Helsingin Vene 13 Båt -messut

8-17.2.2013 järjestettiin jo pitkään odottamani Helsingin Vene 13 Båt -venemessut. Venemessujen lähestyessä odotus ja jännitys kasvoivat kasvamistaan. Olimme isäni kanssa tehneet viime viikot ennen messuja ahkerasti töitä Sikarin kanssa, sillä meillä oli kiire saada se esittelykuntoon. Sikari vietiin esitteille Mahogany Yachting Societyn osastolle 1a11. Viime vuonna kerroin messuista vieraan näkökulmasta, mutta tänä vuonna päästiin katsomaan asioita luonnollisesti enemmänkin esittelijän näkökannalta.

Messut alkoivat perjantaina 8.2. ja päätimme olla isäni kanssa messuilla koko ensimmäisen viikonlopun. Yövyimme Park Hotel Käpylässä, joka sijaitsi hyvin lähellä, noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä messukeskuksesta. Hotelli oli hinnaltaan oikein edullinen, mutta siitä huolimatta palvelu oli hyvää ja hotellista jäi oikein hyvä mieli. Sinne siis myös ensi kerrallakin!

Sikari MYSin osastolla

Ensimmäinen päivä, eli median ja kutsuvieraiden päivä alkoi mallikkaasti. Pikku hiljaa vieraita alkoi saapumaan MYSin osastolle. Huomasimme nopeasti, että Sikarin lisäksi venemessuilla oli tänä vuonna myös muita erittäin upeita yksilöitä, kuten Seppälän Veneveistämön vuonna 1930 rakentama Ecostar 1, E. Suortin Veneveistämön 1930-luvulla rakentama Proud Mary, vuoden 1948 Chris Craft, Miss Julia, sekä monia muita. Myös Sikarin ympärille alkoi heti kertyä yleisöä, ja pääsimmekin nopeasti antamaan ensimmäisiä esittelyjä. Tätä jatkuikin koko päivän, eikä ollut hetkeäkään, etteikö Sikaria olisi ollut joku ihmettelemässä.

Ecostar 1

Proud Mary

Miss Julia

Erityisen hieno hetki koettiin, kun eräs vanhempi herrasmies tuli katsomaan venettä. Hän kertoi halunneensa jo kauan tietää missä Sikari mahtaa nykyään olla. Kävi ilmi, että mies oli Zake ja Bruno Westinin sukulainen, joka aikoinaan pienenä poikana kävi veljensä kanssa Turun Veneveistämöllä toisinaan tapaamassa Westineitä. Tällöin he myös menivät joka kerta veneveistämöllä sijaitsevaan rakennukseen, jossa, mikäpä muukaan kuin Sikari lepäsi komeana ilman moottoria. Pojat kävivät aina katsomassa venettä, koska se oli niin erikoisen ja hurjan näköinen. Tämän tapauksen johdosta saimme myös varmistuksen sille, missä Sikari on oikein sotavuodet sijainnut. Veneveistämön ladosta Sikari myytiin 40-50-luvun vaihteessa Vieno-Verner Sillanpäälle.

Kuhinaa Sikarin ympärillä

Myös Nisse Häggblomin Outboard Museum oli mukana hienolla kokoonpanolla

Sikaria kävi perjantaina katsomassa myös muutama muu, jotka olivat kuulemma nähneet Sikarin joskus pienenä. Eräs mies kertoi, että hän oli kerran nähnyt Sikarin ajavan heidän mökkinsä ohi. Tällöin hänen äitinsä oli sanonut siinä olevan lentokoneen moottori. Vene kuulemma piti kovaa meteliä ja ilmaan kohosi iso vesisuihku sen kiitäessä vauhdilla ohi. Ei siis ihme, että joku saattoi luulla siinä olevan lentokoneen moottori. Jo perjantaina oli muuten niin kiire Sikaria esitellessä, että en ehtinyt kovinkaan paljon vielä tässä vaiheessa kiertämään messuja. Jätinkin kiertämisen suosiolla seuraaville päiville. Lopetimme ensimmäisen päivän tyytyväisinä ja innolla seuraavaa päivää odottaen.

Tässä valmistuu Marko Nikulan vene!

Vuonna 1927 rakennettu 6MR Renata

APYachtingin Aleksi tekemässä fendareita

Lauantaina 9.2. oli luvassa suuri päivä. Silloin jaettiin Suomen ensimmäiset klassikkorekisteritodistukset sekä K-merkintä. Päivälle odotettiin myös perjantaita suurempaa yleisöryntäystä. Lähdimme messuille pieniä perhosia vatsoissamme. Klassikkorekisteritodistusten ja K-merkinnän jako nimittäin jännitti hieman. Tämäkin päivä alkoi mukavasti, ja väkeä alkoi heti tulla paikalle. Kamerat räpsyivät ja kymmenet kiinnostuneet kuhisivat veneiden ympärillä. Purjevene Louhi FIN-47 s/y Pintalle sekä Ecostar 1:lle myönnettiin klassikkorekisteritodistukset. Myöskään Sikari ei jäänyt huomiotta; yleisön innostuksen lisäksi vene sai myös kunnian olla Suomen ensimmäisen vene, jolle myönnettiin K-merkintä. K-merkintä myönnetään veneille, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. Suomen ensimmäinen K-merkintä on minulle ja isälleni suuri kunnia, mutta vielä sitä suurempi kunnia se on Sikarille.

Ville Paijan purjevene Louhi FIN-47 s/y Pinta sai klassikkorekisteritodistuksen

Niin sai myös Ossi Lahden Ecostar 1

Oli erittäin mielenkiintoista kuulla millaisilla sanoilla Sikaria kuvailtiin ja mitä se ihmisten mielissä herätti. Jotkut sanoivat, että vene on kuin suoraan Jules Vernen kirjoista, toisten mielestä se oli kuin ilmetty James Bond -vene. Myös torpedot ja syöksyveneet olivat monien mielessä, kun Sikarille koitettiin keksiä jotain vertailukohdetta. Messuilla kävi erittäin paljon kävijöitä, ja Sikarista olikin vaikea saada kuvaa, jossa edessä ei ollut ihmisiä. Lauantain messupäivän loppuessa tuntui, että päivä oli kulunut aivan liian nopeasti. Ihmisten kanssa keskustellessa oli niin mukavaa, että messut olisivat saaneet kestää vielä muutaman tunnin pidempään.

Vene herätti paljon keskustelua

Caj Fagerströmin ennätysvene vuodelta 1985

Sunnuntaina oli luvassa hieman lauantaita hiljaisempi päivä. Olinkin varannut osan sunnuntaista messujen kiertämiselle. Ihmisiä tuli kuitenkin sunnuntainakin paljon, ja veneen ympärillä kuhisi ihmisiä. Jossain vaiheessa pidin kuitenkin tunnin tauon, jolloin pääsin kiertämään messut pikaisesti läpi. Muissa halleissa ei kamalasti puuveneitä ollut, mutta muutama kuitenkin löytyi. Isoimmassa hallissa oli kaikki kalleimmat lasikuituveneet. Puuvenepuolta hallissa edusti Suomen nopein fiskari, vuonna 1958 rakennettu Fanny, joka oli varsin mielenkiintoinen tapaus. Tämän 9 metriä pitkän ja pohjasta kuidutetun veneen voimanlähteenä toimii Yanmarin 6-sylinterinen 480 hv turbodiesel. Huippunopeus ilman matkustajia oli kuulemma salaisuus, mutta enintään yhdeksällä matkustajalla nopeus on huimat 40 solmua! Samaisesta hallista löytyi myös virolaista veneenrakennustaitoa: venemessuilla jo tuttu näky, Vätta Puit Oy, sekä Vikholmi Oy hienosti entisöimällään ja hieman lyhennetyllä perämoottoriveneellä, Vesiperholla. Paikalla oli myös muita virolaisia veneveistämöitä.

Suomen nopein fiskari - Fanny

EIX 450

Vätta Puitin soutuvene

Vesiperho

Päivän loputtua meidän piti lähteä takaisin Turkuun, sillä arkipäiviksi piti palata koulun penkille. Päätimme kuitenkin tulla messuille seuraavalla viikonlopulla vielä yhdeksi päiväksi. Toinen kokonainen viikonloppu hotellissa olisi tullut kalliiksi. Viikko menikin koulussa miettien miten messuilla mahtaa sujua. Sunnuntaina saavuimme taas messuille. Kyselin miten viikko oli sujunut, ja hyvinhän se tietysti oli suurimmaksi osaksi mennyt. Hauskoja ja samalla ei-ihan-niin-hauskoja sattumuksia oli kuitenkin sattunut. Joku oli MYS:in edustajien ollessa muita veneitä esittelemässä mennyt yhtäkkiä istumaan Sikariin! Tilanne huomattiin kuitenkin nopeasti, ja kaveri käskytettiin heti pois veneestä. Kenelle mahtaa tulla mieleen hypätä toisen veneeseen istumaan ilman lupaa? Onneksi mitään sen vakavampaa ei kuitenkaan sattunut.

Yleiskuvaa osastolta

Tässä Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa rakennetussa veneessä oli sähkömoottori

Tuulilasivene vuodelta 1960

Sunnuntaina kävin taas messut läpi, ja löysin muutaman mielenkiintoisen nurkan missä en ollut vielä käynyt. Mielenkiintoista messujen aikana oli seurata myös veneveistäjä Marko Nikulan työskentelyä. Hän nimittäin aloitti messujen alkaessa rakentamaan venettä, ja sunnuntaina siitä oli tullut jo hieno viimeistelyä vailla oleva vene! Myös muutama muu rakensi venettä messujen aikana ja sai hienoja tuotoksia aikaan.

Ja venehän siitä tuli!

Tässä yksi APYachtingin Aleksin messujen aikana tekemistä fendareista

Viimeisenä Sikari ja ylpeä omistaja

Viimeinen messupäivä sujui hyvin ja koko messuista jäi oikein hyvä fiilis. Moneen erittäin mukavaan uuteen ihmiseen tuli tutustuttua, ja vanhoja tuttavia tuli myös tavattua. Messut loppuivat ja ilmassa oli ainakin omalta osaltani pientä haikeutta. Minulla oli ollut niin hauskaa, etten edes heti ymmärtänyt messujen olevan ohi! Tänä vuonna messujen puuvenetarjonta oli sen verran suurta, että ihan kaikkia en millään saanut kirjoitukseen mahdutettua. Erittäin suuret kiitokset kuitenkin kaikille näytteilleasettajille myöskään vieraita unohtamatta! Nyt vain sitten mietitään, josko ensi kevään messuille saataisiin jotakin esitteille!