, että kaikilla osanottajilla vaikutti olleen hauskaa.

Cover Girl ja Mussa Cinque

Yad al-Jauza ja Lonia

Palkintojenjakotilaisuus Pinellassa

Lounaan jälkeen alkoi päivä olla ohitse. Illalla järjestettiin vielä urheiluautoilijoille ja puuveneilijöille yhteinen musiikki-illallinen ravintola Samppalinnassa, mutta emme aikataulusyistä päässeet osallistumaan sinne. Pikku hiljaa joukkiomme alkoi erkaantua ja oli aika lähteä kohti kotisatamaa.

Kotiinlähdön aika

Yad al-Jauza ja Suomen Joutsen

Taas mennään!

Cover Girl

On hankalaa saada suuri määrä näin hienoja veneitä samaan aikaan samaan paikkaan. Pienestä osanottajamäärästä huolimatta muodostui tapahtumasta tänäkin vuonna unohtumaton kokemus. Sää kehittyi päivän mittaan upeaksi ja seura oli erinomaista alusta saakka. Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut. Toivottavasti seuraavaan tapahtumaan saamme osanottajajoukkoa kasvatettua. Suomessa ja muualla pohjoismaissa on laaja kattaus erilaisia nopeakulkuisia klassikkoveneitä, ja olisi mahtavaa saada mahdollisimman monta mukaan.

Viimeiset vilkutukset

Aurajoen Wauhtiajot järjestetään jälleen kesäkuussa 18.6.2016! Lisätietoja saa minulta sekä tapahtuman virallisesta osoitteesta www.wauhtiajot.com. Nähdään Wauhtiajoissa!