Uudet ilmanottoaukot

Järeää tekoa

Meille tullessamme Sikarissa ei enää ollut jäljellä alkuperäisiä ilmanottoaukkoja. Päätimmekin nyt teettää kokonaan uudet ilmanottoaukot messingistä erittäin taitavalla sepällä, Mikko Flemmingillä. Mikko käyttää työssään perinteisiä menetelmiä, ja on tehnyt paljon keskiaikaan liittyviä töitä, kuten haarniskoita. Ilmanottoaukot valmistuivat pari viikkoa sitten. Tarkoituksena on sovittaa ja tarkastella mittasuhteita. Sen jälkeen voidaan vielä tehdä pieniä muutoksia.

Taustalla salonkivene Bonito

Komeat on

Itse mestari

Mielestäni ilmanottoaukoista tuli erittäin hienot. Hienoa on myös se, että ne ovat täysin käsityönä tehdyt. En usko, että moni pystyy enää nykymaailmassa tuollaista tekemään käsityönä. Isomman ilmanottoaukon suusta tehdään luultavasti vielä vähän pyöreämpi, jolloin saadaan hieman myös korkeutta alaspäin.

Kuten kuvista näkyy, on itse Sikari vielä vaiheessa. Veneen kanssa ei olla paljoa ehditty tehdä. Nyt ollaan sen sijaan keskitytty pääasiassa moottoriin, jonka pääsemmekin pian käynnistämään! Onneksi on kuitenkin vielä koko talvi ja ensi kevät aikaa laittaa vene rauhassa kuntoon. Nyt on myös aikaa kirjoitella useammin, sillä syksyn ylioppilaskirjoitukset ovat vihdoin ohitse!

Ja vesi lentää!

Sikarin moottori

Sikarissa on alunperin ollut joko Universalin 6-sylinterinen, tai Scrippsin 120hv moottori. Alkuperäinen moottori kuulemma kuitenkin aikoinaan levisi pahasti, ja se lähetettiin jenkkeihin korjattavaksi. Moottori ei kuitenkaan koskaan tullut takaisin, tai ainakaan sitä ei Sikariin laitettu.

Kun Sikari siirtyi Turun Veneveistämön omistuksesta myöhemmin 40-luvulla seuraavalle omistajalle, laittoi tämä veneeseen Fordin 24-pulttisen V8 Flatheadin. Tällä moottorilla vene on mennyt ainakin 50-luvulla noin 60 solmua.

Myöhemmin Sikarissa on myös ollut ainakin Chryslerin V8, sekä vielä toisen kerran 24-pulttinen Flathead.

Nyt Sikarin moottoriksi tulee Taisto-luokan moottoritorpedoveneessä apumoottorina ollut 21-pulttinen Ford Flathead. 24-pulttisesta saisi hieman enemmän tehoja irti, mutta ne ovat melko harvassa nykyään. Toisaalta tälläkin kokoonpanolla pärjää oikein hyvin!

Moottori kokonaisuudessaan

Konetta on kaikessa rauhassa pikku hiljaa rakenneltu. Viimeisenä "ongelmana" ja yhtenä haaveena on kauan ollut saada moottoriin Scintillan harvinainen V-magneto. Nyt onnistuimme kuitenkin hankkimaan sellaisen, joten se huoli on takana päin. Tällainen magneto antaa erittäin herkästi kipinää. Veneessä ei tarvita enempää sähkölaitteita, kuin pienen akun, jolla koneen saa pyörähtämään sen verran että tulee kipinää. Seuraavaksi pitää laittaa uudet tulpanjohdot.

Magneto läheltä

Vähän on vielä laittoa

Valitettavasti lukio vie paljon aikaa, varsinkin nyt kun on kahden viikon päästä kirjoitukset. Tämän vuoksi päivitystahti on ollut hitaampaa. Ei silti hätää, juttua riittää, ja parin viikon päästä on taas aikaa kirjoitella enemmän!

Reissu Aurajoelle

Viime viikonloppuna oli Turun Aurajoessa Tall Ships Regatta, joten pitihän sinne päästä veneellä käymään. Lauantai osoittautui parhaaksi päiväksi, sillä silloin oli luvattu upeaa säätä. Alun perin oli tarkoitus mennä veneellä katsomaan purjelaivojen lähtöä sunnuntaina, mutta sunnuntaiksi oli sen sijaan luvattu niin huonoa säätä, että lauantai tuntui paremmalta vaihtoehdolta.

Edellisissä päivityksissä olevan Salmisaarelaisen vesillelaskun yksi syy oli Tall Ships Regatta. Joku vene piti saada veteen, ja kyseinen vene osoittautuikin aivan loistavaksi valinnaksi.

Lähtövalmiina

Vene oli torstaista asti asti saanut turvota, ja lauantain matka olikin samalla myös veneen koeajo. Jännitettäväksi jäi, kuinka paljon vettä tulisi sisään ajon aikana.

Matkaan lähdettiin ystävämme rannasta Naantalista, ja ensimmäisenä päätettiin suunnata hakemaan polttoainetta Naantalin venesatamasta.

Tästä lähtee

Nokka kohti Naantalia

Bensa-asemalla

Kun bensat oli ostettu, suunnaksi vaihtui Turku ja Aurajoki. Mielessämme kävi aluksi kiertää Airiston kautta. Tahdoimme kuitenkin päästä Aurajoelle mahdollisimman nopeinta reittiä, joten menimme suoraan Pansion kautta. Matka sujuikin hyvin erittäin hienossa säässä!

Matkalla Turkuun ja peräaalto

Lopulta Aurajoki alkoi häämöttää edessämme. Vettä ei ollut edes ajossa tullut kamalasti sisään, mutta sen verran kuitenkin, että pilssipumppu alkoi tyhjentämään venettä juuri Aurajoelle päästyämme. Annoimme veneen lipua pientä vauhtia eteenpäin.

Aurajoessa ollaan!

Vene käänsi melkoisesti katseita, eikä pienimpänä syynä ollut moottorin jylinä. Ajoimme Myllysillan työmaalle asti, jossa käännyimme ympäri. Sen jälkeen päätimme kiinnittää veneen hetkeksi ystävämme jokilaivaan, ja menimme hetkeksi rantaan kävelemään. Emme kuitenkaan viipyneet kauaa, vaan päätimme pikku hiljaa lähteä ajamaan takaisin kohti Naantalia. Piipahdimme kuitenkin varmuuden vuoksi vielä uudelleen hakemassa hieman polttoainetta Lauttarannan huoltoasemalla ennen paluumatkaa.

Taas huoltoasemalla

Kauniisti kulkee

Myös paluumatka sujui hienosti. Emme viitsineet kokeilla huippunopeuksia, sillä akseli vippaa hieman, emmekä tahtoneet rikkoa mitään. Nopeasti vene kuitenkin kulki puolella kaasullakin! Reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut, ja hieno elämys. Tarkoituksena olisi vielä ajella hieman ennen nostoa, joten toivottavasti edes muutama kaunis päivä olisi vielä jäljellä!

Salmisaarelaisen vesillelasku

Isäni oli aiemmin torstaina käynyt kittaamassa pohjan, ja torstaina saatiinkin sitten vihdoin ja viimein tuo Salmisaaren veneveistämöllä rakennettu puuvene veteen! Vene laskettiin vesille Luonnonmaan telakalla, ja vesillelasku sujuikin hienosti ongelmitta.

Takalinjoja

Sivukuvaa

Kohta ollaan vedessä

Kaislikossa suhisee

Laiturissa

Kun vene oli saatu veteen, piti katsoa paljonko se vuotaa. Alkuun vettä tuli aika mukavasti, ja pidimme erillistä pumppua päällä koko ajan. Turpoaminen alkoi kuitenkin näkyä nopeasti.

Päätimme myös kokeilla, miten kone käy. Pienen yrittelyn jälkeen moottori lähti hienosti jyrähtäen käyntiin siitä huolimatta, ettei konetta oltu käytetty vuoteen. Hyvinhän se kävi, ja oikein mukavaa ääntäkin piti.

Hyvin pärskii

Jonkin ajan kuluttua erillistä pumppua ei enää tarvittu, sillä pilssipumppu hoiti hommansa hyvin. Aluksi pumppu käynnistyi aina noin kolmen minuutin välein tyhjennyksestä, mutta aikaväli alkoi nopeasti pidentyä. Parin tunnin kuluttua pumppu käynnistyi enää noin 10 minuutin välein.

Vedimme veneen kuitenkin varmuuden vuoksi lähemmäs rantaa matalammalle, jotta mahdollisen pilssipumpun vikatilan sattuessakaan vene ei pääsisi uppoamaan. Nyt pääsimme hyvin mielin lähtemään kotiin. Aamulla vene oli edelleen pinnalla, pilssipumpun nyt käynnistyessä noin tunnin välein.

Hytti

Siinä lepää

Uusi tulokas

Tällainen kaunotar tuli löydettyä Naantalista. Kyseessä on 50-luvulla Salmisaaren Veneveistämöllä Helsingissä rakennettu nopeakulkuinen puuvene. Moottorina on Chevroletin 350 V8. Vene on hyvässä kunnossa, vaikkakin pientä laittoa tietysti löytyy. Akseli vippaa hieman, joten se pitää suoristaa.

Kansi takaata

Kuten kuvista näkyy, veneessä on tosiaan etuhytti, jossa 2 istuinta ja sohva. Etuhytin takana moottoriluukku, ja moottoriluukun takana vielä "mummonistuin". Mielestäni kyseessä on oikein hieno ja mukavan sulavalinjainen vene.

Sivukuvaa

Pölyinen on, eikä lintujen ilmahyökkäyksiltäkään olla vältytty