Näytetään tekstit, joissa on tunniste airisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste airisto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Concours d'Elegance - Aurajoen Wauhtiajot 2015

Kauniina kesäkuisena lauantaina 16.6.2015 järjestettiin jo kolmatta kertaa Aurajoessa ja Turun saaristossa klassisten puuveneiden Concours d' Elegance -kokoontumisajot. Tällä kertaa tapahtumaan kuului lisämausteena myös vauhtiajo-osuus Aurajoessa, jonka mukaan tapahtuma sai lisänimen "Aurajoen Wauhtiajot". Tapahtuma on itselleni kesän kohokohta veneilyn osalta ja tätä olikin odotettu innolla. Olimme isäni kanssa myös mukana järjestämässä tapahtumaa.

Saapuminen Aurajoelle
Kauniit klassikot koossa
Päivä alkoi hienossa, hieman pilvisessä säässä. Saimme jälleen kunnian ohjastaa Cover Girliä. Kuten aikaisemmilla kerroilla, aloitettiin päivä tälläkin kertaa kokoontumisella Aurajoessa. Tällä kertaa saavuimme paikalle hyvissä ajoin Cover Girlin ja Lonian kanssa. Muutaman äkillisen peruuntumisen vuoksi osallistui tapahtumaamme yhteensä vain kuusi kappaletta toinen toistaan upeampaa klassista puuvenettä. Pieneen, mutta loistokkaaseen joukkoomme kuuluivat Rivat "Mussa Cinque” ja ”Lady S”, Chris-Craftit "Lonia", "Cover Girl" ja "Plane Woody” sekä upea omavalmiste vauhtivene "Yad al-Jauza". Plane Woody ei ehtinyt vielä aloitukseen, mutta liittyi joukkoomme myöhemmin.

Upea Mussa Cinque
Kaunis Lady S
Lonia lähtee vauhtiin
Yad al-Jauza lyö usvaa putkeen
Pääpiirteittäin päivä eteni samalla tavalla kuin ennenkin. Aurajoesta matkattiin ensin Naantaliin, jossa viihdyttiin jonkin aikaa aamupalan parissa. Nopeusrajoitusalueelta päästyämme muut löivät hanat kaakkoon, ja me päätimme pienten teknisten vaikeuksien vuoksi edetä Naantaliin ihan rauhassa. Emme kuitenkaan olleet kovinkaan myöhässä, joten ehdimme nauttia aamupalasta ja hyvästä seurasta. Veneet sopivat täydellisesti Naantalin historialliseen miljööseen. Veneet huomattuaan alkoi myös uteliaita ihmisiä tulla niitä ihailemaan.

Vihdoin Naantalissa
Mahonkikaunottaret koossa
Lakkaa ja mahonkia
Kauniisti kiiltää
Naantalin jälkeen suunnattiin saaristokierroksen kautta Aurajokeen. Me tosin menimme suorinta reittiä Aurajokeen. Päivän edetessä pilvet alkoivat väistyä auringonpaisteen tieltä. Kiirettä emme kuitenkaan pitäneet, vaan nautimme moottorin rauhallisesta äänestä ja alkavasta auringonpaisteesta. 

Saaristokierrokselle valmistautumassa
Naantali sai jäädä taakse
Isä ratissa
Kun koko porukka oli koolla Aurajoessa, oli vuorossa suurella innolla odotettu Aurajoen Wauhtiajot -näytösajo, jossa saimme ainutlaatuisen tilaisuuden päästä vähän irrottelemaan Aurajoessa. Lähtöä odotellessamme alkoi ihmisiä kerääntyä Aurajoen rannoille veneitä ihmettelemään. Toimimme lähettäjäveneenä, ja varmistin radiopuhelimella reitin olevan selvä ennen lähtösignaalin antamista. Lähetin veneet yksitellen matkaan samalla, kun tapahtuman isä Antti Wihanto esitteli kovaäänisistä kunkin vuorossa olevan veneen yleisölle maalipaikalla hotelli Radisson Blu Marina Palacen kohdalla. Lähtö tapahtui kirjastosillan kohdalla.

Tästä lähtee!
Ihmisiä oli silloilla ja jokirannassa ihmettelemässä
Yad al-Jauzalla on vauhti päällä - Kuva: Urs Wiggenhauser
Mahonkia Aurajoessa
V8-moottoreiden mahtava murina kaikui Aurajoen kiviseinämiä vasten korvia huumaavana veneiden kulkiessa vauhdilla kohti maalia. Viimeisenä oli meidän vuoromme, ja isäni päätti että nyt mennään eikä meinata. Kapean Aurajoen kaltaisessa ainutlaatuisessa ympäristössä oli vauhdin hurma aivan mahtavaa, täysin erilaista kuin esimerkiksi Airistolla! Pääsimme ajamaan kaksi kertaa. Ensimmäisen vedon testailun jälkeen alkoivat muutkin antaa veneilleen vähän enemmän vauhtia toisella kierroksella. Toiseen vetoon ehti osallistumaan myös ensimmäisen vedon jälkeen paikalle saapunut Chris Craft Capri "Plane Woody". Myös yleisö näytti nauttivan vauhdilla ohi vilahtavista mahonkikaunottarista.

Vauhtia, aurinkoa ja mahonkia.
Cover Girl vauhdissa - Kuva: Urs Wiggenhauser
Jiihaa!
Vauhtiajeluiden jälkeen huomasin kännykkäni kadonneen. Pienen paniikin jälkeen tajusin jättäneeni sen veneen sohvalle juuri kun oli meidän vuoromme lähteä ensimmäisellä kierroksella vauhtiin. Pelkäsin heti pahinta, ja niinhän siinä olikin käynyt: puhelin oli pudonnut sohvan istuinosan ja selkänojan välistä suoraan pilssiin, jossa oli hitusen vettä. Puhelin ei uintireissustaan enää elpynyt, joten loppupäivä mentiinkin sitten tavoittamattomissa.

Upea Plane Woody
Nokka kohti Pinellaa.
Pinellan laiturissa
Vauhtiajojen tuoman adrenaliinipiikin laannuttua alkoi kaikilla jo olla nälkä. Onneksi seuraavana vuorossa olikin lounas. Siirryimme Tuomiokirkon kupeeseen aikaisemmilta kerroilta tuttuun ravintola Pinellaan. Jätimme veneet ravintolan edustalle, johon alkoi nopeasti kerääntyä ihmisiä veneitä ihmettelemään. Ruoka oli jälleen hyvää ja seura vielä parempaa. Lounaalla jaettiin myös palkintoja. Oli mukava huomata, että kaikilla osanottajilla vaikutti olleen hauskaa.

Cover Girl ja Mussa Cinque
Yad al-Jauza ja Lonia
Palkintojenjakotilaisuus Pinellassa

Lounaan jälkeen alkoi päivä olla ohitse. Illalla järjestettiin vielä urheiluautoilijoille ja puuveneilijöille yhteinen musiikki-illallinen ravintola Samppalinnassa, mutta emme aikataulusyistä päässeet osallistumaan sinne. Pikku hiljaa joukkiomme alkoi erkaantua ja oli aika lähteä kohti kotisatamaa.

Kotiinlähdön aika
Yad al-Jauza ja Suomen Joutsen
Taas mennään!
Cover Girl
On hankalaa saada suuri määrä näin hienoja veneitä samaan aikaan samaan paikkaan. Pienestä osanottajamäärästä huolimatta muodostui tapahtumasta tänäkin vuonna unohtumaton kokemus. Sää kehittyi päivän mittaan upeaksi ja seura oli erinomaista alusta saakka. Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut. Toivottavasti seuraavaan tapahtumaan saamme osanottajajoukkoa kasvatettua. Suomessa ja muualla pohjoismaissa on laaja kattaus erilaisia nopeakulkuisia klassikkoveneitä, ja olisi mahtavaa saada mahdollisimman monta mukaan.

Viimeiset vilkutukset
Aurajoen Wauhtiajot järjestetään jälleen kesäkuussa 18.6.2016! Lisätietoja saa minulta sekä tapahtuman virallisesta osoitteesta www.wauhtiajot.com. Nähdään Wauhtiajoissa!

torstai 20. joulukuuta 2012

Pentti Mäntymäen muistoksi

Kesällä 2012 tunnetun turkulaisen veneveistämön, Sandell & Mäntymäen perustajista toinen, veneveistäjä Pentti Mäntymäki poistui keskuudestamme. Pentin viimeinen toive oli, että hänen tuhkansa laskettaisiin jo hänen nuoruutensa kesämökkisaaren, Kuivakarin poukamaan Airistolla. Pentin perhe tahtoi järjestää arvokkaan muistotilaisuuden, ja mikä olisikaan sen hienompaa, kuin että taitavan puuveneenrakentajamestarin viimeinen matka tapahtuisi hienolla puuveneellä.

Isäni oli yksi Pentin vanhoista ystävistä, ja meiltä kysyttiinkin, josko me voisimme järjestää muistotilaisuuteen tilanteeseen sopivan puuveneen ja toimia sen kuskeina. Tämä oli meille suuri kunnia, ja tahdoimmekin ilomielin olla mukana toteuttamassa Pentin viimeistä matkaa. Saimme hyvältä ystävältämme lainaksi 1930-luvulla rakennetun erittäin upean Chris-Craftin.

Chris-Craft
Päiväksi sovittiin lauantai 28. heinäkuuta, ja se osoittautuikin erittäin hyväksi sääolosuhteidensa kannalta. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin ja tuulikin oli erittäin suotuisa. Päivä alkoi, kun kävimme noutamassa Pentin vaimon ja tyttären sekä hänen hyvän ystävänsä veneen kyytiin Forum Marinumin vierasvenelaiturilta. Jutustelimme hetken ja laitoimme veneen lipun puolisalkoon, jonka jälkeen irroittauduimme laiturista.

Aurajoella
Ajoimme veneen ensin Aurajoen yläjuoksulle päin Suomen Joutsenen ohi. Käännyimme jonkin verran ennen Sigyniä takaisin aloittaaksemme matkan kohti Pentin kotisaarta. Ohittaessamme Suomen Joutsenen sen lippu nostettiin puolisalkoon ja laivakellot alkoivat soida. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman kaunis ja herkkä veneen lipuessa hiljaa Suomen Joutsenen ohi. Tämä oli Forum Marinumin tapa kunnioittaa Pentti Mäntymäen muistoa.

Kääntymispaikka
Suomen Joutsenen ohitus
Nyt matka kohti Kuivakaria saattoi alkaa. Vene kulki erinomaisessa säässä rauhallisesti eteenpäin, tosin välillä mentiin vähän lujempaakin. Veneilijöitä oli paljon liikkeellä, eikä se niin siinä säässä ollutkaan mikään ihme. Saimme iloksemme nähdä myös muutamia puuveneitä. Matkalla oli ankkurissa Pentin muistoa kunnioittamassa kyydissämme olleen Pentin ystävän upea purjevene, joka oli rakennettu Sandell & Mäntymäellä. Myös Pirkka Leino oli omalla purjeveneellään matkan varrella lippu puolitangossa.

Puuveneitäkin oli onneksi liikkeellä
Sandell & Mäntymäen rakentama purjevene
Tunnelma oli haikea ja rauhallinen
Kuivakarille päästyämme mietimme, miten veneellä uskaltaisi mennä poukamaan parhaiten. Syvyyttä oli noin 70cm ja kivikkoakin kuulemma oli. Onneksi Pentin vaimo ja tytär osasivat neuvoa, missä kohtaa veneellä oli turvallista olla. Saari oli kaunis, ja pystyin kuvittelemaan kaikkia niitä iloisia hetkiä, joita siellä on vuosien varrella saatu kokea. Sammutimme moottorin, jotta tunnelma olisi mahdollisimman rauhaisa.

Kuivakari näkyvissä!
Poukamassa
Oli aika hyvästellä Pentti ja laskea tuhkat hiljalleen poukamaan. Perään laskettiin myös kaunis ruusu. Hetki oli hyvin tunteikas, ja kaikki olivat hiljaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen juttelimme rauhallisesti ja muistelimme Penttiä vielä jonkin aikaa. Jokainen kertoi omia muistojaan Pentistä. Kun hetki tuntui oikealta, oli aika lähteä takaisin kohti Aurajokea.

Valmistautumista
Ruusu
Tunnelmia ja mietiskelyä
Kun saavuimme takaisin Forum Marinumin laiturille, menimme vielä ravintola Daphneen pitämään muistotilaisuutta. Paikalla oli Pentin vaimo ja tytär sekä läheisiä ystäviä. Tunnelma oli mukava, joskin ilmassa oli hitusen haikeutta. Naurua ja iloa kuitenkin riitti, ja kaikille tuntui jäävän hyvä mieli. Tuntui hienolta, että olimme saaneet olla mukana jossakin näin tärkeässä tilaisuudessa.

Iloista jutustelua
Ravintola Daphnessa
Lahja Mäntymäki
Loppujen lopuksi oli aika lähteä viemään venettä takaisin ystävällemme. Matka kului leppoisasti Pitkänsalmen kautta, ja hienoja puuveneitä saatiin nähdä myös paluumatkalla. Myös vanhoja tuttuja oli mukava nähdä veneilemässä. Päivän päätteeksi tuntui siltä, että päivä oli joka tavalla onnistunut. Suuret kiitokset vielä Henrik Snellmannille, joka järjesti Pentti Mäntymäen muistotilaisuuden.

Aivan lopuksi tämä ennestään tuntematon ilmestys ajoi ohitsemme.

torstai 24. marraskuuta 2011

Vanhoja kuvia Sikarista

Tällä kertaa vanhoja 50-luvun mustavalkokuvia Sikarista, joita en vielä ole täällä ehtinyt julkaista. Kuvat on otettu Sikarin toisen omistajan, Vieno-Verner Sillanpään aikana. Lisää kuvia luvassa myöhemmin!

Hymyt huulilla, eikä ihme!
Korkealle lentää!
Sikari "laiturissa"
Eikä mennä edes täysillä!
Taustalla ilmeisesti Ukko-Pekan silta