Lauantaina 16.6. järjestettiin Antti Wihannon toimesta Turun Kakskerran Harjattulassa sunnuntaina 17.6. järjestetyn Concours d'Elegance -autotapahtuman yhteydessä Riva 170/90/50 juhlavuosikokoontuminen Aurajoessa. Tätä tapahtumaa oltiin odotettu jo pitkän aikaa keväästä saakka, sillä sen ideana oli saattaa monia upeita klassisia mahonkiveneitä yhteen upeassa ympäristössä, Turun saaristossa.
Aamu alkoi tyynessä säässä
Päivä alkoi jo varhain aamulla, kun lähdimme ystävämme kanssa tämän kahden klassisen Chris-Craftin, Lonian ja Cover Girlin, voimin kohti Aurajokea. Molemmat veneet on rakennettu 30-luvulla, ja nämä olivatkin tapahtuman vanhimmat veneet. Saimme isäni kanssa kunnian ajaa toista venettä. Myös ystävämme isä oli kanssamme veneessä. Matka Aurajoelle kului upean tyynessä ja lämpimässä säässä.
Matka alkaa
Uljasta menoa
Takaata tullaan
Aurajoella hotelli Marina Radissonin edessä odottamassa olivatkin jo lähes kaikki osanottajat, joita oli tullut myös kaksi venekuntaa Ruotsista asti. Ruotsin vieraat ja kaksi suomalaista venekuntaa olivat yöpyneet Radissonilla, ja olinkin jo edellisenä iltana päässyt saamaan hieman esimakua laituriin kiinnitettyjen Riva-veneiden myötä. Meidän jälkeemme paikalle saapui vielä yksi venekunta Chris-Craftilla. Veneitä oli yhteensä kahdeksan: neljä Rivaa, kolme Chris-Craftia ja yksi Boesch.
Rivat rivissä
Marina Radissonin laiturissa
Alkupuheet
Yhdessä kohtaa huomasimme suuren tukin joen seinustalla laiturin vieressä. Se tultiin nostamaan nopeasti pois.
Kunnolla päivä pääsi alkamaan laiturilla pidettyjen alkupuheiden ja esittelyjen jälkeen. Laiturista irroittautumisten myötä oli aika lähteä kohti Naantalia aamukahville! Ilmassa olikin mahtavaa kihelmöintiä, kun kahdeksan toinen toistaan upeampaa mahonkikaunotarta lipui hitaasti ja rauhallisesti kohti Aurajoen suuta V8-moottorien tyhjäkäynnin murinan saattelemina. Siinä jos jossain oli tunnelma huipussaan!
Perät vastakkain
Nokka kohti Naantalia
Chris-Craft koko komeudessaan
Kahdeksan kaunotarta kulttuurimaisemassa
Kun Aurajoelta ja nopeusrajoitusalueilta päästiin pois, oli aika lyödä hanat kaakkoon. Hetken rauhallisuudesta siirryttiin kovaan vauhtiin kohti Naantalia. Oli mahtavaa nähdä kuinka paljon voimaa näistä mahonkikaunottarista oikein löytyi. Myös muutamat ohitukset melko läheltä vierestämme jäivät hienosti mieleen. Rajoittamattomalla alueella matka sujui ripeästi. Nopeassakin vauhdissa näiden veneiden liikkeet olivat kauniita ja sulavia. Matka Naantaliin kului adrenaliinin virratessa, mutta silti upean sään ja saariston suomassa rauhoittavassa tunnelmassa.
Chris-Craft ja Rivat vauhdissa
Kovaa mennään!
Nopeusrajoitus tuli vastaan
Takaa tullaan komeasti
Naantalissa ollaan
Perillä veneet kiinnitettiin laituriin, jolla olikin jo jonkin verran yleisöä odottamassa. Myös muutamia tuttujakin kasvoja oli ilmestynyt paikalle. Veneitä kiinniteltäessä vaihdeltiin kuulumisia tuttujen kanssa ja tutustuttiin toisiin venekuntiin. Tämän jälkeen päästiin aamukahveille. Itse olin ehtinyt syödä vain niukasti aamupalaa, joten sämpylän ja trippimehun myötä saattoi päivän jaksaa hienosti päivälliseen asti!
Veneitä kiinnittämässä
Veneet kiinnostivat monia
Omistaja ja upea Riva
Chris-Craft Capri ja iloiset omistajat
Jonkin ajan kuluttua päätimme lähteä Naantalista. Pari venettä lähti tankkaamaan vierasvenesataman bensa-asemalle, ja muut veneet pyörivät ja odottelivat sillä välin aseman edustalla. Odotellessaan veneet soittelivat torvia. Samoihin aikoihin matkustajista täpötäysi Ukko-Pekka saapui Naantaliin. Ukko-Pekan ohittaessa meidät päätti sekin ottaa osaa torviensoitteluun ja päästi valtavan äänimerkin. Välittömästi ympäriltämme alkoi kuulua veneiden torvensoittoa. Tämä tunnel-maltaan ikimuistoinen tilanne painui hyvin mieleeni.
Veneet lähdössä laiturista
Lonia ja Ukko-Pekka
Malou II ohittaa Ukko-Pekan
Torviensoittelua
Tankkaamassa
Antti ja Boesch
Kun veneet oltiin saatu tankattua, oli aika lähteä ajelemaan. Lähdimme letkassa ajamaan pois Naantalista kohti Airistoa. Nopeusrajoituksen loppuessa oli aika taas lyödä kaasut pohjaan. Itse emme viitsineet vieraalla veneellä aivan täysillä mennä, joten jäimme hieman parin muun veneen kanssa jälkeen. Kärkivauh-deissa menivät isot Rivat ja ystävämme Chris-Craft. Airistolta matka jatkui hurjaa vauhtia kohti Kakskertaa. Kiersimme rantaviivaa jonnekin Kakskerran lounaiskulmalle asti, kunnes jossain vaiheessa käännyimme takaisin ja tulimme kapeaan Höyttisten sunttiin. Menimme suntista hiljaa läpi, ja saavuimme Pitkäänsalmeen. Pitkästäsalmesta matka jatkui Ispoisten uimarannan ohi rauhallisesti takaisin Aurajoelle.
Hanat kaakkoon!
Taas mennään!
Letkassa
Lähisaaristoa kiertämässä Plane Woodyn perässä
Saapuminen Höyttisten sunttiin
Hymyä huuleen!
Nyt vuorossa oli päivällinen ravintola Pinellassa. Taas kerran veneet lipuivat kauniisti pitkin Aurajokea, tällä kertaa hitaasti kohti Tuomiokirkkoa ja Pinellaa. Nyt yleisöäkin oli jo hieman enemmän, olihan kello jo hienosti yli puolenpäivän. Lähestyessämme Pinellaa mieleeni alkoi muistua aikaisempi pieni huoleni siitä, miten pääsisimme Aurajoessa lilluvien taidehaahkojen ohitse. Huoleni paljastui hetken kuluttua turhaksi, kun haahkat oltiin onneksemme vedetty sivummalle kohti joen reunaa. Näin kulkueemme ei tarvinnutkaan pujotella haahkojen välistä.
Ryhmärämä saapuu Aurajoelle
Iloinen tunnelma
Ruotsalaiset Ninan kyydissä
Haahkat päästivät meidät sovulla ohitseen
Veneet laitettiin peräkkäin kiinni Pinellan eteen. Paikalle tuli hurjasti väkeä katsomaan, eivätkä vastarannalla olevan ruokafestivaalin vieraatkaan voineet olla huomaamatta näitä upeita ilmestyksiä. Myös tännekin oli suureksi iloksemme ilmestynyt muutamia tuttuja paikalle. Hetken juteltuamme ja veneiden ihailun jälkeen saatoimme siirtyä ravintola Pinellan puolelle. Ruoka ja seura olivat loistavat, ja tunnelma ravintolassa oli huipussaan.
Veneet saapuvat Pinellan eteen
Cover Girl ja muut veneet rivissä
Ruotsalaisten Riva, Marie
Lonia
Iris
Ruokailun jälkeen oli aika lähteä veneillä vielä päivän viimeiselle etapille, Forum Marinumille. Laitoimme veneet Suomen Joutsenen etupuolella olevaan laituriin, joka oli nyt tyhjennetty meitä varten. Laituri oli hieman ahdas, mutta veneet saatiin loppujen lopuksi kyllä hyvin kiinni. Pieni huoli veneistä oli kuitenkin koko ajan aaltojen vuoksi. Ohi liian kovaa ajavat veneet kun jättivät jälkeensä välillä isojakin aaltoja. Huomasimme myös, että yhteen veneistä oli ilmestynyt MTV3:n Ajoneuvoksesta tuttu Jussi Halli. Veneellä ilmeisesti kuvattiin kyseistä ohjelmaa.
Saapuminen Forum Marinumille
Jussi Halli Iriksen kyydissä
Forum Marinumin laiturissa
Miloun kyydissä iloinen Antti Wihanto
Forum Marinumilla meillä oli runsaasti vapaa-aikaa. Monet museovieraat kävivät ihailemassa ja kuvaamassa veneitä, ja uusia tuttavuuksia tuli taas kerran vieraiden myötä tehtyä. Osa venekunnista lähti kahville, kun taas osa jäi valmistelemaan veneitään nostettaviksi - ruotsalaisten veneet nimittäin nostettaisiin suoraan Forum Marinumin laiturilta nosturiautolla ylös. Kävin
myös Forum Marinumin rakennuksissa tervehtimässä kaikkia tuttuja.
Ankaraa puunaamista
Loniakin saapui laituriin
Jussi Halli Rivan ratissa
Ninaa valmistellaan nostoa varten
Mahonkikaunottaret kiinnostivat myös museovieraita
Illemmalla veneiden noston jälkeen kävimme Suomen Joutsenella nostamassa maljan muutamien puheiden saattelemina. Tilaisuus oli arvokas ja ilmassa oli juhlan tuntua. Ilta olisi jatkunut vielä illallisella ravintola Daphnella, mutta me päätimme, että tässä vaiheessa oli aika lähteä kohti veneiden kotisaarta. Alkamassa oli nimittäin sade, emmekä tahtoneet ottaa sitä riskiä, että sade yltyisi oikein kovaksi. Avoveneellä kovassa vesisateessa meneminen on nimittäin melko kylmää ja märkää touhua. Vaikka sade ei ollutkaan kovin voimakas, olin silti saareen päästessämme aivan litimärkä.
Marieta nostamassa
Kaunis on myös Ninan pohja
Nina ja Marie onnellisesti trailereiden päällä
Isäni ja vesisade
Sateessa kohti kotisatamaa
Kokonaisuudessaan tämä päivä oli yksi tämän kesän mieleenpainuvimmista kokemuksista. Koko päivä menoa mahtavassa seurassa upeilla mahonkiveneillä. Sää oli myös ihan loppuiltaa lukuunottamatta aivan loistava, eikä parempaa olisi edes voinut toivoa. Toivon kovasti, että tämänkaltaisia tapahtumia saataisiin useamminkin järjestettyä. Ehkä tämä oli esimakua jollekin suuremmalle, mahdollisesti jokavuotiselle tapahtumalle?
Lisää ottamiani kuvia tapahtumasta löytyy klikkaamalla tästä. Lopuksi yllä vielä videokooste matkasta Aurajoelle. Lisää videota tulee mahdollisesti myöhemmin.
Huomenna Turun Aurajoella ja lähisaaristossa järjestetään Rivan juhlavuosi-kokoontumisen merkeissä upeiden klassisten mahonkiveneiden paraati, joka on osa Antti Wihannon järjestämää sunnuntaista harrasteajoneuvotapahtumaa, Concours d'Elegancea. Paikalle yleisön ihasteltavaksi tulee Riva-veneiden lisäksi niin Chris-Crafteja kuin muitakin mahtavia runabout-klassikoita!
Päivä alkaa aamulla kello 9.00 Hotelli Marina Radissonilla, jonka jälkeen veneet suuntaavat kohti Naantalia aamukahveille. Kello 13.30 veneet ovat nähtävillä Aurajoessa ravintola Pinellan edustalla, jonka jälkeen siirrytään puoli neljän aikaan Forum Marinumin pienvenelaituriin. Nämä upeat mahonkikaunottaret ovat nähtävillä Forum Marinumilla loppuillan, aina 19.30 alkavaan ravintola Daphnen illalliseen saakka.
Chris-Craftin kyydissä
Näitä upeita veneitä on nähtävillä myös sunnuntaina Turun Kakskerran Harjattulassa jo 16. kerran järjestettävässä Concours d'Elegance
-autotapahtumassa. Veneitä on trailereiden päällä näyttelyalueella ja ilmeisesti myös Harjattulan vierasvenelaiturissa.
Sikaria emme valitettavasti ehtineet saada vielä tähän tapahtumaan mennessä veteen, joten emme siis osallistu omalla veneellä. Osallistumme kuitenkin ystävämme kanssa, ja pääsimmekin jo eilen saamaan hieman esimakua tulevasta. Täytyy kyllä todeta, että Chris-Craftin kyydissä oli mahtavaa. Ja eikun huomista odotellessa!
Bonitosta ei pahemmin olekaan vielä ollut blogissa puhetta. Bonito on siis vuonna 1921 Turun Veneveistämöllä rakennettu 12 metriä pitkä mahonkinen salonkivene. Se on Bruno Westinin suunnittelema ja se rakennettiin turkulaiselle ahtausliikkeen omistajalle A. E. Ericksonille. Bonito oli pitkän aikaa Turun Pursiseuran kommodorin, Olli Tulenheimon omistuksessa, ja koko veneen historia on tähän päivään saakka hyvin tiedossa.
Bonito nykykunnossa
Boniton lisäksi rakennettiin kaksi sisarvenettä. Toinen tuhoutui heti alkuun tulipalossa ilmeisesti Tukholmassa venemessuilla, jossa se oli näytteillä. Veneen oli kuuleman mukaan ollut tarkoitus olla näyte Turun Veneveistämön huippulaadusta, ja olla näin korottamassa veistämön jo ennestään maineikasta nimeä ulkomailla. Toinen sisarvene, Irmelin, on onneksi edelleen olemassa. Runko on kuidutettu, mutta viimeisimpien tietojen mukaan vene on saanut uuden omistajan ja on sen myötä palaamassa alkuperäiseen, luonnolliseen asuunsa.
Hommaa riittää
Bonito tuli omistukseemme pari vuotta sitten talvella. Isäni oli jo vuosia aikaisemmin, kun vene oli vielä paljon paremmassa kunnossa, käynyt katsomassa sitä. Silloin Bonito oli kuitenkin vielä aivan liian hintava. Tämän jälkeen vene katosi vuosiksi ilman minkäänlaista jälkeä. Eräänä päivänä isäni sai kuitenkin vihjeen Bonito-nimisestä vanhasta ränsistyneestä salonkiveneestä, ja herätyskellot alkoivatkin välittömästi hälyttää: entäpä jos vene olisikin sama Bonito kuin silloin vuosia sitten? Tämä osoittautuikin todeksi viimeistään, kun isäni meni katsomaan venettä. Bonito löytyi lumen peitosta erään hallin vierestä Forssasta ilman minkäänlaista suojaa. Isäni näki pitkään uneksimassaan veneessä edelleen potentiaalia, joten lopulta vene sitten päätyi käsiimme.
Bonito löytökunnossaan matkalla uuteen kotiin
Bonito on tarkoitus kunnostaa pikku hiljaa takaisin omaa arvoaan vastaavaan asuun. Lähes kaikki alkuperäiset osat ovat heloituksia ja sisustaa myöten säilyneet. Vene oli aluksi pahasti notkahtanut, mutta tunkkauksella ja suurella kärsivällisyydellä onnistuimme saamaan sen aivan suoraksi. Suurin työ Boniton kunnostuksessa on käytännössä pohjarangan kunnostuksessa, muuten vene vaatiikin sitten hieman toiveikkaasti sanottuna huimasti hiomista!
Pahoittelen hidasta päivitystahtia! Nyt on lukio kuitenkin vihdoin suoritettu, ja kirjoitteluun pitäisi löytyä nyt vähän enemmän aikaa. Myös kevät saapuu kovaa vauhtia, eikä enää kauaa, kun ensimmäiset puuveneet lasketaan vesille! Varma merkki kevään saapumisesta on myös Turun Meri Kutsuu -messut, jotka ovatkin jokakeväinen perinne. Ne ovat myös oiva tilaisuus päästä katsomaan, mitä uutta kevät tuo tullessaan venemaailmaan. Kävimme messuilla kolme viikkoa sitten lauantaina.
Mahongin kiiltoa messuilla
Lähdimme isäni kanssa messuille tietenkin puuveneet mielessä. Toisin kuin viime syksynä, tällä kertaa kaikki hallit olivat käytössä. Lähdimme ensin tutustumaan A-halliin. Kuten tavallista, kaikki suurimmat ja kalleimmat veneet oli laitettu tähän halliin. Yhtään puuvenettä ei täältä löytynyt, eivätkä lasikuitukipot yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kiinnostaneet pätkääkään. Tämä kyseinen poikkeus oli Delta Powerboatsin valmistama avonainen Delta 26 Open. Kiehtovaa veneessä oli sen hienostunut ja jokseenkin klassinen rungon muotoilu.
A-hallin näkymiä
Delta 26 Open
B-halli taas oli täynnä yritysten esittelypaikkoja ja pienempiä veneitä sekä moottoreita. Täällä oli muun muassa puolustusvoimien ja tullin osastot. Seinälle oli laitettu mustavalkoisia vanhojen tullialusten kuvia. Yksi kuva hyppäsikin heti silmille, sillä kuvassa näkyi Androksen - samanlaisen kuin Kultaranta I - tuulilasi ja kaksi miestä. Mielenkiintoinen huomio oli, että ilmeisesti tullin Androksissa ruori oli vasemmalla puolella. Forum Marinumin osastoon oli myös panostettu oikein toden teolla. Pikkupurtavaa oli tarjolla, esittelijöitä oli koko ajan paikalla ja olihan Turun Veneveistämöstä kertova Åbo Båtvarf 1889-1954 -kirjakin myynnissä. Forum Marinumin osastolla keskustellessamme kävi ilmi, ettei näillä messuilla nähtäisi montaakaan puuvenettä. Tullin kuvien lisäksi ei tästäkään hallista löytynyt puuveneitä.
B-halli
C-hallissa oli enemmän tilaa vieviä esittelijöitä, ja yleensä täällä oli ollut ainakin virolaisen Vätta Puit OY:n veneitä. Myös tällä kertaa löysimme Vätta Puitin veneet, mutta huomasin, että kyseessä olivat samat veneet kuin viime syksynä. Tämän hallin kiinnostavimmat puuveneet löytyivät kuitenkin Suomen Laivamallin esittelypisteeltä. Kyseessä olivat nimittäin pienoismallit! Esitteillä oli upeita pienoismalleja aina Suomen Joutsenesta nopeisiin kilpaveneisiin. Yritys tekee pienoismalleja myös tilauksesta.
Vätta Puitin soutuvene
Upeita pienoismalleja
Purjelaivoja
D-halli osoittautuikin messujen pelastukseksi. Täältä nimittäin löytyi huikeat kaksi puuvenettä ja J. Kastellin paikalle tuoma pohjaranka peräpeileineen. Kastellin ideana oli näyttää, mistä puuveneen tekeminen alkaa. Baronial Boats oli tuonut paikalle hienon Unelma-nimisen soutuveneen. Sekä Kastell, että Baronial Boats edustavat suomalaista veneenrakennusperinnettä, ja olikin ilo nähdä, että myös suomalaista puuveneosaamista oli tullut paikalle!
Taustalla isäni ja J. Kastell
Tästä kaikki alkaa
Baronial Boatsin kaunis soutuvene
Samassa hallissa edusti myös virolainen BeneNavis Oy. Heillä oli näytteillä aivan upea pienikokoinen runabout, BeneNavis Coupe. Tähän messuilla nähtyyn malliin on tarkoitus laittaa perämoottori, mutta myös omien mieltymyksieni mukaista sisämoottoriversiota on saatavilla. Hintakin oli mielestäni melkoisen kilpailukykyinen, ilman veroja hieman alle 20000€. Tämä vene oli mielestäni messujen todellinen kuningatar. Upea muotoilu ja silmiä hivelevä lakkapinta vetosivat varmasti muihinkin kuin pelkkiin puuveneihmisiin.
BeneNavis Coupe
Mielenkiintoinen tuulilasi
Kauniit linjat
Ohjaamo oli miellyttävän tyylikäs
Itse näkisin veneen mielummin sisämoottorilla
Kuten aina, myös nämäkin messut olivat oikein mukavat. Tuttuja tuli tavattua ja uusia tuttavuuksia tehtyä. Viime syksynä valitin messujen puuvenevalikoimasta, mutta nyt keväälläkään ei parannusta pahemmin nähty. Ehkä tähänkin on kuitenkin tulossa muutos. Toivoa joka tapauksessa sopii, että tulevaisuuden messuilla Turussakin nähtäisiin useampia puuveneitä!
Kun Kultaranta I:n sisarvene, toinen Andros siirtyi Ismo Postareffin entisöitäväksi, veneessä ei ollut moottoria. Moottorina Androksessa oli alkujaan ollut Androksen L41, nelisylinterinen avoventtiilimoottori, jota alettiinkin nyt kiireen vimmalla etsiä. Eihän se nyt sopinut, että vene olisi saatu valmiiksi ilman moottoria!
Ilmakuva
Aluksi Ismo onnistui löytämään Androksen moottorin mallinumeroa L40. Numerossa oli kuitenkin liian iso heitto, joten oikeanlaisen moottorin metsästys sai luvan jatkua. Viime syksynä isäni ja Ismo vihdoin kuitenkin onnistuivat tehtävässään! He löysivät vanhan palopumpun, jonka voimanlähteenä toimi mikäpä muukaan, kuin Androksen L41.
Kaikki tallella
Moottori oli ulkoisesti melko hienossa kunnossa. Se pitää kuitenkin vielä entisöidä sellaiseen asuun, että se sopii täysin entisöityyn veneeseen. Seuraavaksi pitäisi myös löytää Kultaranta I:n samanlainen moottori. Montakohan mahtaa vielä olla jäljellä?
